George F. Kennan

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
George F. Kennan

Georg F. Kennan (16. helmikuuta 190417. maaliskuuta 2005) oli yhdysvaltalainen historiantutkija ja huippudiplomaatti, jolla oli merkittävä osa Yhdysvaltain kylmän sodan politiikassa.[1]

Aikaisemmat vuodet ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georhge F. Kennan opiskeli St. John's Northwestern Military Academyssa ja Princetonin yliopistossa. Hän toimi konsulina Sveitsissä vuodesta 1926, ja sen jälkeen Berliinissä, Tallinnassa ja Riiassa. Berliinin yliopistossa hänen pääaineenaan oli venäjän kieli.

Yhdysvaltain solmittua diplomaattiset suhteet Neuvostoliittoon Kennan seurasi suurlähettiläs William C. Bullittia Moskovaan vuonna 1933. Charles E. Bohlenin ja Loy W. Hendersonin ohella Kennan oli johtavia Neuvostoliiton asiantuntijoita 1930-luvulla. Robert F. Kelley oli valtion Itä-Euroopan suhteiden osaston johtajana. Kennan oli Prahassa Saksan miehitettyä Tšekkoslovakian. Yhdysvaltain liityttyä sotaan Kelley internoitiin Berliinissä. Kennan työskenteli sodan aikana Euroopan neuvonantajana komissiossaselvennä 1943-44. Kennan oli USA:n lähetystön johtajana Moskovassa kesäkuusta 1944 huhtikuuhun 1946.

Kennan ja patoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennanin omakohtaisiin havaintoihin pohjautuva uusi strateginen oppi sisälsi ajatuksen, että Neuvostoliiton vaikutusvallan leviäminen on padottava. Hän lähetti tuhansia merkkejä käsittävän vuolaan sähkeen[2] ulkoministeri James F. Byrnesille kuvatakseen uutta strategiaansa diplomaattisuhteiden hoitamisessa Neuvostoliiton kanssa. Jo ennen sähkeen lähettämistä Kennan oli yrittänyt välittää Yhdysvaltain hallitukselle realistista kuvaa Stalinin hallituksen politiikasta, mutta hänen viestinsä eivät olleet tavoittaneet Washingtonin korkeimpia päättäjiä. Viimeinen pisara Kennanille oli Neuvostoliiton edustajien nihkeys Kansainvälisen valuuttarahaston perustamisneuvotteluissa. [3]

Kennanin sähke, niin sanottu "pitkä sähke" ja salanimellä "X" kirjoitettu heinäkuun 1947 artikkeli "The Sources of Soviet Conduct" Foreign Policy -lehdessä vaikuttivat merkittävästi Trumanin oppiin. Myöhemmin Kennan katsoi, että hänet ja hänen sähkeensä oli ymmärretty väärin, koska hän kannatti kommunismin patoamista diplomaattisin eikä sotilaallisin keinoin. [4] Opin mukaan Yhdysvaltojen tuli tukea niitä kommunismin uhkaamia maita, jotka vielä olivat itäblokin ulkopuolella.[1]

Lähettiläänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1947–1948 Kennan työskenteli ulkoministeri Marshallin alaisuudessa. Kennanin mukaan Neuvostoliitto oli laajentumishaluinen ja Yhdysvallat voisi estää tätä sulkemispolitiikallaan, josta tulikin Yhdysvaltain politiikan perusta Neuvostoliittoa vastaan puolen vuosisadan ajaksi.

Kennan vietti vuodet 1951–1952 lähettiläänä Neuvostoliitossa, jossa hänet kuitenkin julistettiin persona non grataksi. Kennan toimi Yhdysvaltain lähettiläänä 1961–1963 Jugoslaviassa. Vuonna 1967 hän sopi tapaamisesta Josif Stalinin tyttären Svetlana Allilujevan kanssa Sveitsissä auttaen tätä loikkaamaan Yhdysvaltoihin.

Institute for Advanced Study[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennan toimi 1956–2005 Institute for Advanced Study -instituutissa. Kennanista tuli johtava Yhdysvaltain ulkopolitiikan kriitikko. Aikaisemmin hän oli ollut luennoitsijana instituutissa 1950–1952. Vatikaani palkitsi Kennanin paavin myöntämällä Pacem in Terris Award-palkinnolla 1982. Vuonna 1989 presidentti George H. W. Bush myönsi hänelle Vapauden mitalin.

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kennan kirjoitti elämänsä aikana 17 kirjaa ja useita artikkeleita kansainvälisistä suhteista. Hän voitti vuonna 1956 ilmestyneellä teoksellaan Russia Leaves the War Pulitzer-palkinnon historiassa sekä National Book Award -palkinnon. Kennan voitti uudelleen Pulitzerin muistelmateoksellaan Memoirs 1925–1950 vuonna 1967. Muistelmien vuoteen 1963 ulottuva ulottuva toinen osa ilmestyi 1972. Muita hänen teoksiaan ovat American Diplomacy 1900–1950 (1951), Sketches from a Life (1989) ja Award the Gragged (1993). Kennanin teokset käsittelivät varsinkin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton suhteita, mutta hän teki myös tutkimuksia 1800-luvun eurooppalaisesta diplomatiasta ja ensimmäisen maailmansodan syistä.

Kennanin tuotannosta on suomennettu teokset Demokratia ja ylioppilasvasemmisto (1972; alkuteos Democracy and the Student Left 1968) ja Ydinharha: Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain suhteet pommin varjossa (1982; alkuteos The Nuclear Delusion: Soviet-American Relations in the Atomic Age).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 6, s. 267. Alkuteos: Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, 1995. ISBN 951-0-18423-3.
  2. The Long Telegram. Ntanet.net
  3. Max Jakobson: Väkivallan vuodet – 20. vuosisadan tilinpäätös I, s. 409. Helsinki: Otava, 1999.
  4. Jakobson 1999, s. 409.