Gregory Pincus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Gregory Goodwin Pincus (9. huhtikuuta 190322. elokuuta 1967) oli yhdysvaltalainen biologi ja yksi ehkäisypillereiden keksijöistä.[1][2][3]

Syntymä ja koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pincus syntyi Woodbinessa, New Jerseyssä, Yhdysvalloissa juutalaiseen perheeseen vuonna 1903. Kiinnostuksensa tieteeseen Pincus sai kahdelta sedältään, jotka molemmat olivat maataloustutkijoita. Pincus opiskeli Cornellin yliopistossa ja suoritti kandidaatin tutkinnon maataloudessa vuonna 1924. Sen jälkeen Pincus jatkoi opintojaan Harvardin yliopistoossa. Pincus väitteli Harvardissa tohtoriksi vuonna 1927 ja toimi opintojensa ohessa myös eläintieteen opettajana. Vuodesta 1927 vuoteen 1930 hän työskenteli Cambridgen yliopistoossa Englannissa Keisari wilhelmin Biologian instituutissa Berliinissä, jossa hän teki tutkimustyötä yhdessä Richard Goldschmidtin kanssa. Pincuksesta tuli Harvardin yliopiston yleisen fysiologian opettaja vuonna 1930 ja apulaisprofessori seuraavana vuonna.[1]

Tutkimustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pincus aloitti hormonibiologian ja steroidihormonien tutkimisen uransa aikaisessa vaiheessa.

Pincus tuli tunnetuksi ensimmäistä kertaa, kun hän onnistui koeputkihedelmöittämään kaniinin vuonna 1934.[2]

Partenogeneeseihin liittyvillä kokeillaan Pincus onnistui luomaan kaniinin, jonka myöhemmin esiintyi Look-aikakauslehden kannessa vuonna 1937. Pincusin tutkimukset herättivät runsaasti ennakkoluuloja, jotka mm. johtivat siihen, että hänen määräaikaista tehtäväänsä Harvardissa ei jatkettu.[4]

Vuonna 1944 Pincus ja Hudson Hoagland perustivat biolääketieteen tutkimuslaitoksen, Worcester Foundation for Biomedical Researchin Shrewsburyyn, Massachusettsiin.[4]

Vuonna 1951 yhdysvaltalainen aktivisti Margaret Sanger tapasi Pincuksen illallisella, jonka oli järjestänyt Abraham Stone, Margaret Sanger Research Bureaun johtaja ja Planned Parenthood Federation of America (PPFA):n lääketieteellinen johtaja ja varapääjohtaja. Sanger välitti pienen avustuksen PPFA:lta Pincukselle, jotta hän aloittaisi tutkimuksen hormonisen ehkäisymenetelmän valmistamiseksi. Pincus ja kiinalainen biologi Min Chueh Chang vahvistivat aikaisemmat havainnot siitä, että keltarauhashormoni estäisi ovulaation.

Vuonna 1952 Sanger kertoi ystävälleen, yhdysvaltalaiselle biologille Katharine McCormickille Pincuksen ja Changin tutkimuksesta. Turhautuneina, PPFA:n heikon kiinnostuksen ja tuen takia, McCormick ja Sanger tapasivat Pincuksen vuonna 1953 laajentaakseen tutkimusta myöntämällä 50-kertaisen rahoituksen McCormickin varoista.

Pillerin turvallisuuden takaamiseksi jouduttiin tekemään ihmiskokeita. Kokeet aloitettiin yhdysvaltalaisen tohtori John Rockin lisääntymiskyvyttömillä potilailla Brooklinessa, Massachusettsissa käyttäen keltarauhashormonia vuonna 1953, jonka jälkeen kokeiltiin kolmea eri progestiinia vuonna 1954. Pillereiden kokeilemisena ehkäisymenetelminä ei voitu pitää Massachusettsissa, koska syntyvyydensäännöstely oli siellä törkeä rikos. Sen vuoksi Puerto Rico valittiin uudeksi kokeilupaikaksi osittain sen vuoksi, että siellä oli olemassa syntyvyydensäännöstelyverkko sisältäen 67 tähän perehtynyttä klinikkaa, jotka palvelivat vähätuloisia saarella asuvia naisia. Kokeet aloitettiin vuonna 1956 tohtori Edris Rice-Wray Carson johtamana. Jotkut koehenkilöistä saivat sivuvaikutuksia Enovid-pillereistä ja Rice-Wray Carson kirjoitti niistä Pincukselle ja ilmoitti, että Enovid "antaa sataprosenttisen suojauksen raskautta vastaan", mutta aiheuttaa "liian monia sivuvaikutuksia, jotta sitä voitaisiin käyttää". Pincus ja Rock olivat asiasta eri mieltä nojaten kokemuksiin potilaiden kanssa Massachusettsissa, jonka vuoksi he tekivät tutkimuksen, joka osoitti, että lumelääkkeet aiheuttivat samanlaisia sivuvaikutuksia. Kokeet jatkuivat ja niitä laajennettiin Haitiin, Meksikoon ja Los Angelesiin. Vaikka monet kokeisiin osallistuvat keskeyttivät, niin sangen monet naiset olivat innokkaita kokeilemaan tätä uudenlaista ehkäisymenetelmää. Toukokuussa 1960 FDA ilmoitti, että se hyväksyisi Enovidin käytön ehkäisymenetelmäksi.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gregory Goodwin Pincus kuoli vuonna 1967 64-vuotiaana Northborossa myelofibroosiin, harvinaiseen ja tuskalliseen luuydintautiin, jonka hänen arveltiin saaneen laboratoriokemikaaleista.[5]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pincuksen tutkimusten ansiosta yhdysvaltalainen yritys Searle toi markkinoille ensimmäisen laajasti saatavilla olevan ehkäisypillerin. Sen löydön sosiaaliset, uskonnolliset, eettiset ja lääketieteelliset seuraamukset ovat yhä tunnistettavissa läpi maailman. Pincuksen työ saattaa olla yksi 1900-luvun vaikuttavimmista tieteiden alalla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Dr. Pincus, Developer of Birth-Control Pill, Dies The New York Times. 23.8.1967. Viitattu 11.1.2009. (englanniksi)
  2. a b Pienen pillerin suuri historia Libresse. Viitattu 11.1.2009.
  3. Tiesitkö tämän ehkäisystä Tohtori.fi. Viitattu 11.1.2009.
  4. a b American Experience. The Pill pbs.org. Viitattu 18.2.2017.
  5. Bio. Gregory Pincus biography.com. Viitattu 18.2.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]