Hanna Palme
.jpg)
Hanna Maria Palme (o.s. von Born; 9. elokuuta 1861 Porvoo[1] – 14. toukokuuta 1959 Ruotsi[2]) oli suomalaissyntyinen ruotsalainen yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kannatti naisten äänioikeutta ja asevelvollisuutta.
Palmen vanhemmat olivat vapaaherra J. A. von Born ja Fanny von Haartman. Hän opiskeli Pietarissa ja Pariisissa. Hän omisti Ånga gård -nimisen maatilan Södermanlandissa. Hän oli hallituksen puheenjohtajana Dräktreformföreningenissä, Nya Idunin neuvostossa ja Alliance françaisessa. Hän toimi Föreningen för beredande av livränta åt tjänare -yhdistyksen sihteerinä sen perustamisen jälkeen. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1883 myöhemmin valtiopäivämieheksi noussut Sven Palme.[1]
Palme kannatti Suomen itsenäistymistä voimakkaasti. Hänellä oli neljä lasta, Olof, Gunnar, Nils ja Birgitta, joista Olof ja Nils osallistuivat Suomen sisällissotaan valkoisten puolella ruotsalaisten vapaaehtoisjoukossa ruotsalaisessa prikaatissa. Olof kaatui Tampereen taistelussa huhtikuussa 1918.[3]
Palmea on sanottu itsepäiseksi oman tiensä kulkijaksi, joka nuorempana otti omassa elämässään vapauksia, mutta josta myöhemmällä iällä tuli aatelisasemaansa korostanut konservatiivi. Hän oli antisemitisti, joskaan ei natsi. Hän karsasti myös sosiaalidemokraatteja eikä suostunut kättelemään sosiaalidemokraattisen puolueen johtajaa Hjalmar Brantingia.[3] Vanhoilla päivillään hän paheksui pojanpoikansa Olof Palmen poliittista valintaa, sosiaalidemokratiaa.[4] Palmella oli avioliiton ulkopuolisia suhteita, esimerkiksi Jarl Hagelstamiin, ja hänen kerrotaan olleen rakastunut Albert Edelfeltiin.[3][5]
Sörmlands museumissa on suuri kokoelma Palmen pukuja. Hän piti naisten ja tyttöjen pitkähameista muotia epäkäytännöllisenä. Hän oli 1866 perustamassa Svenska Dräktreformföreningeniä, joka julkaisi kaavoja naisten lyhyempihelmaisiin pukuihin ja lastenvaatteisiin, joissa voi leikkiä. Palme oli itse hyvin liikunnallinen ja jo kotona isänsä opetuksessa perehtynyt maataloustöihin, joten käytännölliset vaatteet olivat vastaus hänen omaankin tarpeeseensa.[6] Kun Palmet ostivat Ångan tilan, juuri Hanna Palme teki siitä mallitilan.[4]
Palme järjesti kotonaan kirjallisia salonkeja, joissa kokoontui ajan kulttuurikermaa ja tieteilijöitä. Ensimmäisen maailmansodan aikana Ruotsiin paenneet suomenruotsalaiset tapasivat siellä Ruotsin politiikan ja tieteen eliittiä. Vuonna 1885 hänet valittiin jäseneksi Sällskapet Nya Iduniin, ja hän toimi sen esitelmöitsijänä. Jo varhain hän alkoi puhua naisten asevelvollisuuden puolesta ja kannatti pakollista sairaanhoitajakoulutusta kaikille naisille. Hän kuului Ellen Keyn lähipiiriin ja oli Tolfterna-verkoston niin sanottuja kutsujia.[4]
Hanna Palme on tahtonsa mukaan haudattu Pernajaan sukuhautaan.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Walborg Hedberg ja Louise Arosenius: Svenska kvinnor från skilda verksamhetsområden., S. 78. Albert Bonniers 1914 (ruotsiksi)
- ↑ Hanna Palme kuollut. Helsingin Sanomat, 16.5.1959, s. 9. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d Milla Ollikainen, Antisemitisti tahtonainen Hanna von Born. Seura 29.5.2016. Viitattu 1.5.2020
- ↑ a b c Hanna Palme. Nya Idun. Viitattu 1.5.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Anna Kortelainen: Virginieluku: Kreutzer-sonaatti. Viitattu (Google- kirjat)
- ↑ Hanna Palme. Sörmlands museum. Viitattu 1.5.2020 (ruotsiksi)
|
