Merisodankäynti Georgian sodassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Pääosa artikkelista liittyy muuhun kuin varsinaiseen merisodankäyntiin ja sopisi siten paremmin artikkeliin Etelä-Ossetian sota 2008
Ohjusristeilijä Moskva Sevastopolissa
Ohjusvene Miraž Sevastopolissa

Merisodankäynti Etelä-Ossetian sodassa 2008 eli Venäjän Mustanmeren laivaston Georgian rannikon saarto, johon osallistuivat Krimin laivastotukikohdasta Sevastopolilta tulleet alukset: Venäjän Mustanmeren laivaston lippulaiva ohjusristeilijä Moskva, hävittäjä Smetlivyi, ohjusvene Miraž ja miinanraivaaja Turbinist.

Meritaistelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittaja Arkadi Mamontovin julkaiseman yhteenvedon mukaan 10. elokuuta 2008 kello 18 oli Mustallamerellä lähestymässä kaksi maihinnousualusta, joissa oli 500 venäläistä sotilasta matkalla Abhasiaan varusteineen. Niitä saattoivat ohjusvene Miraž sekä toinen Venäjän laivaston alus. Kello 18:39 venäläiset havaitsevat viiden Georgian merivoimien aluksen lähestyvän, jolloin venäläisalus ampuu ohjuksen georgialaisalusten keskelle varoitukseksi. Georgialaisalukset kiihdyttävät nopeuttaan, jolloin Miraž ampuu meritorjuntaohjuksen osuen Tbilisiin 18:41:20. Etäisyyttä on noin 25 kilometriä.

Myöhemmin neljästä muusta aluksesta yksi kiertää rantaan päin, mutta kääntyy jälleen kohti venäläisaluksia. Miraž ampuu toisen Osa-meritorjuntaohjuksen osuen georgialaisaluksen keulaan. Alus kääntyi poispäin ja kolme muuta myös kääntyivät pois.[1]

Ukrainan kielto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko ilmoitti, etteivät Georgian merisaartoon lähteneet alukset voi palata enää Krimin laivastotukikohtaan. Ilmoitus tarkentui myöhemmin presidentin määräykseksi, että venäläisten on ilmoitettava 72 tuntia ennen alusten palaamista Krimin laivastotukikohtaan. Venäjän federaatio kiisti kiellon laillisuuden Venäjän ja Ukrainan sopimukseen kuulumattomana, ja Ukrainan pääministeri Julija Tymošenko epäili Viktor Juštšenkon määräyksen laillisuutta sopimusten perusteella. Tämän jälkeen heräsi epäilys siitä, että Julija Tymošenko olisi syyllistynyt maanpetokseen, mitä alettiin tutkia.

Venäjä ei ottanut riskiä vastakkainasettelusta Ukrainan merivoimien kanssa vaan siirsi Georgian merisaartoon osallistuneet alukset Krimin laivastoaseman asemesta Novorossijskin laivastoasemalle.

Ukrainan hallituskriisi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan presidentin ja pääministerin vastakkainasettelun jälkeen Ukrainan pääministeri Julija Tymošenkon ryhmittymä teki perustuslaillisella enemmistöllä oppositiossa olevan Alueiden puolueen kanssa lakiesityksiä, jotka parlamentarisoisivat edelleen Ukrainan valtiosääntöä. Meidän Ukrainamme veti tukensa pois hallituskoalitiolta ja Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko lupasi julkisessa puheessaan, että ellei pääministerin ryhmittymä 30 vuorokaudessa muodosta hallitusta opposition kanssa, järjestää presidentti ennenaikaiset korkeimman radan vaalit.

Georgian merivoimien alusten tuhoaminen satamassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaisten taistelujen jälkeen Venäjän asevoimien joukot valtasivat Potin laivastoaseman ja polttivat sekä upottivat joitain Georgian merivoimien ja niihin kuuluvan rannikkovartioston aluksia, tutkan sekä joitain muita laitteita. Tarkkoja tietoja tappioista ei ole.


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Venäjän Mustanmeren laivasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän Mustanmeren laivaston alukset, jotka olivat osallistuneet Georgian merisaartoon ja sen jälkeen siirtyneet Novorossijskin laivastoasemalle palasivat Krimin laivastoasemalle. Ukrainan merivoimien aluset eivät Venäjän Mustanmeren laivaston ilmoituksen mukaan yrittäneet estää laivojen paluuta. [2]

Yhdysvaltain ja muun Naton läsnäolo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat lähetti Mustallemerelle Arleigh Burke-luokan hävittäjän USS McFaulin. Yhdysvaltain ilmoituksen mukaan jakamaan humanitaarista apua. Aluksen syväys oli kuitenkin ilmoituksen mukaan niin suuri, ettei sitä voitu ajaa Batumin satamaan.[3]

SPS Almirante Juan de Borbon

Alueella ovat myös Yhdysvaltain rannikkovartioston kutteri Dallas, Puolan merivoimien Oliver Hazard Perry -luokan fregatti ORP Generał Kazimierz Pułaskin, Saksan laivaston FGS Lübeck sekä Espanjan laivaston SPS Almirante Juan de Borbón.[4]. [5] Lisäksi alueella on neljä Turkin merivoimien alusta.

USS McFaul jakoi humanitaarista apua 55 tonnia. Venäjän federaation näkökulmasta Nato-maat ovat tuoneet Mustallemerelle sata Tomahawk-risteilyohjusta ja Harpoon-meritorjuntaohjusta.[4] Venäjän federaatio lähetti ohjusristeilijä Moskvan Sevastopolista laivastoasemalta Novorossijskin laivastoasemalle ja kokeilemaan aseitaan.

Yhdysvallat lähetti alueelle vielä 6. laivaston lippulaivan USS Mount Whitneyn[6], joka toi Potin satamaan 17 tonnia humanitaarista apua. Sataman alue oli edelleen venäläisten joukkojen miehittämä. Venäjän mukaan pienten joukkojen tuominen kuljetusalusten asemesta sota-aluksilla kiristi alueen jännitystä.

Montreux’n sopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montreux’n sopimus vuodelta 1936 säätelee sitä, miten suuri on korkeintaan Mustallemerelle tuotavien alusten kokonaisuppouma. Turkki rajoittaa alusten pääsyä Darnanelleilta. Käytännössä on olemassa myös aikarajoitus ulkoapäin tuleville aluksille, mikä on kolme viikkoa. Käytännössä tämä merkitsee, että Nato saattaa joutua vaihtamaan aluksensa kolmen viikon välein tilanteen pitkittyessä. [7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Georgian sota
Yleistilanne ja sotatoimet
Toimijoita
Keskeisiä paikkoja
Sotaharjoitukset
Aluksia
Humanitaarinen apu

Georgian humanitaarinen apu 2008

Aselepotarkkailu
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merisodankäynti_Georgian_sodassa&oldid=20410612”