Haploryhmä N (Y-DNA)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Y-kromosomin N-haploryhmän levinneisyysalue ja esiintymistaajuus.

Haploryhmä N (N-M231, "Niilo") on ihmisen Y-kromosomin haplotyyppi, joka on yleinen Pohjois-Euraasiassa. Isälinjan haploryhmän tyyppi N on yleinen suomensukuisilla kansoilla. Muualla maailmassa tyyppiä N tavataan erityisesti pohjois-Venäjällä muun muassa jakuuteilla. Tutkijat olettavat tyypin N kehittyneen Kaakkois-Aasiassa ja levinneen sieltä pohjoiseen, josta länteen. Suomalaisille ominainen N:n alatyyppi on N1a1a (N-M178).

Määrittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isälinjan Y-kromosomin haplotyypin N määrittää Y-kromosomin SNP M231. Myös b2/b3 deleetio Y-kromosomin AZFc-alueella on tyypillistä N-haploryhmälle. Tämä deleetio on kuitenkin syntynyt itsenäisesti neljä eri kertaa, eikä sitä siksi tule pitää uniikkina haploryhmän polveutumista kuvaavana tuntomerkkinä.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isälinjan haploryhmän N:n leviämäinen Kaakkois-Aasiasta Suomeen.

Haploryhmä N polveutuu haploryhmästä NO. Sitä pidetään suhteellisen nuorena, ja se on levinnyt Pohjois-Euraasiaan viime jääkauden jälkeen. Markkeria kantavat miehet ilmeisesti siirtyivät pohjoiseen kohti ilmaston lämmetessä holoseenikaudella. N-haploryhmän puuttuminen Amerikan intiaaneilla viittaa siihen, että heidän levittäytymisensä Aasiaan tapahtui Beringinsalmen syntymisen jälkeen. Haploryhmän on esitetty syntyneen Kaakkois-Aasiassa 15 000–20 000 vuotta sitten ja levinneen sitten vastapäivään nykyisen Mongolian ja Pohjois-Kiinan alueelta Koillis-Eurooppaan saakka. N1c syntyi ehkä 12 000–8 000 vuotta sitten.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haploryhmä N:llä on laaja maantieteellinen levinneisyys kautta koko Pohjois-Euraasian, ja sitä on tavattu satunnaisesti eteläisemmiltäkin alueilta kuten Kaakkois-Aasiasta, Nepalista, Lähi-idästä ja Etelä-Euroopasta. Suurimmat esiintymistaajuudet on löydetty Pohjois-Euroopan suomensukuisilta ja balttilaisilta kansoilta, Länsi-Siperian obinugrilaisilta ja pohjoisen samojedeilta sekä Siperian turkinsukuisia kieliä puhuvilta jakuuteilta. Korkeimmillaan taajuus voi olla 75 %:n luokkaa.[2] Venäläisillä haploryhmän taajuus on 10–20 %:n luokkaa.[3]

Alaryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isälinjan haploryhmän N alaryhmät. N* esiintyy kaakkois-Aasiassa, joten N:n oletetaan saaneen alkunsa siellä.
Isälinjan haploryhmien C, D, N ja O esiintyminen Etelä- ja Itä-Aasiassa.


 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

N1c1 haploryhmä (SNP M178+) on laajalti levinnyt Itämeren, Volgan, Uralin ja Siperian alueille.

Alaryhmä N1c1-L1026 N-ryhmästä eurooppalaisin ja mahdollinen muodostumispaikka on Uralilta länteen.

Oletettavin alkuperä alaryhmälle L708+ on Siperia.

Alaryhmä N1c1-L550 on levinnyt Etelä-Baltian alueelle, Skandinaviaan, Pyreneiden niemimaalle ja Britteinsaarille.

Alhaisina tiheyksinä (<1%) haploryhmää N1c1 tavataan alkuperäisenä Espanjassa, Portugalissa, Saksassa ja Britteinsaarilla.

Suomessa yleisintä haploryhmää N1c1:tä on Euroopassa 5 pääalaryhmää:

1) Pohjoiseurooppalainen (Z1936+,Z1935+)

2) Pohjoisbaltilainen (VL29+,L1022+)

3) Eteläbaltilainen (L550+,L1025+)

4) Skandinaavinen II (L550+,L1025-)

5) Ugrilainen (Z1936+,L1034+)[4]

Sukupuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosien 2015–2016 tietämykseen pohjautuva isälinjan haploryhmän N sukupuu[5].

  • NO-M214
    • N-M231 Haploryhmä N, "Niilo"
      • N1a-P189.2/N5-B482/-
      • -/N1'4-B481/-
        • -/N4-F2930/N2-F2930
          • -/N4a-CTS39/N2b-F2569 [ISOGG N1b-L732 is a subclade]
          • -/N4b-B486/N2a-F830
        • N1c-L729/N1'2'3-L729/N1-F1206
          • N1c1-M46/N3-Tat/N1b-M46 [formerly N3-Tat/M46 or N1c-Tat/M46] 14000-6000 v vanha[6]
            • N1c1a-M178/-/- 10000-8000 v vanha
              • -/-/N1b1a-F3331
                • -/N3c-B496/-
                • -/N3a'b-B508/-
                  • -/N3b-B187/-
                  • N1c1a1-L708/N3a-L708/N1b1a1-F4325
                    • -/N3a1-B211/-
                    • -/N3a2'6-M2110/-
                      • -/N3a2-M2118/-
                      • N1c1a1a-L1026/N3a3'6-CTS6967/-
                        • -/N3a3-CTS10760-
                          • N1c1a1a1-VL29/N3a3a'b-VL29/-
                          • -/N3a3c-F4134/-
                        • N1c1a1a2-Z1936/N3a4-Z1936/-
                        • -/N3a5-B197/-
                          • -/N3a5a-F4205/N1b1a1a-F3271
                          • -/N3a5b-B202/-
                        • -/N3a6-B479/-
          • N1c2-F1008/-/N1a-F3163
            • -/-N1a1-F1154
              • N1c2a-M128/N1-M128/N1a1a1-M128 [formerly N1-M128 or N1a-M128]
            • N1c2b-P43/N2a-P43/N1a2-P43 [formerly N2-P43 or N1b-P43] 8000-6000 vuotta sitten
              • -/N2a1-B523/-
              • -/N2a2-B520/-

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Y-DNA Haplogroup N and its Subclades - 2013 isogg.org
  2. ↑ Macdonald JD( 2005) Y Haplogroups of the World scs.illinois.edu
  3. ↑ Malyarchuk et al. (2004) Differentiation of mitochondrial DNA and Y chromosomes in Russian populations Human Biology vol 76
  4. ↑ https://www.familytreedna.com/public/N1c1 familytreedna.com.
  5. ↑ ISOGG (2016)/Ilumae et al. (2016)/Kang Hu et al. (2015)
  6. ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Haploryhmä_N_(Y-DNA)&oldid=22052141”