Fosforitrifluoridi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fosforitrifluoridi
Phosphorus-trifluoride-2D-dimensions.png
Phosphorus-trifluoride-3D-vdW.png
Tunnisteet
CAS-numero 7783-55-3
Ominaisuudet
Molekyylikaava PF3
Moolimassa 87,97
Ulkomuoto Väritön kaasu[1]
Sulamispiste -151,5 °C[1]
Kiehumispiste -101,5 °C[1]
Tiheys 3,907 g/dm3[1]
Liukoisuus veteen Reagoi veden kanssa

Fosforitrifluoridi (PF3) on myrkyllinen fosforin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fosforitrifluoridi on huoneenlämpötilassa väritöntä kaasumaista ainetta.Yhdiste liukenee poolisiin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, mutta vesi hydrolysoi sen hitaasti fosforihapokkeeksi ja vetyfluoridiksi. Emäksisissä liuoksissa hydrolyysi on nopeampaa. Yhdiste reagoi kloorattujen hiilivetyjen kanssa, jolloin klooriatomi korvautuu fluoriatomilla.[1][2][3][4][5]

PF3 + 3 H2O → H3PO3 + 3 HF

Fosforitrifluoridi on voimakas Lewis-emäs ja muodostaa komplekseja Lewis-happojen kanssa. Tältä ominaisuudeltaan se muistuttaa huomattavasti hiilimonoksidia ja monet fosforitrifluoridin metallikomplekseista muistuttavat rakenteeltaan metallikarbonyylikomplekseja. Kompleksoitumisominaisuuteen perustuu myös fosforitrifluoridin myrkyllisyys, sillä se syrjäyttää hiilimonoksidin tavoin hemoglobiinin rautaan sitoutuneen hapen. Myrkyllisyydeltään yhdiste on verrattavissa fosgeeniin.[2][3][5]

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran fosforitrifluoridia valmisti Henri Moissan vuonna 1884 kuparifosfidin ja lyijyfluoridin välisellä reaktiolla. Yhdistettä muodostuu fosforin ja fluorin välisessä reaktiossa, mutta nykyään sitä valmistetaan pääasiassa fluoraamalla fosforitrikloridia antimonitrifluoridin, arseenitrifluoridin, kalsiumfluoridin tai sinkkifluoridin avulla. Muodostuva tuote puhdistetaan pesemällä vedellä ja puhdistetaan jäähdyttämällä alle yhdisteen sulamispisteen.[2][3][4][5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 160. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 495-496. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
  3. a b c Charles B. Lindahl & Tariq Mahmood: Fluorine Compounds, Inorganic, Phosphorus, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 6.8.2014
  4. a b Gerhard Bettermann, Werner Krause, Gerhard Riess & Thomas Hofmann: Phosphorus Compounds, Inorganic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 6.8.2014
  5. a b c Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 704-705. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 6.8.2014). (englanniksi)