Hajajätevesiasetus

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Hajajätevesiasetus (542/2003), joka tuli voimaan 1.1.2004, on säädetty vesistöjen suojelemiseksi kunnallisiin viemäriverkostoihin kuulumattoman haja-asutuksen aiheuttamalta jätevesikuormitukselta. Kotitalouksien lisäksi asetus koskee karjatilojen maitohuoneita ja kodin yhteydessä tapahtuvaa yritystoimintaa sekä kesämökkejä.

Asetuksessa säädetään vähimmäisvaatimukset talousvesien käsittelylle ja kielletään kaiken puhdistamattoman kotitalousjäteveden päästäminen luontoon.

Asetuksen soveltaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikkiin uusiin kiinteistöihin on rakennettava jäteveden puhdistus- tai talteenottolaitteisto (käytännössä lietesäiliö, pienpuhdistamo tai imeytyskenttä). Vanhat kiinteistöt ovat saaneet 10 vuoden siirtymäajan ratkaisun toteuttamiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisen kunnalliseen viemäriverkostoon kuulumattoman vanhan kotitalouden (mukaan lukien kesämökit) on järjestettävä jätevesiasiansa asetuksen edellyttämiin normeihin viimeistään 31.12.2013.

2011 asetusta muutettiin ja siirtymäkautta pidennettiin vuoteen 2016.

Pienpuhdistamoiden jätevesistä asetuksessa annetaan vähimmäispuhdistustulokset muun muassa orgaaniselle ravinnekuormalle (reduktio vähintään 90 %), kokonaisfosforille (reduktio vähintään 85 %) sekä kokonaistypelle (reduktio vähintään 40 %). Laitteiston on täytettävä asetuksen vaatimukset kaikissa olosuhteissa eikä pelkästään keskiarvoina, kuten jotkut valmistajat ilmoittavat testituloksensa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]