Enver pašša

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
İsmail Enver
ENPER PASHA WARMINISTER.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 22. marraskuuta 1881
Istanbul
Kuollut 4. elokuuta 1922 (40 vuotta)
Buharan sosialistinen kansantasavalta
Ammatti kenraali, sotaministeri
Arvonimi Enver Pašša
Tiedot
Uskonto islam
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

İsmail Enver Efendi (osmaniksi: اسماعیل انور پاشا‎; turkiksi: İsmail Enver Paşa, 22. marraskuuta 1881 Konstantinopoli4. elokuuta 1922 lähellä Baldžuania, Buharan sosialistinen kansantasavalta)[1] oli turkkilainen kenraali ja sotaministeri ensimmäisen maailmansodan aikana.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enver syntyi Konstantinopolissa 22. marraskuuta 1881. Enverin isän Ahmedin (1860–1947) taustasta ei tiedetä paljoakaan hän oli joko gagauzikki tai turkkilainen siltavahti Monastirista[2] tai albanialaisen pikkukaupungin syyttäjä Balkanilta[3] .

Enverin äiti oli syntyään albaanitaustainen Ayşe Dilara.[4] Enverin setä oli Halil pašša. Enverillä oli kaksi nuorempaa veljeä, Nuri ja Mehmed Kamil, sekä kaksi nuorempaa sisarta, Hasene ja Mediha [5] . Enver opiskeli sotilaskouluissa ja valmistui lopulta Harp Akademisiistä vuonna 1903.

Enveristä tuli kenraalimajuri vuonna 1906. Enver lähetettiin kolmanteen armeijaan, joka oli sijoitettu Salonikaan

Nousu valtaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enver pašša oli yksi vuoden 1908 nuorturkkilaisten vallankumouksen johtajia. Hän liittyi seuraavana keväänä kenraali Mahmud Şevket paššan joukkoihin, jotka marssivat Konstatinopoliin ja syöksivät sulttaani Abd-ul-Hamid II:n vallasta. Vuoden 1911 Italian–Turkin sodan aikana Enver pašša organisoi turkkilaisten vastarinnan Libyassa ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin Benghazin kuvernööriksi. Hän johti 23. tammikuuta 1913 suoritettua vallankaappausta, joka palautti nuorturkkilaiset valtaan, ja sen jälkeen hän oli maan hallituksen johtava hahmo vuoteen 1918 asti yhdessä Talaat paššan ja Djemal paššan kanssa.[1]

Toisessa Balkanin sodassa 1913 Enver pašša toimi yleisesikunnan päällikkönä ja valtasi heinäkuussa 1913 Adrianopolin takaisin bulgarialaisilta.[1]

Maailmansodassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan aattona 2. elokuuta 1914 Enver pašša oli Turkin sotaministeri. Hän solmi salaisen sotilasliiton Saksan kanssa suojellakseen maataan mahdolliselta Venäjän hyökkäykseltä. Turkin ja Venäjän suhteet olivat jännittyneet, koska molemmat pyrkivät laajentamaan aluettaan Balkanilla. Enverin tarkoituksena oli sotapolitiikalla palauttaa Turkin suurvalta-asema. Sodan sytyttyä Turkki liittyikin keskusvaltojen puolelle ja aloitti sotatoimet 21. joulukuuta 1914 Armeniassa ja Kaukasuksella Venäjää vastaan. Operaatio alkoi menestykselliseti, ja kolme venäläistä divisioonaa perääntyi alueelta vuoden loppuun mennessä. Taistelu Karsin kaupungista käytiin vuoden 1915 ensimmäisinä päivinä. Siihen otti osaa 100 000 venäläistä ja 95 000 turkkilaista sotilasta. Venäläisten voimakas vastaisku pakotti Turkin perääntymään Erzerumiin. Kylmyys oli suuri haitta turkkilaisille, joista enää 19 000 sotilasta oli taistelukuntoisia Karsista perääntymisen jälkeen. Enver erosi tämän jälkeen armeijan ylipäällikkyydestä, mutta pysyi sotaministerinä.[6]

Vuonna 1915 käydyn Gallipolin taistelun jälkeen Enver pašša otti vuonna 1916 uudelleen ylipäällikkyyden ja alkoi varustautua leveän rintaman hyökkäykseen Venäjää vastaan. Tarkoitus oli, että Turkin 3. armeija etenisi heinäkuun 1916 alussa pitkin Mustanmeren rannikkoa ja 2. armeija hyökkäisi Venäjän hallussa olleeseen Bitlisin kaupunkiin. Venäjän kenraali Nikolai Judenitš aloitti kuitenkin voimakkaan vastahyökkäyksen, eikä Turkin etenemisestä tullut mitään.[6]

Ottomaanivallan loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enver pašša oli päävastuussa Armenian kansanmurhasta keväällä ja kesällä 1915. Armenia sijaitsi Venäjän ja Turkin välisellä raja-alueella ja sen asukkaat olivat kristittyjä. Turkki piti heitä epäluotettavina ja pyrki väestönsiirroilla, karkotuksilla ja terrorilla pääsemään heistä eroon. Turkki kuitenkin kiistää nykyäänkin, että maa olisi syyllistynyt kansanmurhaan armenialaisia vastaan.

Turkkilainen nationalismi nousi esille, kun maa joutui maailmansodan rauhansopimuksessa luovuttamaan alueita Kreikalle. Syttyi vuosina 1919–1923 käyty Turkin itsenäisyyssota, jonka tuloksena ottomaanivalta päättyi. Turkki muuttui tasavallaksi sodassa suosituksi tulleen upseeri Kemal Atatürkin johtamana vuonna 1923. Enver pašša joutui pakenemaan maasta.

Vuonna 1920 hän matkusti Moskovaan ja pyysi Neuvosto-Venäjän johdolta apua Atatürkin syrjäyttämiseen. Hän ei saanut pyytämäänsä tukea, mutta neuvostojohtajat sallivat hänen mennä Turkestaniin järjestelemään Keski-Aasian tasavaltojen asioita. Vuonna 1921 Enver pašša kuitenkin liittyi Buharassa bolševikkien vastaiseen Basmatšin kapinaan. Hän kaatui seuraavana vuonna taistelussa puna-armeijan joukkoja vastaan.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Enver Paşa (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 20.1.2014.
  2. Kaylan, Muammer (2005), The Kemalists: Islamic Revival and the Fate of Secular Turkey, Prometheus Books, sivu 75.
  3. Akmese, Handan Nezir (2005), The Birth of Modern Turkey: The Ottoman Military and the March to WWI, IB Tauris, sivu 44.
  4. Mazower, Mark (2004), Salonica, City of Ghosts: Christians, Muslims and Jews 1430–1950, HarperCollins, sivu 255, ISBN 9780375727382.
  5. Hanioğlu, M. Șükrü (2001). Preparation for a Revolution: The Young Turks, 1902-1908. Oxford University Press. sivu 216. ISBN 9780199771110.
  6. a b Westwell, Ian: Ensimmäinen maailmansota. Tärkeimmät sotatapahtumat päivä päivältä, s. 12–13, 46–48, 99. Alkuteos World War I, Day by Day. Suomentanut Ahola, Veikko ym. Gummerus kustannus, 2004. ISBN 978-951-20-6624-7.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]