Arseenitrifluoridi
| Arseenitrifluoridi | |
|---|---|
fluoride.svg) |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | AsF3 |
| Moolimassa | 131,92 |
| Ulkomuoto | Väritön neste[1] |
| Sulamispiste | -6,0 °C[1] |
| Kiehumispiste | 62,8 °C[1] |
| Tiheys | 2,666 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
Arseenitrifluoridi (AsF3) on epäorgaaninen arseenin ja fluorin muodostama myrkyllinen molekyyliyhdiste. Ainetta voidaan käyttää puolijohdeteollisuudessa ja fluoraavana reagenssina.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa arseenitrifluoridi on helposti haihtuva väritön neste. Yhdiste hydrolysoituu helposti veden vaikutuksesta. Aine on nestemäisenä hieman sähköä johtavaa johtuen sen autoionisoitumisesta AsF2+ ja AsF4--ioneiksi. Yhdiste on Lewis-happo ja muodostaa komplekseja Lewis-emästen kuten rikkitrioksidin, nitrosyylifluoridin ja fluoridien ja antimonipentafluoridin kanssa.[2][3][4]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arseenitrifluoridia voidaan valmistaa vetyfluoridin ja arseenitrioksidin välisellä reaktiolla. Koska arseenitrifluoridi hydrolysoituu hyvin helposti ja vetyfluoridi sisältää usein vettä, käytetään arseenitrifluoridin valmistuksessa vetyfluoridin lähteenä kalsiumfluoridin ja rikkihapon tai fluoririkihapon seosta. Muita tapoja syntetisoida yhdistettä ovat muun muassa arseenitrikloridin ja natriumfluoridin välinen reaktio tai lähtemällä arseenipentafluoridista.[1][2][3][4]
- 6HF + As2O3 → 2AsF3 + 3H2O
Arseenitrifluoridia voidaan käyttää fluoraavana reagenssina valmistettaessa epämetallien fluorideja. Yhdisteen etuna on suhteellisen alhainen kiehumispiste eli se voidaan poistaa tuotteesta tislaamalla.[1] Arseenitrifluoridia voidaan käyttää myös puolijohteiden douppaamiseen, aurinkokennojen valmistuksessa, sekä heksafluoriarsenaattisuolojen ja eräiden grafiitin interkalaatioyhdisteiden valmistuksessa.[2][3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 559-560. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ a b c G. O. Doak, G. Gilbert Long & Leon D. Freedman: Arsenic Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 4.8.2014
- ↑ a b c Charles B. Lindahl & Tariq Mahmood: Fluorine Compounds, Inorganic, Arsenic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 4.8.2014
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 746. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 4.8.2014). (englanniksi)