Geórgios Athanasiádis-Nóvas
| Geórgios Athanasiádis-Nóvas | |
|---|---|
| Γεώργιος Αθανασιάδης-Νόβας | |
| Kreikan pääministeri | |
| Edeltäjä | Geórgios Papandréou |
| Seuraaja | Ilías Tsirimókos |
| Kreikan varapääministeri | |
| Kansanedustaja | |
|
1926–1936, 1945–1967
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. helmikuuta 1893 Náfpaktos, Kreikka |
| Kuollut | 10. elokuuta 1987 (94 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Ammatti | lakimies, poliitikko, kirjailija |
| Puoliso | María Voúlgari-Athanasiádi |
| Tiedot | |
| Puolue |
Edistyspuolue Liberaalipuolue (1949–1961) Keskustaunioni (1961–1965) |
| Uskonto | ortodoksi |
 Nimikirjoitus |
|
Geórgios Athanasiádis-Nóvas (kreik. Γεώργιος Αθανασιάδης-Νόβας, 9. helmikuuta 1893 Náfpaktos, Kreikka – 10. elokuuta 1987 Náfpaktos, Kreikka) oli kreikkalainen poliitikko, juristi, kirjailija ja toimittaja. Hän oli myös Ateenan akatemian jäsen. Hän nousi pääministeriksi 1960-luvun puolivälissä oikeiston ja vasemmiston poliittisten ristiriitojen eli ns. Apostasía-ajan alussa.[1]
Toimittaja-lakimiehenä ja poliitikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Geórgios Athanasiádis-Nóvas syntyi Náfpaktosissa Länsi-Kreikassa Korintinlahden rannalla vuonna 1893, ja Patrasissa käymänsä lukion jälkeen hän opiskeli lakia Ateenan yliopistossa. Valmistuttuaan hän toimi toimittajana ja lakimiehenä. Hän toimi sotakirjeenvaihtajana mm. Balkanin sodissa eli ensimmäisessä ja toisessa Balkanin sodassa Akrópolis-sanomalehdelle sekä Kreikan–Turkin sodassa Politiká-sanomalehdelle.[1]
Hänet valittiin ensimmäisen kerran Kreikan parlamenttiin vuonna 1926 Ioánnis Metaxásin johtamasta Vapaa-ajattelijoiden puolueen listalta. Myöhemmin Athanasiádis-Nóvas jatkoi sen jälkeen Edistyspuolueen, Liberaalipuolueen ja Keskustaunionin kansanedustajana vuosina 1932–1967. Vuonna 1936 hänet valittiin parlamentin varapuhemieheksi. Metaxásin luotua keväällä 1936 Kreikassa diktatuurin Athanasiádis-Nóvas lähti maanpakoon. Hän palasi Kreikkaan vuonna 1941, mutta lähti maanpakoon Kreikan sisällissodan vuosiksi. Palattuaan Kreikkaan 1949 hän liittyi Sofoklís Venizélosin johtaman Liberaalipuolueen jäseneksi. Hän toimi sen jälkeen ministerinä useita kertoja eli sisäministerinä vuonna 1945, opetusministerinä vuonna 1950 ja teollisuusministerinä vuonna 1951.[1]
Papandréoun kannattajana ja vastustajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1961 Athanasiádis-Nóvas liittyi monien konservatiivien lailla Keskustaunioniin vastustaen silloisten oikeistohallitusten korruptiota. Vuonna 1964 Keskustaunionin tultua valtaan hänestä tuli Kreikan parlamentin puhemies. Heinäkuussa 1964 pääministerinä toiminut Keskustaunionin johtaja Geórgios Papandréou ajautui ristiriitaan kuningas Konstantin II:n kanssa puolustusministerikysymyksestä ja erotti Papandréoun. Kuningas nimitti Papandréoun yllätykseksi välittömästi uudeksi pääministeriksi Geórgios Athanasiádis-Nóvasin, johon Keskustaunionin vasen siipi suhtautui kielteisesti.[2] Nimitys johti Papandréoun kannattajien mellakointiin kuningasta ja uutta pääministeriä vastaan.[3] Luottamusäänestys parlamentissa käytiin 5. elokuuta eli Athanasiádis-Nóvasin hallituksen 21 päivän vallassaolon jälkeen. Tulos oli epäluottamus hallitukselle eli 167 vastaan ja 131 hallituksen puolesta.[4]
Toisaalta Papandréou oli vastakkain nuoren kuningas Konstantinin kanssa ja toisaalta puolueensa sisäisen hajoamisprosessin kanssa. Keskustaunionista erosi useampia näkyviä poliitikkoja, heidän joukossaan Athanasiádis-Nóvasin lisäksi mm. sisäministerinä toiminut Ilías Tsirimókos ja puolueen varapuheenjohtajana toiminut Stéfanos Stefanópoulos. Keskustaunionin parlamenttienemmistöstä liukeni näin noin kolmasosa.[5]
Kuningas Konstantin yritti saada Athanasiádis-Nóvasin seuraajaksi ensin Tsirimókosin, mutta hänkään ei saanut luottamusta parlamentissa. Sen jälkeen Stefanópoulos, jonka hallituksessa Athanasiádis-Nóvas ja Tsirimókos toimivat varapääministereinä, sai niukan luottamuksen syyskuussa 1965, ja kriisi saatiin hetkellisesti rauhoittumaan.[6] Huhtikuussa tapahtuneen ulkoministeri Tsirimókosin ja sosiaaliministerin eron jälkeen Athanasiádis-Nóvas otti vastuulleen avoimen sosiaaliministerin tehtävät.[7] Athanasiádis-Nóvas toimi Stefanópoulosin hallituksessa sen joulukuussa 1966 tapahtuneeseen kaatumiseen asti.
Asiantuntijana sotilasjunttakauden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Apostasía-aika päättyi huhtikuussa 1967 ns. everstijuntan valtaannousuun. Sotilasjuntan vallan kaatuminen 1970-luvun puolivälissä palautti Kreikkaan siviilihallinnon. Athanasiádis-Nóvas oli mukana asiantuntijajoukossa, jonka silloinen presidentti, kenraali Faídon Gkizíkis kutsui koolle heinäkuussa 1974. Asiantuntijaryhmä suositteli maanpaossa olevan, entisen oikeistolaisen pääministerin Konstantínos Karamanlísin kutsumista sotilashallinnon jälkeiseksi ensimmäiseksi pääministeriksi.[8]
Muu toiminta – runoilija ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Poliittisen uransa ohella Geórgios Athanasiádis-Nóvas ei koskaan lakannut käsittelemästä kirjallisuutta, kirjoittaa runoja ja proosaa, jossa hän käytti salanimeä ”Geórgios Athánas” (Γεώργιος Αθάνας). Kirjallisten ansioidensa perusteella hänet valittiin vuonna 1955 Ateenan akatemian jäseneksi.[1]
Athanasiádis-Nóvas oli vuodesta 1935 naimisissa Bulgari-jalokivimerkistä tunnetun jalokivikauppias Sotírios Voúlgarisin tyttären María Voúlgarin kanssa. Athanasiádis-Nóvasilla oli perinteisesti hyvät suhteet kuningashuoneeseen.[9]
Athanasiádis-Nóvas kuoli Ateenassa 10. elokuuta 1987 94-vuotiaana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Harris M. Lentz: Heads of States and Governments Since 1945 - Geórgios Athanasiádis-Nóvas 2013. Routledge. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Konstantin erotti Kreikan hallituksen. Helsingin Sanomat, 16.7.1965, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Kreikan uusi pääministeri nimitti oman hallituksensa. Helsingin Sanomat, 17.7.1965, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Kreikan hallitus kaatui ja Papandréou vaatii pääministerin virkaa tai vaaleja. Helsingin Sanomat, 6.8.1965, s. 6, 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Kreikan kuukauden kestänyt kriisi vihdoinkin ratkeamassa - Keskustaunionin kapinalliset ratkaisun avain. Helsingin Sanomat, 16.8.1965, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Stefanopouloksen hallitus sai nyt luottamuslauseen. Helsingin Sanomat, 26.9.1965, s. 9. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Kreikan hallitus horjuu parlamentin kokoontuessa. Helsitoimi ngin Sanomat, 14.4.1966, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Sotilaat väistyvät Kreikassa - "Eläköön demokratia". Helsingin Sanomat, 24.7.1974, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Hovin luottamusmies. Helsingin Sanomat, 25.7.1974, s. 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
| ||||||||||||||
