Pikkusorsimo
| Pikkusorsimo | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Yläkaari: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Sorsimot Glyceria |
| Laji: | declinata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Glyceria declinata |
|
| Katso myös | |
Pikkusorsimo (Glyceria declinata) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, sorsimoiden (Glyceria) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on monivuotinen ja yleisesti ottaen keskikokoinen heinälaji. Pikkusorsimo muistuttaa ojasorsimoa (Glyceria fluitans), mutta eroaa siitä lehtiensä värin sekä tähkylöidensä ulkohelpeiden ulkonäön perusteella.[1]
Pikkusorsimon varret voivat kasvaa noin puoli metriä pitkiksi, mutta jäävät usein lyhyemmiksi. Varret ovat kasvutavaltaan maanmyötäisiä tai kohenevia. Lehdet ovat sinivihreitä, noin puoli senttimetriä leveitä, melko lyhyitä ja kärjistään äkillisesti kapenevia. Lehtitupet ovat sileitä, ja kieleke on pitkä. Pikkusorsimon kukinto on noin 10–20 cm pitkä, enemmän tai vähemmän yksipuoleinen röyhy, jonka tähkylät painuvat yhteen kukinnan jälkeen. Röyhyn alimmassa nivelestä lähtee yleensä vain yksi tai kaksi röyhyn haaraa. Tähkylät ovat isoja sekä liereitä ja niissä on noin kymmenen kukkaa. Tähkylöiden ulkohelpeet ovat leveitä sekä tylppäkärkisiä ja kärjistään tyypillisesti hammaslaitaisia. Ulkohelpeiden suonien kärjet ovat tummia. Sisähelpeet ovat usein ulkohelpeitä pidempiä ja kärjistään tyypillisesti kaksikärkisiä. Pikkusorsimo kukkii kesä–heinäkuussa.[1]
Pikkusorsimo kasvaa kosteilla kasvupaikoilla, useimmiten ihmisvaikutteisella ja runsasravinteisella savimaalla, ojissa, laidunmailla, suonlaiteilla ja lammikoissa[1]. Pikkusorsimoa tavataan yleisesti eri puolilla Eurooppaa aivan pohjoisimpia ja itäisimpiä osia lukuun ottamatta[2]. Suomessa pikkusorsimoa on tavattu vain Helsingin seudulla 1990-luvulla[3]. Suomea lähimpänä pikkusorsimoa tavataan Etelä-Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa[2].
Pikkusorsimon tieteellisen nimen lajinimi (declinata) tulee latinan kielen sanasta declinare (suom. kaartua alas)[1].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Arne A. Anderberg: Den virtuella floran: Blågrönt mannagräs (Glyceria declinata) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.4.2018. (ruotsiksi)
- ↑ a b Den virtuella floran: Blågrönt mannagräs (Glyceria declinata) – Norra halvklotet Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 27.4.2018.
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2016: Pikkusorsimo (Glyceria declinata) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 27.4.2018. (suomeksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Laji.fi: Pikkusorsimo (Glyceria declinata)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Glyceria declinata (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Glyceria declinata (englanniksi)
- Flora of North America: Glyceria declinata (englanniksi)
|