Eva Perón

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Eva Duarte)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eva Perón
Evita color.jpg
Argentiinan ensimmäinen nainen
4. kesäkuuta 1946 – 26. heinäkuuta 1952
Edeltäjä Conrada Victoria Farrell
Seuraaja Mercedes Lonardi (1955)
Tiedot
Syntynyt 7. toukokuuta 1952
Los Toldos, Argentiina
Kuollut 26. heinäkuuta 1952 (33 vuotta)
Buenos Aires, Argentiina
Puolue Partido Justicialista
Puoliso Juan Perón

María Eva Duarte de Perón, tunnetaan yleisesti myös hellittelynimellä Evita, (7. toukokuuta 1919 Los Toldos, Argentiina26. heinäkuuta 1952 Buenos Aires) oli Argentiinan presidentin Juan Perónin toinen vaimo ja kansan keskuudessa suosittu poliittinen hahmo.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eva syntyi 7. toukokuuta 1919 Los Toldosin pikkukaupungissa Argentiinan pampalla. Evan äiti Juana Ibarguren oli baskisukuinen keittäjä, joka työskenteli rikkaan ja vaikutusvaltaisen Juan Duarten omistamalla maatilalla. Duarte oli perheellinen mies mutta myös Ibargurenin rakastaja ja tämän aviottomien lasten isä. Eva oli lapsista viidenneksi vanhin.[1]

Isän kuoltua Evan ollessa kuusivuotias perheen taloudellinen ahdinko syveni, ja he muuttivat Juníniin. Siellä perheen asema parani. Teini-ikäisenä Eva työskenteli huonesiivoojana ja keittiöapulaisena mutta haaveili samalla näyttelijän urasta. Hän tutustui 15-vuotiaana laulaja Augustín Magaldiin, jonka hän sai suostuteltua auttamaan näyttelijänuran aloittamisessa pääkaupunki Buenos Airesissa. Evan muutettua Buenos Airesiin tammikuussa 1935 Magaldi esitteli hänet tuntemilleen viihdealan vaikuttajille. Heiltä ja myöhemmin muiltakin viihdealan vaikuttajamiehiltä Eva sai seksiä vastaan pieniä sivuosia näyttämöllä ja elokuvissa. Kun Eva tutustui kilpa-ajajaan ja elokuvalehden omistajaan Emilio Kartulowicziin, hän pääsi näyttelemään myös radiokuunnelmiin ja alkoi saada lehtijulkisuutta.[2]

Evita ja Juan Perón.

Eva meni vuonna 1945 naimisiin Argentiinan hallinnon nousevan kyvyn, eversti Juan Perónin kanssa. Eva, kutsumanimeltään "Evita", aloitti jo ennen naimisiin menoaan päivittäisen tunnin mittaisen radio-ohjelman, jossa hän propagoi miehensä poliittista ohjelmaa ja sen mukaista yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vahvistamista ja riippumatonta, voimakasta taloutta. Tunnepitoinen ohjelma vetosi erityisesti tavalliseen kansaan, ja Evitasta tuli ihailtu hahmo. Samalla Juan Perón oli noussut varapresidentiksi ja sotaministeriksi. Kun Perón menetti virkansa ja vangittiin sotilasvallankaappauksessa lokakuussa 1945, Evita vetosi radiossa työläisiin että nämä pysyisivät Juanin kannalla. Työläiset ryhtyivät suurlakkoon ja lähtivät Evitan organisoimalle descamisados-marssille (suom. ’paidattomien marssi’). Lakon ja mielenosoitusten seurauksena hallitus vapautti Juan Perónin. Juan ja Evita menivät naimisiin lokakuussa 1945. Vihkimistä varten Eva laati itsestään uuden syntymätodistuksen, jossa hän antoi sukunimekseen Duarte ja vaihtoi etunimiensä järjestykseksi kristillisemmän Maria Eva. Juan Perónin avioliitto kyseenalaisen menneisyyden omaavan naisen kanssa aiheutti pahaa verta Argentiinan yläluokan ja upseeriston keskuudessa.[3] Pari ei saanut koskaan lapsia.

Juan Perón asettui ehdolle Argentiinan presidentinvaaleissa. Evita kampanjoi voimakkaasti miehensä puolesta. Perón voitti vaalit ja astui presidentinvirkaan kesäkuussa 1946, ja näin Eva Perónista tuli Argentiinan ensimmäinen nainen.[4]

Eva Perón ei koskaan virallisesti hoitanut mitään hallinnon virkaa, mutta käytännössä hän toimi terveys- ja työministerinä. Hän antoi rahaa ammattiliitoille, jotka vastasivat antamalla tukensa presidentille. Hän suututti maan eliitin lopettamalla valtion tuen perinteiseltä apujärjestöltä Sociedad de Beneficencialta ja perusti oman säätiönsä sen tilalle. Eva Perónin säätiö sai tukensa liitoilta, yrityselämältä, veikkausvoittovaroista ja muista rahastoista. Se rahoitti tuhansien sairaaloiden, koulujen, orpokotien ja vanhainkotien perustamista. Eva Perón ajoi läpi myös naisten äänioikeuden ja perusti peronistisen feministipuolueen vuonna 1949. Hän aloitti pakollisen uskonnollisen kasvatuksen kaikissa Argentiinan kouluissa.[4]

Vaikka Evita oli työväenluokkaisten seuraajiensa palvoma, samalla häntä vihasi kiihkeästi anglo-amerikkalaiseen kulttuuriin orientoitunut rikas eliitti.[5] Se halveksui Evitan köyhää taustaa ja väitettyä seksuaalista kevytkenkäisyyttä, ja monesta hän oli naisena liian aktiivinen poliittisessa elämässä. Hänen suurta vaikutusvaltaansa presidenttiin myös pelättiin. Presidentin ja Evitan välillä oli työnjako: presidentti huolehti maan kohtalosta ja Evita niistä ihmisistä, jotka olivat nostaneet heidät valtaan. Evita kutsui itseään ”sillaksi Perónin ja kansan välillä”. Perónien politiikka oli suunnattu kansallisen hyvinvoinnin kohottamiseen yhteiskunnallisia eroja kaventamalla. Evita oli köyhiä tavatessaan aina tyylikkäästi ja kalliisiin koruihin pukeutunut, sillä hänen mukaansa sellaisena köyhät hänet halusivatkin nähdä.[6]

Evita kävi diktaattori Francon kutsusta Espanjassa kesällä 1947 miehensä sijasta. Samalla ”kauneuden sateenkarimatkalla” hän kävi myös Ranskassa ja Vatikaanissa. Suositun ja menestyksellisen matkan ansiosta sodanjälkeisestä Euroopasta alettiin ostaa runsain mitoin Argentiinan viljaa ja lihaa.[7]

Vuonna 1951 Eva Perón nimitettiin varapresidenttiehdokkaaksi, mutta hän luopui ehdokkuudesta maan sotilasjohtajien painostuksesta.[4][8]

Kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eva Perónin hauta Duarten sukuhaudassa Recoletan hautausmaalla

Evitalla havaittiin tammikuussa 1950 kohtusyöpä. Hänen tilansa heikkeni dramaattisesti vuoden 1952 alussa, minkä jälkeen hän näyttäytyi julkisuudessa enää kaksi kertaa ennen kuolemaansa 26. heinäkuuta 1952 vain 33-vuotiaana.[9] Hänen kuoltuaankin hänen vaikutuksensa Argentiinan politiikassa säilyi vahvana. Hänen työväenluokkaiset seuraajansa yrittivät saada hänet kanonisoitua. Vastustajat taas pyrkivät hävittämään hänen asemansa peronismin kansallisena symbolina ja varastivat hänen balsamoidun ruumiinsa vuonna 1955 kun Juan Perón oli syrjäytetty. Eva Perónin ruumista säilytettiin Italiassa 16 vuoden ajan, kunnes se palautettiin vuonna 1971 Madridissa maanpaossa olleelle Juan Perónille. Juan Perónin kuoltua Argentiinan johtajana vuonna 1974 hänen kolmas vaimonsa Isabel Perón palautti Eva Perónin jäännökset Argentiinaan ja hautasi ne Juan Perónin viereen presidentin palatsin hautakammioon. Kaksi vuotta myöhemmin sotilasjuntta siirsi ruumiit pois. Eva Perónin ruumis haudattiin lopulta Duarten perhehautaan Buenos Airesin Recoletan hautausmaalle.[4]

Evita populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Evitan elämästä on tehty Andrew Lloyd Webberin säveltämä ja Tim Ricen kirjoittama musikaali Evita.[10] Musikaalista on tehty myös elokuva (1996), jossa Evitaa näytteli Madonna.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Windgassen, Antje: Diktaattorien naiset. Suomentanut Nykyri, Ilona. Atena, 2006 (alkuteos 2002). ISBN 951-796-447-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Windgassen 2006, s. 150.
  2. Windgassen 2006, s. 151–157.
  3. Windgassen 2006, s. 160–162.
  4. a b c d Eva Perón Encyclopædia Britannica. 29.12.2017. Viitattu 24.1.2018.
  5. Diktaattorien naiset, Antje Windgassen, Atena 2006, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2006, ISBN 951-796-447-1, Alkuteos 2002: Im Bund mit der macht - Die Frauen der Diktatoren, suom. Ilona Nykyri, http://www.atenakustannus.fi s. 163
  6. Windgassen 2006, s. 163–165.
  7. Windgassen 2006, s. 166–168.
  8. On this Day 1952: Eva Peron dies BBC
  9. Windgassen 2006, s. 169–171.
  10. Helsingin kaupungiteatteri
  11. IMDB

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]