Flynkilpikonna
| Flynkilpikonna | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
| Heimo: | Flynkilpikonnat[2][3] Carettochelyidae |
| Suku: |
Carettochelys Ramsay, 1886 |
| Laji: | insculpta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carettochelys insculpta |
|
| Katso myös | |
Flynkilpikonna (Carettochelys insculpta) on pystytaivuttajien alalahkoon kuuluva kilpikonnalaji.[4][5] Se on sukunsa Carettochelys ainoa laji ja flynkilpikonnien heimon (Carettochelyidae) ainoa elävä edustaja.[6] Flynkilpikonnaa tavataan eteläisestä Uudesta-Guineasta ja Australian Pohjoisterritoriosta.[6] Alalajeja ei tunnisteta.[4]
Flynkilpikonna on makean veden kilpikonna, mutta saattaa elää myös murtovedessä. Flynkilpikonnat voivat kasvaa 20 kilogrammaa painaviksi ja 70-75 senttimetriä pitkiksi. Flynkilpikonnat ovat kaikkiruokaisia. Se munii 15-22 munaa.
Flynkilpikonnalla on nahkamainen harmaanvihreä kilpi ja surkastunut valkoinen plastron eli alakilpi. Sen raajat ovat merikilpikonnien tapaan räpylämäiset ja kynsillä varustetut. Nuorilla yksilöillä kilven reuna on sahalaitainen. Flynkilpikonnalla on kärsämäinen kuono ja isot silmät. Eläin on hyvin arka ja yöaktiivinen. Se elää hiekkapohjaisissa joissa, missä on hidas virtaus. Kilpikonna kaivautuu hiekkaan lapioimalla sitä kilpensä päälle eturäpylöillään. Flynkilpikonnan levinneisyysalue kattaa Uuden-Guinean eteläosat ja Australian pohjoisosat. Laji löydettiin Uuden-Guinean saarelta jo 1700-luvulla, mutta Australiasta ensihavainto tehtiin vasta vuonna 1969.
Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee flynkilpikonna erittäin uhanalaiseksi lajiksi. Uudessa-Guineassa elää noin 90 prosenttia flynkilpikonnista, mutta siellä lajin populaatioita uhkaa metsästys, sillä paikalliset käyttävät ravinnoksi sen munia, joita myös viedään kansainvälisille markkinoille.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- O'Shea M. & Halliday T., 2009, Matelijat ja sammakkoeläimet, Dorling Kindersley & readme.fi, 256 s.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Carettochelys insculpta IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1031. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3.
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 2009. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ a b Uetz, P. & Jirí Hošek (toim.): Carettochelys insculpta The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 23.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Carettochelys insculpta (TSN 208726) itis.gov. Viitattu 23.11.2017. (englanniksi)
- ↑ a b Fritz, Uwe & Havaš, Peter: Checklist of Chelonians of the World. Vertebrate Zoology, 31.10.2007, 57. vsk, nro 2, s. 149–368. ISSN 1864-5755. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 23.11.2017. (englanniksi)
- ↑ Eisemberg, C. & van Dijk, P. P. & Georges, A. & Amepou Y: Carettochelys insculpta The IUCN Red List of Threatened Species. 2018. IUCN. Viitattu 16.11.2018. (englanniksi)
