Ilías Tsirimókos
| Ilías Tsirimókos | |
|---|---|
| Ηλίας Τσιριμώκος | |
| Kreikan pääministeri | |
| Edeltäjä | Geórgios Athanasiádis-Nóvas |
| Seuraaja | Stéfanos Stefanópoulos |
| Kreikan varapääministeri | |
| Kreikan ulkoministeri | |
| Edeltäjä | Geórgios V. Melás |
| Seuraaja | Stéfanos Stefanópoulos |
| Kansanedustaja | |
|
1936, 1950-1951, 1958-1967
|
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. huhtikuuta 1907 Lamía, Kreikka |
| Kuollut | 13. heinäkuuta 1968 (60 vuotta) Ateena, Kreikka |
| Ammatti | lakimies, poliitikko |
| Tiedot | |
| Puolue |
Liberaalipuolue Kansandemokratian liitto Yhdistynyt demokraattinen vasemmisto (1950–1961) Keskustaunioni (1961–1965) |
| Uskonto | ortodoksi |
Ilías Tsirimókos (kreik. Ηλίας Τσιριμώκος, 26. huhtikuuta 1907 Lamía, Kreikka – 13. heinäkuuta 1968 Ateena, Kreikka) oli Kreikan näkyvä poliittinen toimija 1930-luvun loppupuoliskolta aina 1960-luvun puoliväliin. Hän toimi toisen maailmansodan aikana kommunistijohtoisessa vastarintaliikkeessä. Sodan jälkeen hän toimi ministerinä ja parlamentin puhemiehenä. Hän nousi pääministeriksi 1960-luvun puolivälissä oikeiston ja vasemmiston poliittisten ristiriitojen eli ns. apostasía-aikana.
Liberaali ja sosialistipoliitikko 1930- ja 40-luvuilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilías Tsirimókos syntyi Lamíassa Keski-Kreikassa vuonna 1907. Hänen isänsä Ioánnis Tsirimókos oli 1900-luvun alun aktiivipoliitikko ja muun muassa Elefthérios Venizélosin hallituksen ministeri 1930-luvun alussa. Ilías Tsirimókos opiskeli lakia Ateenan yliopistossa ja sen jälkeen taloustieteitä Pariisissa. Hänet valittiin ensimmäisen kerran Kreikan parlamenttiin 1936 Liberaalipuolueen listalta. Tsirimókosin poliittinen toiminta jatkui sodan aikana, jolloin hän saksalaisten miehitettyä Kreikan oli mukana perustamassa pientä vasemmistopuoluetta Kansandemokratian liittoa (ELD), jonka pääsihteerinä hän toimi. Puolue liittyi vuoden 1941 aikana osaksi kommunistijohtoista vastarintaliikettä Kansallista vapautusrintamaa (EAM), jossa Tsirimókos sai paikan järjestön keskuskomiteassa. Saksalaisten vetäytyessä Kreikasta syksyllä 1944 Tsirimókos sai paikan EAM:n muodostaman hallituksen niin sanotun Kansallisen vapautuksen poliittisen komitean (PEEA) oikeusministerinä, mutta hän erosi 2. joulukuuta kolmen muun hallituksen jäsenen kanssa.[1][2]
Keskustaunionin vasemmistolainen poliitikko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1950 parlamenttivaaleissa Tsirimókos valittiin Kreikan parlamenttiin uudelleen nimetyn Sosialistipuolue – Kansandemokratian liiton (SK-ELD) listalta. Hänet valittiin jälleen vuonna 1958 vaaleissa Yhdistyneen demokraattisen vasemmiston listalta ja edelleen vuosina 1961, 1963 ja 1964 Keskustaunionin listalta.[2] Näin Tsirimókos oli poliittisesti liukunut vasemmalta keskustalaiseksi.[3] Vuonna 1963 hänet valittiin parlamentin puhemieheksilähde?.
Geórgios Papandréoun johtama Keskustaunioni ajautui kesällä 1965 kriisiin. Toisaalta Papandréou oli vastakkain nuoren kuningas Konstantin II:n kanssa ja toisaalta sisäisen hajoamisprosessin kanssa. Keskustaunionista erosi useita näkyviä poliitikkoja, heidän joukossaan muun muassa sisäministerinä toiminut Tsirimókos ja puolueen varapuheenjohtajana toiminut Stéfanos Stefanópoulos. Keskustaunionit parlamenttienemmistöstä liukeni näin noin kolmasosa.[4]
Pääministeriksi Apostasia-aikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ilías Tsirimókos nousi pääministeriksi 1960-luvun puolivälissä oikeiston ja vasemmiston poliittisten ristiriitojen eli ns. Apostasía-aikaan. Vaikka Tsirimókos oli ollut näkyvä kuningasvallan vastustaja 1940- ja 50-luvuilla, kuningas Konstantin valitsi Tsirimókosin 18. elokuuta 1965 muodostamaan hallituksen.[3] Hän ei onnistunut kuitenkaan saamaan parlamentissa hallitukselleen luottamusta. Hänen hallituksensa sai epäluottamuksen äänin 159–135.[5]
Tsirimókosin seuraajaksi tuli Stéfanos Stefanópoulos, jonka hallituksessa Tsirimókos toimi varapääministerinä ja ulkoministerinä mutta erosi huhtikuussa 1966 hallituksesta. Tsirimókos vaati Kyproksen kriisissa keskeisen kreikkalaistoimijan, kenraali Geórgios Grívasin erottamista Kyproksen kreikkalaisten kansalliskaartin johtajan tehtävästä, mutta pääministeri Stefanópoulos ei ollut tähän halukas.[6]
Tsirimókos kuoli Ateenassa 13. heinäkuuta 1968 61-vuotiaana.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Left-wingers Quit Cabinet in Greece 3.12.1944. The Pitsburgh Press. Viitattu 30.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Tsirimokos uusi pääministeriehdokas - Papandreou jyrkkänä Konstantinille. Helsingin Sanomat, 19.8.1965, s. 7, 14. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 20.8.3023.
- ↑ a b Konstantin nimitti Kreikan uudeksi pääministeriksi. Helsingin Sanomat, 19.8.1965, s. 5, 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Kreikan kuukauden kestänyt kriisi vihdoinkin ratkeamassa - Keskustaunionin kapinalliset ratkaisun avain. Helsingin Sanomat, 16.8.1965, s. 12. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Tappion kärsinyt Tsirimokos jätti eronpyntönsä kuninkaalle. Helsingin Sanomat, 30.8.1965, s. 5, 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Hallituskrisin uhka kasvamassa Kreikassa - jo toinen ministeri jätti eronpyyntönsä. Helsingin Sanomat, 30.8.1965, s. 24. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
- ↑ Kreikassa uusi pidätysaalto. Helsingin Sanomat, 14.7.1968, s. 17. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 30.8.2023.
| ||||||||||||||
