Eva Jessye
Eva Jessye (20. tammikuuta 1895 Coffeyville, Kansas – 21. helmikuuta 1992 Ann Arbor, Michigan) oli yhdysvaltalainen kuoronjohtaja, säveltäjä, näyttelijä, musiikkipedagogi ja afroamerikkalaisten oikeuksien puolestapuhuja.[1] Hän oli ensimmäinen kansainvälistä tunnustusta kuoronjohtajana saanut musta nainen.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jessye oli Albert Jessyen ja Julia (Buckner) Jessyen tytär.[3][1] Molemmat vanhemmat olivat entisiä orjia.[1] Vanhemmat erosivat tyttären ollessa 3-vuotias[3], ja Jessye asui tämän jälkeen ensisijaisesti äidinäitinsä ja tätiensä luona. Hän kiinnostui varhain musiikista ja oppi soittamaan pianoa korvakuulolta. 13-vuotiaana Jessye aloitti opiskelun Quindaron Western Universityssa Kansasissa. Hänen pääaineinaan olivat runous ja puhetaidot, mutta lisäksi opintoihin kuului pakollisia pianokursseja. Jessye sai kutsun koulun kuoroon ja pääsi kuoronjohtaja R. G. Jacksonin avustajaksi. Säveltäjä, kapellimestari Will Marion Cook vakuuttui hänen lahjakkuudestaan ja otti hänet suojatikseen.[1]
Jessye valmistui Western Universitysta vuonna 1914 ja jatkoi opiskelua Langstonin yliopistossa Oklahomassa, josta hän sai vuonna 1916[3] opettajan pätevyyden. Hän opetti segregoiduissa julkisissa kouluissa Marylandissa ja Oklahomassa.[1] Vuonna 1919 Jessye pääsi Morgan Collegen musiikin laitoksen johtajaksi Marylandin Baltimoreen.[2] Hän kirjoitti 1920-luvulla The Afro-American -lehteen.[1] Vuonna 1926 Jessye muutti New Yorkiin.[3]
Eva Jessye Choir[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1926 Jessye pääsi johtamaan Original Dixie Jubilee Singers -kuoroa, joka oli yksi ensimmäisistä mustista ammattikuoroista Yhdysvalloissa. Kuoro nimettiin Eva Jessye Choiriksi vuonna 1930. Kuoro esitti muun muassa negrospirituaaleja, ragtimea ja jazzia. Se esiintyi säännöllisesti radio-ohjelmissa, joihin kuului Major Bowes Amateur Hour. Jessye pääsi kuoronsa kanssa esiintymään myös elokuviin, joihin kuuluivat Harry A. Pollardin Uncle Tom's Cabin (1927) ja King Vidorin Neekeriromantiikkaa (Hallelujah, 1929).[1]
Vuonna 1934 Jessye pääsi osallistumaan kuoronjohtajana Virgil Thomsonin ja Gertrude Steinin kokeellisen oopperan Four Saints in Three Acts esitykseen. George Gershwin tiesi Jessyen radiosta ja palkkasi hänet kuoroineen oopperansa Porgy ja Bess (1935) ensimmäiseen tuotantoon. Jessye esiintyi siinä myös pienessä roolissa Strawberry Womanina. Tulevissa Porgy ja Bessin tuotannoissa Jessye kiersi kuoronsa kanssa eri puolilla Yhdysvaltoja, Euroopassa, Neuvostoliitossa ja Uudessa-Seelannissa. Laulajat joutuivat usein syrjivien käytäntöjen uhreiksi. Esiintyessään Washington DC:n Kansallisteatterissa Jessye muiden Porgy ja Bessin tuotannon esiintyjien kanssa kieltäytyi esiintymästä, ellei istumapaikkojen segregaatiota tilapäisesti pureta. Vaatimukseen myönnyttiin ensimmäistä kertaa, mutta pysyvästi erottelu purettiin teatterissa vasta vuonna 1952.[1]
Jessyen kuoro esiintyi säännöllisesti Capitol Theatressa.[3] Vuonna 1963 Jessyen kuoro oli Martin Luther Kingin järjestämän Marssi Washingtoniin työn ja vapauden puolesta -tapahtuman virallinen kuoro. Se esitti tapahtumassa kappaleet "We Shall Overcome" ja "Freedom Is the Thing We're Talking About".[1] Jessyen kuoro hajosi 1970-luvun alkupuolella.[2]
Muu työ[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jessye julkaisi vuonna 1927 My Spirituals -kokoelman. Kirja koostui kuudestatoista spirituaalisovituksesta lauluäänelle ja pianolle. Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu muun muassa kolme oratoriota: Paradise Lost and Regained (1935), The Life of Christ in Negro Spirituals (1955) ja The Chronicle of Job (1978).[1] Hän sävelsi myös pienimuotoisempia teoksia.[3]
Jessye esiintyi Hattien roolissa vuonna 1959 Hallmark Hall of Fame -tuotannossa musikaalista Kiss Me, Kate.[1] Hän esiintyi myös elokuvissa Black Like Me (1964) ja Slaves (1969).[3] Jessye perusti vuonna 1974 Michiganin yliopistoon (Ann Arbor) mukaansa nimetyn afroamerikkalaisen musiikin kokoelman. Alun perin kokoelma sisälsi kasvatuksellista materiaalia afroamerikkalaisesta historiasta, mutta pian se laajeni kattamaan myös Jessyen henkilökohtaiset asiakirjat, kuten kirjoitukset, nuotit ja valokuvat.[1] Jessye perusti mukaansa nimetyn musiikkikokoelman myös Kansasin Pittsburg State Universityyn.[3]
Jessye sai useita kunniatohtorin arvoja.[2] Hänet valittiin yhdeksi kuudesta suurenmoisimmasta naisesta Kansasin historiassa.[3] Kansasin kuvernööri Robert Frederick Bennett julisti vuoden 1978 lokakuun ensimmäisen päivän "Eva Jessye -päiväksi". Kuvernööri John W. Carlin nimesi Jessyen vuonna 1982 Kansasin taiteiden lähettilääksi.[2] Jessyen kunniaksi pidetty tribuuttitapahtuma järjestettiin New Yorkin Apollo-teatterissa vuonna 1985.[3] Viimeiset vuotensa Jessye vietti Ann Arborissa Michiganissa. Hän ryhtyi kirjoittamaan omaelämäkertateosta Fill Up the Saucer, joka kuitenkin jäi keskeneräiseksi ja julkaisematta.[1] Hän kirjoitti vanhoilla päivillään myös runoutta ja Porgy ja Bess -teoksen historiikin.[3]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jessye oli kahdesti naimisissa. Hän oli lapseton.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Eva Jessye Song of America, viitattu 9.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Shannon Erickson, Eva Jessye (1895-1992) Black Past 27.6.2008, viitattu 9.4.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k Barbara Morgan, Jessye, Eva (1895–1992) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, viitattu 9.4.2024 (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Eva Jessye Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
