Federico Dimarco
_73_-_Federico_Dimarco_(cropped).jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Federico Dimarco | ||
| Syntymäaika | 10. marraskuuta 1997 | ||
| Syntymäpaikka | Milano, Italia | ||
| Pelipaikka | vasen laitapuolustaja | ||
| Pituus | 175 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Inter | ||
| Pelinumero | 32 | ||
| Junioriseurat | |||
| –2015 | Inter | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2015–2017 | Inter | 1 | (0) |
| 2016 | → Ascoli (laina) | 15 | (0) |
| 2016–2017 | → Empoli (laina) | 12 | (0) |
| 2017–2018 | Sion | 9 | (0) |
| 2018– | Inter | 83 | (9) |
| 2018–2019 | → Parma (laina) | 13 | (1) |
| 2020–2021 | →Verona (laina) | 48 | (5) |
| Maajoukkue | |||
| 2012 | Italia U15 | 9 | (1) |
| 2012 | Italia U16 | 2 | (0) |
| 2012–2014 | Italia U17 | 20 | (2) |
| 2013–2015 | Italia U18 | 9 | (1) |
| 2014–2016 | Italia U19 | 17 | (5) |
| 2016–2018 | Italia U20 | 10 | (3) |
| 2018–2019 | Italia U21 | 10 | (1) |
| 2022– | Italia | 16 | (2) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 31. joulukuuta 2023.[1]
| |||
Federico Dimarco (s. 10. marraskuuta 1997 Milano) on italialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan vasen laitapuolustaja. Hän edustaa Serie A:ssa pelaavaa Interiä ja kuuluu myös Italian jalkapallomaajoukkueeseen. Hän on pituudeltaan 175-senttimetrinen.[1]
Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dimarco on Interin kasvatti. Hän pelasi ensimmäiset minuuttinsa Interin ykkösjoukkueessa Eurooppa-liigan ottelussa Qarabağia vastaan joulukuussa 2014. Serie A:ssa hän pelasi loppuhetket saman kauden päätöskierroksen ottelussa Empolia vastaan. Kevätkaudella 2016 hän pelasi lainasopimuksella Ascolissa 15 Serie B -ottelua. Seuraavan kauden hän oli lainalla Empolissa, jossa pelasi 12 Serie A:n ottelua.[1]
Dimarco siirtyi Sveitsin Superliigan Sioniin vajaan neljän miljoonan euron siirtosummalla kesällä 2017. Hän pelasi seuraavalla kaudella yhdeksän liigaottelua ja siirtyi kesällä 2018 takaisin Interiin viidellä miljoonalla eurolla. Kaudella 2018–2019 hän pelasi Parmassa lainalla 13 Serie A:n ottelua ja teki ammattilaisuransa ensimmäisen maalin Interiä vastaan syyskuussa 2018. Kaudella 2019–2020 hän tuli kolmessa Interin liigaottelussa vaihdosta kentälle. Tammikuusta 2020 alkaen hän pelasi puolitoista vuotta lainalla Veronassa, jossa teki 48 Italian pääsarjaottelussa viisi maalia ja antoi kahdeksan maalisyöttöä.[1]
Dimarco pelasi kaudella 2021–2022 Interissä 32 Serie A -ottelua, joissa kolmessatoista hän oli avauskokoonpanossa. Hän teki kaksi ja syötti neljä maalia. Interin voittamassa Italian cupissa hän pelasi kaksi ottelua mukaan lukien finaali. Hän voitti myös Italian supercupin. Mestarien liigassa hän pelasi seitsemän ottelua. Kaudella 2022–2023 hän pelasi 33 liigaottelua, joista 26 avauskokoonpanossa. Hän teki neljä maalia, joista kaksi Bolognaa vastaan marraskuussa. Lisäksi hän antoi viisi maalisyöttöä. Mestarien liigassa hän pelasi 11 ottelua, joista avauskokoonpanossa kymmenen, mukaan lukien tappiollinen finaali, ja syötti viisi maalia. Interin voittamassa Italian cupissa hän pelasi viisi ottelua ja teki yhden maalin. Hän voitti myös Italian supercupin.[1]
Dimarco on pelannut kaudella 2023–2024 Serie A:ssa vuodenvaihteeseen mennessä 15 ottelua, kaikki avauskokoonpanossa. Hän on tehnyt kolme maalia ja antanut neljä maalisyöttöä. Mestarien liigassa hän on pelannut viidessä ottelussa.[1]
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dimarco pelasi useissa Italian juniorimaajoukkueissa. Hän pelasi täyden ajan kaikissa viidessä ottelussa Italian saadessa hopeaa alle 17-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2013. Hän teki maalin loppuottelun rangaistuspotkukilpailussa. Hän pelasi kaikki neljä ottelua saman ikäluokan MM-kilpailuissa 2013. Hän pelasi neljä ottelua ja teki neljä maalia Italian saavuttaessa hopeaa alle 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2016. Hän pelasi kolme ottelua ja teki yhden maalin Italian saavuttaessa hopeaa alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa 2017. Hän pelasi kolme ottelua alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2019.[1]
Dimarco valittiin Italian jalkapallomaajoukkueeseen ensimmäisen kerran lokakuussa 2021. Ensimmäisen A-maaottelunsa hän pelasi Kansojen liigan ottelussa Saksaa vastaan kesäkuussa 2022. Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki Kansojen liigan ottelussa Unkaria vastaan saman vuoden syyskuussa. Hän on pelannut vuoden 2023 loppuun mennessä 16 maaottelua, joista 11:ssä hän on ollut avauskokoonpanossa, ja tehnyt kaksi maalia. Otteluista kuusi on ollut EM-karsintaotteluita ja kahdeksan Kansojen liigan otteluita.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1 Sommer | 2 Dumfries | 5 Sensi | 6 De Vrij | 7 Cuadrado | 8 Arnautović | 9 Thuram | 10 Martínez | 12 Di Gennaro | 14 Klaassen | 15 Acerbi | 16 Frattesi | 17 Buchanan | 20 Çalhanoğlu | 21 Asllani | 22 Mkhitarjan | 23 Barella | 28 Pavard | 30 Carlos Augusto | 31 Bisseck | 32 Dimarco | 36 Darmian | 70 Sánchez | 77 Audero | 95 Bastoni | Valmentaja Inzaghi