Tämä on hyvä artikkeli.

Fushimi Inari-taisha

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fushimi Inari-taisha
伏見稲荷大社
Fushimi Inari-taishan torii ja pääportti (rōmon)
Fushimi Inari-taishan torii ja pääportti (rōmon)
Perustiedot
Sijainti Fushimi, Kioto, Japani
Koordinaatit 34°58′01″N, 135°46′23″E
Rakennustyyppi pyhäkkö
Uskonnollinen käyttö šintolaisuus

Fushimi Inari-taisha (jap. 伏見稲荷大社, ’Fushimin Inari-pyhäkkö’) on šintolainen pyhäkkö Kioton kaupungissa Japanissa. Se sijaitsee Kioton eteläosassa Fushimin suuralueella Higashiyama-vuorijonoon kuuluvan 233 metriä korkean Inarivuoren juurella. Pyhäkön palvonnan kohde on kami Inari, joka käsitetään viiden kamin yhteenliittymäksi. Fushimi Inari-taisha on Japanin yli 30 000 Inari-pyhäkön pääpyhäkkö.[1][2][3]

Fushimi Inari-taisha on perustettu Nara-kaudella vuonna 711 eli ennen Kioton kaupunkia. Nykyiselle paikalleen pyhäkkö on siirretty 1400-luvulla. Se on suosittu vierailukohde, joka tunnetaan erityisesti pääpyhäkön takapuoliselle vuorenrinteelle rakennetuista tuhansista torii-porteistaan (senbon-torii), jotka muodostavat pitkiä käytäviä.[1][3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaiheet ja Heian-kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kronikoiden mukaan Fushimi Inari-taisha olisi perustettu Wadō-kauden neljännen vuoden toisessa kuussa Hatsuuma-päivänä eli keväällä 711. Aluksi Inarivuoren kolmelle huipulle pyhitettiin kolme kamia: alimpaan pyhäkköön Ukanomitama no ōkami, keskimmäiseen Satahiko no ōkami ja ylimpään Ōmiyanome no ōkami.[1] Pyhäkkö sijaitsee Fukakusan alueella, jossa Hata-klaani oli vaikutusvaltainen. Yamashiro no kuni fudoki -kronikassa on kerrottu pyhäkön perustamismyytti, jonka mukaan Hata-klaaniin kuulunut Hata no Irogu käytti mochi-riisikakkua maalitaulunaan. Kun riisipalloon osui nuoli, se muuttui joutseneksi, joka lensi Inarivuoren huipulle. Paikalle, johon joutsen laskeutui, kasvoi riisiä, mitä pidettiin hyvänä enteenä. Pyhäkön perustaminen saattoi liittyä aiempiin katovuosiin, joihin keisarihovi rukoili apua eri kameilta.[4][5]

Vuonna 827, kun maan pääkaupunki oli jo siirretty Kiotoon eli Heian-kyōhon, keisari Junna sairastui. Sairauden pääteltiin johtuvan siitä, että Inarivuoren puita oli kaadettu Tō-jin buddhalaisen temppelin pagodin rakennusmateriaaliksi, mikä toi mukanaan vuorelle pyhitetyn kamin kirouksen. Kamin rauhoittamiseksi sille myönnettiin keisarillinen arvonimi (shinkai).[6] Munkki Kūkai, joka kohtasi legendan mukaan kamin Inarivuorella riisiä kantavan vanhan miehen hahmossa, teki Inarista myös Tō-jin temppelin suojelijakamin.[7] Vuonna 908 hovimies Fujiwara no Nakahiran kerrotaan rakennuttaneen pyhäkölle kolme päähallia.[6]

Heian-kaudella Fushimi Inari-taisha nousi keisarihovin lisäksi nopeasti kaupunkilaisten suosioon, ja vuonna 927 julkaistussa Engishiki-kronikassa se luetaankin korkea-arvoisten myōjin-taisha-pyhäköiden joukkoon. Sittemmin siitä tuli myös yksi tärkeimmistä 22 pyhäköstä. Pyhäkön vuosittaisen festivaalin (Inari-sai) viettäminen alkoi; juhla nousi kulkueineen yhdeksi Heian-kyōn kolmesta suuresta festivaalista Aoi-matsurin ja Gion-matsurin ohella.[8] Pyhäkkö sai Heian-kaudelta lähtien useista eri provinsseista läänityksiä, jotka toivat sille tuloja.[9]

Suosituksi tuli tehdä pyhäkölle pyhiinvaellus alkukeväästä Hatsuuma-päivänä. Koska pyhäköt sijaitsivat tähän aikaan vielä Inarivuoren huipulla, vaellus vaati nykyistä enemmän kestävyyttä. Pyhiinvaellusta kuvaillaan elävästi ajan kirjallisuudessa, kuten Konjaku monogatari -kertomuksissa ja Sei Shōnagonin kirjoittamassa Tyynynaluskirjassa.[10] Jälkimmäisessä kirjoittaja mainitsee tavanneensa pyhäköllä naisen, joka oli kavunnut Inarivuoren huipulle ja takaisin seitsemän kertaa saman päivän aikana.[7] Pyhäkölle alkoivat poiketa myös Kumanoon matkalla olleet pyhiinvaeltajat, ja tavaksi tuli ottaa pyhäköltä mukaan sugipuun oksa, joka kiinnitettiin jollekin puolelle vartaloa (shirushi no sugi).[11]

Japanin keskiajalta nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyhäkön torii-portteja 1900-luvun alussa
Kettuja pidetään Inarin lähettiläinä – Fushimi Inari-taishan ema-votiilivilaatat ovatkin ketun pään muotoisia

Vielä Heian-kaudella Fushimi Inari-taishassa palvottiin kolmea kamia, mutta 1100-luvun jälkeen tähän triadiin liitettiin jossakin vaiheessa kaksi muuta jumaluutta, Tanaka no ōkami ja Shi no ōkami. Ne lienevät olleet alun perin pyhäkön sivupyhäköissä (sessha) palvottuja kameja, mahdollisesti paikallisväestön palvomia omaa aluettaan suojelevia kameja (jinushigami). Inari-festivaaliin nämä kamit otettiin vuonna 1266.[12] Nykyiselle paikalleen Inarivuoren juurelle pyhäkkö lienee rakennettu Ashikaga Yoshinorin käskystä vuonna 1438,[1] mutta pyhäkön päähalliin kaikki viisi kamia pyhitettiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin Ōnin-sodan jälkeen. Vuonna 1467 alkaneessa sodassa pyhäkkö tuhoutui pahoin lähes koko muun kaupungin tavoin, ja myös valtaosa sen omistamista historiallisista dokumenteista paloi tuhkaksi. Päähallin uudelleenrakennus aloitettiin taistelujen laannuttua vuonna 1492, ja viisi kamia halliin siirrettiin (sengū) vuonna 1499. Vuorella sijainneen keskimmäisen pyhäkön tiedetään tuhoutuneen taifuunissa vuonna 1488. Nykyisin onkin epävarmaa, missä ylemmät pyhäkkörakennukset alun perin tarkkaan ottaen sijaitsivat.[13]

1500-luvun lopulla Japania hallinnut sotaherra Toyotomi Hideyoshi uskoi syvästi Inari-kamiin ja lahjoitti avokätisesti varoja Fushimi Inari-taishan rakennustöihin. Sanotaan, että Hideyoshin äiti Ōmandoro olisi parantunut vakavasta sairaudesta sen jälkeen, kun Hideyoshi rukoili pyhäköllä. Muun muassa pyhäkön suuri rōmon-portti on tältä aikakaudelta, ja pyhäkkö saavuttikin Hideyoshin lahjoitusten myötä lähes nykyisen mittakaavansa. Pyhäkköä lienee vilkastuttanut myös Hideyoshin sen lähistölle perustama Fushimin linna aluskaupunkeineen, jonne johtava tie kulki pyhäkön ohi.[13]

Edo-kaudella 1600-luvulta lähtien Inarin kultti levisi vähitellen Kinain alueelta koko maahan, ja pyhäkkö nousi yhä suositummaksi pyhiinvaelluskohteeksi.[13] Alun perin lähinnä maanviljelyyn liitetystä kamista kehittyi voimakas jumaluus, joka suojeli keisarihovin lisäksi muun muassa tuotantoa ja kauppaa.[1] Fushimi Inari-taisha ja pyhäkköalueella sijainnut Aisen-jin buddhalainen temppeli jakoivat Inari-kamia maksusta osiin (bunrei), minkä myötä kami pyhitettiin lukuisiin muihin pyhäköihin, temppeleihin ja koteihin ympäri maata.[9] Keisari Go-Toba oli antanut Fushimi Inari-taishalle tähän yksinoikeuden jo vuonna 1194.[7] Edo-kaudella pyhäköllä varttui myös yksi maan tunnetuimmista kokugaku-oppineista, Kada no Azumamaro, joka syntyi pyhäkön pappissukuun vuonna 1669.[14]

Vuoden 1869 Meiji-restauraation jälkeisissä myllerryksissä myös Fushimi Inari-taisha koki muutoksia. Uusi hallinto erotti toisistaan šintolaisuuden ja buddhalaisuuden (shinbutsu bunri), jotka olivat aiemmin sekoittuneet ja sulautuneet toisiinsa. Fushimi Inari-taishasta poistettiin buddhalaisia veistoksia, buddha-halli ja Aisen-jin temppeli. Vaikka vuonna 1871 Fushimi Inari-taishasta tehtiin yksi tärkeimmistä keisarillisista pyhäköistä (kanpei-taisha), noin kolme neljäsosaa sen omistamasta maa-alueesta takavarikoitiin, mikä aiheutti sille talousvaikeuksia. Pyhäkön suuri suosio mahdollisti kuitenkin monia uudistustöitä: päähalli restauroitiin vuonna 1882 ja Inarivuorelle johtavia kulkureittejä korjattiin vuonna 1911.[14] Inarin palvonta ei Meiji-restauraation vuoksi juuri muuttunut, ja nykyisinkin siihen sisältyy lukuisia kansanuskon piirteitä.[7]

Fushimi Inari-taishan päähalli nimitettiin kansallisaarteeksi vuonna 1909, mutta nykyisin se on osa maan tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloa.[15] Koska Fushimi Inari-taisha ei toisen maailmansodan jälkeen hyväksynyt Japanin kansallisen pyhäkköorganisaation Jinja-honchōn tulkintaa Isen pyhäkössä palvotun kamin ylimmyydestä, se muodostaa nykyisin oman, itsenäisen organisaationsa. Näiden järjestöjen väliset suhteet ovat kuitenkin säilyneet lämpiminä.[16] Pyhäkköä hallinnoiva uskonnollinen järjestö perustettiin vuonna 1946.[15]

Pyhäkköalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääpyhäkkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omotesandō-kulkutien varren pienet pyhäköt, taustalla Gishikiden
Fushimi Inari-taishan päähalli, vasemmalla nai-haiden

Fushimi Inari-taishan pääpyhäkkö sijaitsee Fukakusan kaupunginosassa Inarivuoren länsijuurella. Pyhäkölle johtavan itä–länsisuuntaisen kulkutien (omotesandō) varrella on kaksi suurta torii-porttia ja muun muassa kolme pientä sivupyhäkköä, Kumanosha (熊野社), Fujiosha (藤尾社) ja Reikonsha (霊魂社).[17] Tien päätteenä on pyhäkön pääportti (rōmon), jonka Toyotomi Hideyoshi rakennutti vuonna 1589. Šintolaisen pyhäkön portiksi se on poikkeuksellisen suurikokoinen.[18] Pääportille johtaa toisesta suunnasta myös toissijainen kulkutie (urasandō), jonka varrelle on keskittynyt ravintoloita ja matkamuistamyymälöitä. Omotesandō- ja urasandō-teiden välissä on huomiotaherättävä tähden muotoinen betonirakennus Gishikiden (儀式殿), joka on myös pyhäkön käytössä.[17] Aivan pääportin eteläpuolella on valtion muinaisjäännöksenä suojeltu Kada no Azumamaron entinen kotitalo.[14]

Pyhäkön näkymiä hallitsevat lukemattomat kirkkaanpunaiset torii-portit. Niiden koko vaihtelee kulkutien suurista porteista pieniin, votiivilahjoina myytäviin portteihin. Koska kettuja (kitsune) pidetään Inarin suojelijoina ja lähettiläinä, pyhäköllä on myös lukuisia kettupatsaita. Monilla niistä on suussaan riisiaitan avain.[7]

Fushimi Inari-taishan vuonna 1499 valmistunut päähalli (honden) edustaa omanlaista Inari-zukuri-tyylisuuntaansa. Hallin kullatuissa koristeissa on varhaisia viitteitä myöhemmän Azuchi-Momoyama-kauden arkkitehtuurista. Punavalkoinen julkisivu on Inari-pyhäköille tyypillinen, mutta halli on tavanomaista suurempi. Päähalli on valittu Japanin tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon.[19][7] Fushimi Inari-taishalla on tavallisesta poiketen kaksi erillistä kamin palvontaan tarkoitettua hallia (haiden), ulompi haiden (外拝殿, ge-haiden) ja sisempi haiden (内拝殿, nai-haiden). Sisempi halli, joka on rakennettu vuonna 1961, sijaitsee aivan päähallin edessä. Ulompi, irimoya-kattoinen halli päähallin ja rōmon-portin välissä on sen sijaan valmistunut Edo-kauden lopulla vuonna 1840, ja se on nimetty päähallin tavoin tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi.[20]

Päähallin pohjoispuolella sijaitsee väliaikaiseksi päähalliksi tarkoitettu gonden, joka on rakennettu vuonna 1635. Se on rakennettu nagare-zukuri-tyyliin ja valittu niin ikään tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi.[21] Päähallin pohjoispuolella ovat myös pyhäkön hallintorakennus (shamusho) ja Fushimi Inari-taishan muodostaman uskonnollisen järjestön päärakennus (kōmu-honchō). Eteläpuolella sijaitseva vuonna 1641 rakennettu teehuone on keisari Go-Mizunoon lahjoittama. Sen arkkitehtuuri edustaa shoin- ja sukiya-tyylisuuntien välimuotoa. Myös teehuone on nimetty tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi.[22]

Senbon-torii ja sisemmät pyhäköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päärakennusten takaa johtaa kulkutie Inarivuoren suuntaan alueelle, jossa on lukuisia torii-portteja. Näitä torii-käytäviä kutsutaan nimellä senbon-torii (千本鳥居, ’tuhat toriita’). Palvojat ja yritykset ovat lahjoittaneet portteja pyhäkölle muun muassa kiitollisuuden osoituksena. Tapa sai alkunsa jo Edo-kaudella.[22] Portin hinta vaihtelee koosta riippuen noin 400 000 jenistä yli miljoonaan jeniin.[3] Pääpyhäkön ja torii-reittien välissä on Fushimi Inari-taishan ”sisempi pyhäkkö” (奥宮, okumiya), jonka päähalli on rakennettu Azuchi-Momoyama-kaudella 1500-luvun lopulla. Sisemmässä pyhäkössä palvotaan pääpyhäkön tavoin Inaria viiden kamin yhteenliittymänä, mutta sen yhteydessä sijaitsee myös Byakkoshan (白狐社) alipyhäkkö, joka on omistettu valkoiselle ketulle (byakko). Myös nämä pyhäköt kuuluvat tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon.[23][24]

Torii-käytävien itäpuolella Myōbudani-nimisessä laaksossa (命婦谷) sijaitsee vielä erillinen sisempi pyhäkkö (okusha-hōhaisho tai okunoin). Se lienee ollut jossakin muodossa olemassa jo 1400-luvun lopulla. Nykyisenkaltainen pyhäkkö on kuitenkin rakennettu Kansei-kaudella 1700-luvun lopulla, ja nykyiseen paikkaansa se on siirretty vasta vuonna 1975. Pyhäkkö tunnetaan Omokaruishi-nimisistä kivilyhdyistä, joita voi käyttää ennustamiseen. Jos kivilyhdyn huipulla oleva kivipallo tuntuu nostettaessa odotettua kevyemmältä, nostajan toiveen voi ajatella toteutuvan.[25]

Inarivuori[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

233 metriä korkealla Inarivuorella on useita huippuja, joista kolme näkyy pyhäkön päähallilta idän suunnasta katsottaessa aina edellistä korkeampana. Idästä päin lueteltuna nämä huiput ovat Sannomine (三ノ峰), Ninomine (二ノ峰) ja Ichinomine (一ノ峰). Sannominen ja Ninominen välissä kohoaa Ainominen (間ノ峰) huippu, Sannominen pohjoispuolella vielä Kōjingamine (荒神ヶ峰). Vuorenhuipuille johtavien pyhiinvaellusreittien varrella on tuhansia torii-portteja, ja pyhiin paikkoihin kulkureittien varrelle (otsuka) on aikojen saatossa kertynyt jopa kymmeniätuhansia pyhiinvaeltajien lahjoittamia kivitauluja, joihin on kaiverrettu kamien nimiä.[26]

Kaikilla näistä vuorenhuipuista on omat pyhäkkönsä. Meiji-kaudella Inarivuorelta määriteltiin seitsemän paikkaa, joita pidetään historiallisten pyhäkköjen jäänteinä (神蹟地, shinsekichi).[26] Sannominen pyhäkössä palvotaan Shiragiku-ōkamia,[27] Ninominen pyhäkössä Aoki-ōkamia[28] ja Ichinominen pyhäkössä Suehiro-ōkamia.[29] Sannominen pyhäköltä löydettiin Meiji-kaudella korjaustöiden yhteydessä vanha metallipeili, joka on näytteillä Kioton kansallismuseossa.[27] Myös Ainomine- ja Kōjingamine-huipuilla on pyhäkkö; Ainominella palvonnan kohde on Ise-ōkami, Kōjingaminella Gondayu-ōkami. Ainominen pyhäkkö tunnetaan erikoisesta Nunetorii-nimisestä (奴祢鳥居) torii-portistaan. Kōjingaminelta avautuu näkymä Kioton keskustan suuntaan.[30][31]

Seitsemään historialliseen pyhäkköön kuuluvat myös Mitsurugi-sha ja Gozendanin pyhäkköalue. Mitsurugi-sha (御劔社) tunnetaan Tsurugi-ishi-kivenlohkareesta, joka on -näytelmän tapahtumapaikka. Näytelmässä Heian-kauden seppä saa keisarilta käskyn karkaista Kogitsunemaru-miekka Inari-kamin avustuksella. Pyhäkön vieressä on Yakiba no mizu (’palavan miekan vesi’) -niminen kaivo.[32] Gozendanin pyhäkköalue (御膳谷奉拝所, Gozendani-hōhaisho) sijaitsee vuorostaan Inarivuoren pohjoisreunalla, ja siellä palvotaan kolmea tärkeintä vuorenhuippua samanaikaisesti. Pyhäköllä järjestetään 5. tammikuuta Ōyamasai-festivaalin Sanjō no gi (山上の儀) -seremonia, jossa kamille tarjotaan sakea 70 pienestä savikupista.[33]

Festivaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fushimi Inari-taishan shamusho eli pyhäkön toimisto

Fushimi Inari-taishan rituaalit ovat historiallisesti pohjautuneet Kioton pohjoisosassa sijaitsevien Kamon pyhäkköjen (Kamigamo-jinja ja Shimogamo-jinja) oppeihin.[1] Suuri osa pyhäkön rituaaleista liittyy riisin istuttamiseen ja sadonkorjuuseen sekä liiketoiminnan puolesta rukoilemiseen. Toisin kuin monissa muissa pyhäköissä, riisiin liittyviä riittejä ei yhdistetä keisarihoviin.[16] Historiallisesti erityisen suosittu vuosittainen juhla on pyhäkön perustamista muistava Hatsuuma-päivän festivaali, joka on nykykalenterin mukaan helmikuussa. Päivää on perinteisesti pidetty erityisen onnekkaana, ja sen aikana tehty pyhäkkövierailu tunnetaan nimellä fukumōde (福詣, ’hyvän onnen vierailu’). Kaksi päivää ennen festivaalia pyhäkkö koristellaan sugi- ja shii-puiden oksilla.[34]

Pyhäkön oma vuosittainen festivaali Inari-sai (稲荷祭) järjestetään useassa osassa 21 päivän aikana huhti–toukokuussa.[1] Shinkōsai-seremoniassa (神幸祭) 20. huhtikuuta Inari-kami siirretään viiteen mikoshi-vaunuun, jotka kiertävät kulkueessa lähinaapuruston ympäri.[35] Samankaltaisia pienimittakaavaisempia kulkueita järjestetään myös huhtikuun lopulla Inari-festivaaliin osallistuvien seurakuntalaisten asuinalueilla (区内巡幸, kunai junkō).[36] Festivaali huipentuu 3. toukokuuta Kankōsai-juhlaan (還幸祭), joka tunnetaan jo Heian-kaudelta. Sen suureen kulkueeseen osallistuvat mikoshi-vaunut ja 30 muuta vaunua. Aoikatsura hōken no gi (葵桂奉懸の儀) -seremoniassa, jossa pikkulehtikatsuran oksia sidotaan yhteen Asarum caulescens -kasvin versoilla, lienee nähtävillä Kamon pyhäkköjen vaikutus.[37][1] Kulkue, ja sen mukana kami Inari, vierailee myös Tō-jin buddhalaisessa temppelissä, sillä Inaria pidetään temppelin suojelijakamina.[16]

Muita festivaaleja ovat pyhäkön vuodenkiertoon liittyvien tavanomaisten seremonioiden lisäksi muun muassa 5. tammikuuta järjestettävä Ōyamasai-juhla (大山祭), jossa Gozendanin pyhäkön kamilta rukoillaan runsasta satoa ja vaurautta,[38] ja heinäkuun Motomiyasai (本宮祭), jossa Inarivuorelle sytytetään tuhansia kivi- ja paperilyhtyjä. Motomiyasai-juhlaan osallistuu palvojia niistä lukuisista muista pyhäköistä, joihin Inari-kamin henki on jaettu (kanjō).[39] Marraskuun alussa sadonkorjuun jälkeen järjestetään Hitakisai-juhla (火焚祭), jonka tarkoitus on kiittää Inaria runsaasta sadosta. Juhlassa sytytetään ympäri maata lähetetyistä oksista kerätty suuri kokko.[40] Kalenterivuoden päättää uudenvuodenaaton puhdistautumisseremonia (大祓式, ōharaeshiki), joka tunnetaan myös ”joulukuun puhdistautumisseremoniana” (師走の大祓, shiwasu no ōharae).[41]

Turismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fushimi Inari-taisha on yksi Kioton suositummista vierailukohteista. Huomattavan suosittu se on uudenvuoden pyhiinvaelluksen (hatsumōde) aikaan: esimerkiksi vuoden 2009 vaihteessa pyhäköllä vieraili kolmen päivän aikana yhteensä noin 2,7 miljoonaa henkeä.[16] Ennen vuonna 2019 alkanutta koronaviruspandemiaa erityisesti ulkomaisten turistien määrä pyhäköllä kasvoi voimakkaasti. Vuonna 2013 pyhäköllä ja sitä ympäröivällä alueella vieraili noin 500 000 ulkomaista turistia, vuonna 2019 jo 4,6 miljoonaa. Yhteensä turisteja kävi alueella vuonna 2019 noin 11,2 miljoonaa. Pandemian myötä vierailijoiden määrä on kuitenkin laskenut.[42]

Pyhäkköä palvelevat aivan pyhäkön viereen rakennettu JR Nishi-Nihonin Nara-linjan Inarin rautatieasema ja kävelymatkan päässä sijaitseva Keihan-rautateiden Keihan-päälinjan Fushimi-Inarin rautatieasema.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h 日本大百科全書(ニッポニカ) / 百科事典マイペディア: 伏見稲荷大社 Kotobank. Viitattu 28.06.2021.
  2. 宮司のご挨拶 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 28.06.2021.
  3. a b c d Fushimi Inari Shrine japan-guide.com. Viitattu 28.06.2021.
  4. 伊奈利社創祀前史 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 28.06.2021.
  5. 伊奈利社ご鎮座説話 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 28.06.2021.
  6. a b 稲荷社のあけぼの Fushimi Inari Taisha. Viitattu 29.06.2021.
  7. a b c d e f Cali, Joseph & Dougill, John: Shinto Shrines: A Guide to the Sacred Sites of Japan’s Ancient Religion, s. 101–104. University of Hawaii Press, 2012. ISBN 9780824837754. Teoksen verkkoversio.
  8. 稲荷祭 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 30.06.2021.
  9. a b Hardacre, Helen: Shinto: A History, s. 266. Oxford University Press, 2017. ISBN 9780190621711. Teoksen verkkoversio.
  10. 初午(はつうま) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 29.06.2021.
  11. しるしの杉 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 29.06.2021.
  12. いつつのやしろ Fushimi Inari Taisha. Viitattu 30.06.2021.
  13. a b c ご本殿修造 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 01.07.2021.
  14. a b c 泰平の世の信仰 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  15. a b History Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  16. a b c d Breen, John & Teeuwen, Mark: A New History of Shinto, s. 213–214. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 9781444357684. Teoksen verkkoversio.
  17. a b 伏見稲荷大社の表参道|大きな鳥居から楼門までが一直線の美しい参道 ふしみいなりガイド. Viitattu 04.07.2021.
  18. 楼門 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  19. 本殿 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  20. 外拝殿|伏見稲荷大社の2つある拝殿のうち江戸時代末期に建立された重要文化財 ふしみいなりガイド. Viitattu 04.07.2021.
  21. 権殿|本殿を修理する時に一時的に御神体をお移しするための社 ふしみいなりガイド. Viitattu 04.07.2021.
  22. a b 大社マップ Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  23. 奥宮|本殿と同じく稲荷大神を祀る別格の社 ふしみいなりガイド. Viitattu 04.07.2021.
  24. 白狐社|稲荷大神のお使いである白狐を祀る伏見稲荷大社の末社 ふしみいなりガイド. Viitattu 04.07.2021.
  25. 奥社奉拝所 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  26. a b 稲荷山 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  27. a b 三ノ峰(下社神蹟) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  28. 二ノ峰(中社神蹟) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  29. 一ノ峰(上社神蹟) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  30. 間ノ峰(荷田社神蹟) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  31. 荒神峰(田中社神蹟) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  32. 御劔社(長者社神蹟) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  33. 御膳谷奉拝所 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 02.07.2021.
  34. 初午大祭 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  35. 稲荷祭(神幸祭) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  36. 稲荷祭(区内巡幸) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  37. 稲荷祭(還幸祭) Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  38. 大山祭 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  39. 本宮祭 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  40. 火焚祭 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  41. 大祓式 Fushimi Inari Taisha. Viitattu 03.07.2021.
  42. コロナ禍で観光客激減も「かつての混乱は勘弁」 伏見稲荷大社の周辺地域「歴史・信仰」前面に誘客策 The Kyoto Shimbun Co., Ltd. Viitattu 04.07.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]