Erkylän kartano
Erkylän kartano on Hausjärvellä Erkylänjärven rannalla sijaitseva kartano. Se on puistoineen yksi Suomen merkittävimmistä 1800-luvun puolivälin kartanoarkkitehtuurin edustajista. Kartanon kaksikerroksisen vaaleaksi rapatun päärakennuksen on 1840-luvulla suunnitellut arkkitehti Anders Fredrik Granstedt. Kartanon alueella on myös työväen asuinrakennus ja erilaisia talousrakennuksia samalta ajalta, kuten esimerkiksi Granstedtin suunnitelma goottilaistyylinen tallirakennus. Nykyään Erkylän kartanon omistaa Ilkka Brotherus perheineen, ja siellä sijaitsee myös heidän perheyrityksensä Sinituote Oy:n pääkonttori.[1][2]
Erkylänjärven toisella puolella on Hautaniemi, jossa on paroni Carl Otto Alexander Munckin hauta. Järven etelärannalla sijaitsevat Eskon koulu ja kartanon entinen torppa Saarentausta. Sen päärakennuksen vanhimmat osat ovat vuodelta 1879.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Erkylän kartanon kantatila oli Apolan ratsutila, jonka omistajat ovat tiedossa 1540-luvulta alkaen ja joka kehittyi suurtilaksi 1700-luvun loppupuolella. Kartanolla on ollut monia omistajasukuja ja omistajia. Nykyinen rakennuskanta on pääosin Johan Reinhold Munckin (1795–1865) ajalta. Päärakennusta ympäröivä puisto istutettiin 1850-luvulla. Eskon koulu aloitti toimintansa 1857 kartanon omistajan kustannuksella, ja se oli Suomen ensimmäinen kansakoulu.
Sisällissodan aikana kartanoon kuuluvan Ilonummen torpan lähistöllä käytiin saksalaisen karabinierirykmentin ja punakaartin välinen taistelu 21. huhtikuuta 1918. Erkylän taistelussa kaatui kuusi saksalaista, joista neljä on haudattu kartanon puistoon. Paikalla on myös muistomerkki. Kaatuneet punakaartilaiset on haudattu Iloniemeen.
1920-luvulla vapaaherra Carl Munckin omistamalla Erkylän kartanolla oli oma vanhainkoti kartanon vanhoille alustalaisillle.[3]
Erkylän Ometta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hyvinkään Taitelijaseura järjesti vuosina 1976–1983 kesänäyttelyitä Erkylän kartanon 1700-luvulla rakennetussa harmaakivinavetassa eli ometassa ja sen pihapiirissä. Myös joitakin konsertteja järjestettiin, ja paikalla toimi kesäkahvio. Erkylän Ometassa vieraili parhaina kesinä 15 000 kävijää. Helsingin Sanomat luonnehti Erkylän Omettaa vuonna 1983 Suomen kesän kuvataidetapahtumista suurimmaksi ja arvostetuimmaksi.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Valtakunnallisesti merkittävät rakennusympäristöt RKY 22.12.2009. Museovirasto. Viitattu 6.6.2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kankare, Matti: Tuotosta viis, vanha auto on cool (Arkistoitu – Internet Archive), Talouselämä 13.11.2007, viitattu 16.3.2015.
- ↑ Yhteystiedot (Arkistoitu – Internet Archive), Sinituote, viitattu 16.3.2015.
- ↑ Alustalaisistaan huolehtiva isäntä, Suomen Kuvalehti, 01.11.1924, nro 44, s. 20, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 29.07.2024
- ↑ Erkylän Ometan viimeinen kesä? Jatkaminen vaati remontin tai uudet tilat. Helsingin Sanomat, 1.6.1983, s. 20. Näköislehti (maksullinen).