Hallavahakas

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hallavahakas
2012-03-19 Hygrophorus hypothejus (Fr.) Fr 206339 crop.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Alaluokka: Agaricomycetidae
Lahko: Helttasienet Agaricales
Heimo: Vahakkaat Hygrophoraceae
Suku: Metsävahakkaat Hygrophorus
Laji: hypothejus
Kaksiosainen nimi
Hygrophorus hypothejus
Fr. [1]
Katso myös
 Commons-logo.svg Hallavahakas Commonsissa

Hallavahakas (Hygrophorus hypothejus) on myöhäissyksyn merkittävimpiä ruokasienilajeja Suomessa. Se esiintyy toisinaan vielä lumien aikaan, ja lokakuun loppu sekä marraskuu ovat sienen parasta keruuaikaa.[2] Hallavahakas esiintyy yleensä pienehköissä ryhmissä.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallavahakkaan lakki on laakea, kuoppakeskustainen, ohutmaltoinen, oliiivinvihertävänruskea tai mustanruskea, keskeltä usein tummin, sekä limapintainen ja noin 2-6 cm leveä. Heltat ovat keltaiset ja lyhytjohteiset, paksut, vahakkaille tyypillisesti harvassa. Jalka noudattelee helttojen kanssa samaa väriä, tyvestä punertava, muuten limainen mutta yläosastaan kuiva. Malto on oranssinkeltaista ja maku mieto. Yleensä tulee esiin vasta loppusyksystä, ensimmäisten pakkasten jälkeen.[2][3][4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.[3]

Kasvupaikka ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sitä tapaa yleisenä kangasmetsissä ja jäkäläkankailla männyn seuralaisena. Se on männyn juurisieni.[3][4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miedonmakuista hallavahakasta voi käyttää kaikin tavoin ruokasienenä. Se ei ole lainkaan harvinainen, mutta itiöemien esiintyminen sattuu myöhäiseen syksyyn.[3][4] Sitä on myös käytetty värjäykseen.[2][5]

Hallavahakasta muistuttaa lähimmin harmaakirjovahakas (Hygrophorus olivaceoalbus).

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Taksonomian lähde: Index Fungorum Luettu 24.8.2008
  2. a b c Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 51. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6.
  3. a b c d Metla.fi: Hallavahakkaat odottavat poimijaansa Viitattu 21.11.2017.
  4. a b c UPM Metsämaailma: Hallavahakas (Hygrophorus hypothejus) Viitattu 21.11.2017.
  5. Coloria.net: Värjäys: Kasveja H Viitattu 21.11.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]