Filippiinienkotka

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Filippiinienkotka
Sir Arny(Philippine Eagle).jpg
Uhanalaisuusluokitus: Äärimmäisen uhanalainen [1]
Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Päiväpetolinnut Accipitriformes
Heimo: Haukat Accipitridae
Suku: Pithecophaga
Ogilvie-Grant, 1896
Laji: jefferyi
Kaksiosainen nimi
Pithecophaga jefferyi
Ogilvie-Grant, 1896
Levinneisyyskartta
Filippiinienkotkan levinneisyys
Filippiinienkotkan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Filippiinienkotka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Filippiinienkotka Commonsissa

Filippiinienkotka (Pithecophaga jefferyi) on yksi maailman suurimmista petolinnuista. Se on sukunsa ainoa edustaja.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 86–102 cm,[2] siipien kärkiväli noin 2 m ja paino noin 7 kg. Naaras on huomattavasti koirasta kookkaampi. Valtavan kokoinen kotka, jolla on pitkä pyrstö ja suhteellisen lyhyet mutta leveät siivet. Se on samaa suuruusluokkaa kuin harpyija ja kuningasmerikotka. Sen höyhenpuku on yläpuolelta ruskea ja alapuolelta valkoinen. Niskassa on joukko pidentyneitä höyheniä. Nokka on hyvin vahva, korkea ja sivuilta hieman litistynyt.[2] Sukupuolet ovat samanvärisiä. Lajin elinajan odotus on 30–60 vuotta.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiinienkotka esiintyy vain Filippiineillä, sen neljällä pääsaarella Luzonilla, Samarilla, Leytellä ja Mindanaolla. Laji on äärimmäisen uhanalainen, sillä populaatio oli vuonna 1992 kooltaan 350–670 yksilöä, joista noin 226 oli lisääntymisikäisiä yksilöitä. Valtaosa kannasta elää Mindanaolla, jossa on noin 82–223 pesivää paria. Lajin suurin uhka ovat sademetsien hakkuut. Myös laiton metsästys sekä kaivostoiminnan takia elinkelvottomiksi jäävät alueet pienentävät kantaa.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiinienkotkat elävät sademetsissä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reviirin koko on 25–50 neliökilometriä.[1] Pari muodostaa elinikäisen liiton. Pesä on usein dipterokarpuspuun (Dipterocarpaceae) latvassa jopa 30 metriä maan pinnan yläpuolella. Pesän halkaisija voi olla kolme metriä. Naaras munii yhden munan. Pari huolehtii yhdessä poikasestaan noin 20 kuukauden ajan, joten laji pesii vain joka toinen vuosi.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filippiinienkotka saalistaa lentäen matalalla latvuston yläpuolella tai istuen oksalla saalista väijyen. Se syö etupäässä apinoita ja puoliapinoita. Sille maistuvat myös pienet sorkkaeläimet ja suuret sademetsän linnut, esimerkiksi sarvinokat.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c BirdLife International: Pithecophaga jefferyi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  2. a b c Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto – Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8