Grigori Sokolnikov

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Grigori Sokolnikov.

Grigori Jakovlevitš Sokolnikov (oikea nimi Girš Jankelevitš Briliant; 15. elokuuta (J: 3. elokuuta) 1888 Romny, Pultavan kuvernementti, Venäjän keisarikunta21. toukokuuta 1939 Verhneuralsk, Tšeljabinskin alue, Neuvostoliitto)[1] oli venäläinen bolševikki ja neuvostoliittolainen poliitikko. Hän kuoli Stalinin vainoissa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sokolnikov oli etniseltä taustaltaan juutalainen.[1] Hänen isänsä oli lääkäri. Sokolnikov liittyi Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen bolševikkisiipeen vuonna 1905.[2] Vuonna 1907 hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan, josta hän onnistui vuonna 1909 pakenemaan ulkomaille. Hän asui vuoden 1917 helmikuun vallankumoukseen saakka maanpaossa Ranskassa ja valmistui vuonna 1914 Pariisin yliopistosta. Huhtikuussa 1917 Sokolnikov palasi Venäjälle samassa suljetussa junassa kuin Vladimir Lenin. Sokolnikov kuului Pietarin neuvoston toimeenpanevaan komiteaan elokuusta 1917 alkaen ja bolševikkipuolueen keskuskomiteaan 1917–1919 sekä uudelleen 1922 alkaen.[1] Hän johti Venäjän pankkitoiminnan kansallistamista lokakuun vallankumouksen jälkeen ja oli maansa rauhanvaltuuskunnan jäsenenä Brest-Litovskin rauhanneuvotteluissa. Lev Trotskin erottua valtuuskunnan johdosta juuri Sokolnikov allekirjoitti rauhansopimuksen Neuvosto-Venäjän edustajana.[2]

Venäjän sisällissodan aikana Sokolnikov toimi sotilaallisissa tehtävissä. Hän johti vuosina 1920–1921 puna-armeijan valtaamaan Turkestanin hallintoa. Sokolnikov oli vuosina 1922–1926 Neuvosto-Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton valtiovarainasioiden kansankomissaari sekä 1924–1925 kommunistisen puolueen politbyroon ehdokasjäsen. Vuonna 1925 Sokolnikov liittyi puolueen sisällä Grigori Zinovjevin ja Lev Kamenevin muodostamaan niin sanottuun ”uuteen oppositioon”, joka vastusti Josif Stalinia. Tämän seurauksena hän menetti pian asemansa politbyroossa ja kansankomissaarina. Hän joutui irtisanoutumaan oppositiomielipiteistään vuonna 1927. Vuodesta 1928 Sokolnikov oli valtion öljy-yhtymän johdossa ja vuosina 1929–1932 Neuvostoliiton suurlähettiläänä Lontoossa. Sen jälkeen hän työskenteli ulkoasiainkansankomissariaatissa ja oli 1933–1934 apulaisulkoasiainkansankomissaarina. Hänet pudotettiin 1930 keskuskomitean ehdokasjäseneksi.[1]

Sokolnikov erotettiin kaikista viroistaan ja vangittiin heinäkuussa 1936.[1] Tammikuussa 1937 hän oli syytettynä kuudentoista muun merkittävän kommunistin kanssa oikeudenkäynnissä, joka oli toinen niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Sokolnikov tunnusti kuuluneensa vastavallankumoukselliseen salaliittoon pelastakseen perheensä. Hänet ja Karl Radek tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen, mutta pääosa syytetyistä sai kuolemantuomion. Vankitoverit murhasivat Sokolnikovin vankilassa toukokuussa 1939. Myöhemmin murha paljastui turvallisuuspoliisi NKVD:n järjestämäksi.[2] Sokolnikov rehabilitoitiin vuonna 1988.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Григорий Яковлевич Сокольников (venäjäksi) Hrono.ru. Viitattu 7.12.2016.
  2. a b c Grigori Sokolnikov Spartacus Educational. Viitattu 7.12.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]