Siirry sisältöön

Ensto

Wikipediasta
Ensto Oy
Tunnuslause Better life. With electricity.
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu 1958[1]
Perustaja Ensio Miettinen
Toimitusjohtaja Markku Moilanen[2]
Puheenjohtaja Marjo Miettinen[2]
Kotipaikka Porvoo[3]
Toiminta-alue globaali
Toimiala sähkönjakelu
Tuotteet sähköjärjestelmät ja -tarvikkeet
Liikevaihto 200 milj. euroa (2025) (koko konserni)[4]
Henkilöstö 870 (2025) (koko konserni)[4]
Emoyhtiö Ensto Invest Oy
Omistaja Miettisen perhe[2]
ensto.fi

Ensto on kansainvälinen perheyritys ja teknogiayhtiö, joka suunnittelee ja tarjoaa älykkäitä ratkaisuja sähkönjakeluverkkoihin.[5]

Vuonna 2025 yhtiö työllisti noin 870 henkilöä 12 maassa.[4]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1958–1979

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28-vuotias Ensio Miettinen perusti Porvooseen sähkötarvikealalla toimivan yrityksen Insinööritoimisto Ensio Miettinen vuonna 1958. Hän aloitti sorvaamalla pieniä metalliosia, tutki markkinoita ja valitsi tuotteiksi ne, jotka eivät soveltuneet sen suurille kilpailijoille. Hän osui tuotteillaan poikkeuksetta johonkin markkinarakoon. Yrittäjäksi hän lähti isänsä toiveesta: "Laita vaikka nakkikioski, mutta älä mene toisten hommiin". Jo 22-vuotiaana opiskelijana hän oli toiminut johtajana isänsä insinööritoimistossa, Puristustuote Oy:ssä.[6] Siellä hän oli huomannut, että Suomessa oli kysyntää etenkin pienten sähkötarvikkeiden valmistukselle. Hän ymmärsi myös, että yksittäisten tuotteiden sijaan piti keskityttyä sähköisiin järjestelmiin.[7] Seitsemässä vuodessa Ensto kasvoi kooltaan suuremmaksi kuin kuin Ension isän yritys.[6]

Miettinen johti yritystään havainnoimalla ympäristöä, erityisesti Saksan markkinoita, lukemalla paljon ja ottamalla hallittuja riskejä. Hänen nimissään oli parhaimmillaan toistasataa patenttia.[8][6] Hän kirjoitti myös työelämään liittyviä kirjoja Esa Saarisen ja Risto Harisalon kanssa.[6]

1960-luvulla tuotantoa monipuolistettiin ja yhtiö alkoi valmistaa muovikomponentteja.[9] 1970-luvulla yritys aloitti kansainvälistymisensä ja laajensi tuotevalikoimaansa. Vuonna 1972 ostettiin Sähkövaruste Ab, vuonna 1973 Ruotsiin perustettiin tytäryhtiö Ensto Elektriska AB, vuonna 1974 Mikkeliin valmistui ryhmäkeskuksia valmistava tehdas ja Porvooseen suuri tehdashalli.[6][8] Ensio Miettinen toimi Ensto-konsernin toimitusjohtajana vuoteen 1978 saakka[10], jolloin hän palkkasi seuraajakseen Esko Kahelan.[7]

1980–1999

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980-luvulla Ensto laajensi toimintaansa erityisesti Pohjoismaissa, mutta myös kaukomaissa. Yhtiö laajensi tuotantoaan muun muassa lentokenttien laskeutumisjärjestelmiin, sähkölämmitysjärjestelmiin ja teollisuuskeramiikkaan.[7] EnstoNet-asennusjärjestelmä lanseerattiin.[11] Porvooseen rakennettiin uusi tehdas ja robotiikkaa alettiin hyödyntää.[6] Yksitoikkoisimmat ja raskaimmat työt automatisoitiin, mutta työtekijöitä ei irtisanottu.[7] Ensto teki sähköistämisprojekteja muun muassa Irakissa, Perussa ja Malesiassa.[6] Vuonna 1988 Ensto-konserniin kuului 21 sähköalan yritystä, jotka työllistivät yli 1 200 henkilöä.[7]

Enston toimipiste Keilassa Virossa.

Kun 1990-luvun alun lama iski, Enstossa otettiin käyttöön järeät konstit: pörssiosakkeet myytiin, investoinnit jäädytettiin ja konetilaukset peruttiin, mutta yritysostoja jatkettiin.[6] Vuonna 1993 markkinointityötä tehtiin erityisesti Venäjällä ja Baltian maissa. Kokoonpanotyötä siirrettiin Viroon ja Unkariin ja tytäryhtiöt perustettiin Venäjälle, Puolaan ja Latviaan.[12] Vuosina 1973–1993 Enstolla johtajana työskennellyttä Kahelaa pidetään Suomessa edelläkävijänä japanilaistyyppisen solutyöskentelyn soveltamisessa.[7]

1990-luvulla Enstolle alettiin rakentaa brändiä esimerkiksi visuaalista ilmettä yhtenäistämällä.[12] Vuonna 1994 Timo Miettisestä tuli Enston toimitusjohtaja. Kahden vuoden kuluttua hän siirtyi hallituksen jäseneksi, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Petteri Walldén.[12] Enston yhtiörakennetta selkiytettiin konserniksi vuosina 1997-2004, jolloin se myös avasi uusia markkina-alueita Pohjoismaiden ulkopuolelle.[13] Vuonna 1998 Porvooseen valmistui Ensto Busch-Jaegerin tehdas.[12]

2000–2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensto oli harkinnut vuosikymmenen ajan listautumista, mutta luopui suunnitelmasta vuonna 2001.[14] Samana vuonna Miettisen perhe lunasti Sponsor Capitalilta sen omistusosuuden (34 prosenttia) Enstosta.[10] Enston toimitusjohtajana aloitti Seppo Martikainen, kun hänen edeltäjänsä Petteri Walldèn siirtyi Onnisen toimitusjohtajaksi.[15]

Ensio Miettinen luopui osakkeistaan vuoteen 2002 mennessä, jolloin perheyhtiö siirtyi lopullisesti hänen neljälle lapselleen.[10] Hän kuitenkin kuului yhtiön hallitukseen vuoteen 2008 saakka[16] ja hänellä oli käytössään yksi tuotekehityspäällikkö, jonka kanssa hän veti vielä viimeisinä vuosinaan projektia, jossa kehitettiin sähköautojen lataustolppaa.[17]

Vuonna 2004 Enston liikevaihdosta 40 prosenttia tuli Suomesta ja vajaat 30 prosenttia muista Pohjoismaista.[13]

Vuonna 2005 yhtiön tuotteita myytiin 82 maassa, ja sillä oli toimintoja 14 maassa. Tuotantoyksiköitä oli Suomessa, Virossa, Puolassa ja Kiinassa. Toimialoja sillä oli kolme, joista suurin oli rakennuksiin sähkölaitteita ja järjestelmiä valmistava liiketoiminta-ala (46 prosenttia konsernin liikevaihdosta), toiseksi suurin osuus tuli sähköverkkojen rakentajille myytävistä tuotteista (runsas kolmasosa). Koteloiden osuus liikevaihdosta oli alle viidennes.[13]

Vuonna 2006 Enston toimitusjohtajaksi valittiin Jukka Koskinen, kun hänen edeltäjänsä Seppo Martikainen siirtyi ennen eläkkeelle jäämistään auttamaan yhtiön johtoa liiketoiminnan kehittämisessä.[18] Ranskalaisesta esivalmisteltuihin sähköasennusjärjestelmiin erikoistuneesta Ocor-konsernista ostettiin 91 prosentin osuus. Ocorin järjestelmiä käytetään esimerkiksi konttori- ja liiketilojen sähköistyksessä.[19] Vuonna 2007 Ensto-konsernin liikevaihto oli 233 miljoonaa euroa. Yhtiö oli laajentunut nopeasti Itämeren alueen markkinoilla.[20]

Vuonna 2009 Ensto osti porvoolaisen ilmanvaihtolaitteita valmistavan Enerventin[21] ja virolaisen Imcon[22] ja myi ABB:lle 79 prosentin osuutensa Ensto Busch-Jaeger Oy:stä.[23] Yhtiön toimitusjohtajana aloitti Timo Luukkainen, joka oli toiminut Enerventin toimitusjohtajana.[24]

Legrandille sittemmin myydyn Ensto Building Systemsin valmistamia latauspylväitä Virossa vuonna 2020

Vuonna 2010 yhtiön emoyhtiö EM Group Oy:n alaiseen konserniin kuului nelisenkymmentä tytäryhtiötä. Konserni toimi 19 maassa ja sillä oli noin 1700 työntekijää.[8] Ranskasta ostettiin Novexia, joka valmisti pien- ja keskijännitteen sähköverkkojen tarvikkeita ja niihin liittyviä automaatio- ja etäohjauslaitteita.[25]

Vuonna 2012 ostettiin ranskalainen PGEP, joka valmisti tuotteita sähkön, äänen, datan ja kuvien jakeluun toimistoympäristöissä. Enston tuotannossa käynnistettiin Lean-metodeihin perustuva Ensto Operational Excellence -ohjelma.[25]

Vuonna 2014 Ensto osti suomalaisen energiatehokkaita valaistusratkaisuja valmistavan Alppiluxin. Oston ansiosta Enston tuotevalikoima kasvoi sisä- ja ulkotilojen valaistukseen niin asuin- kuin liikerakennuksissa.[25] Ensto alkoi tehdä yhteistyötä Arcteqin kanssa, joka ryhtyi integroimaan suojarelettään Enston katkaisijaan.[26]

Vuonna 2016 ostettiin ranskalainen sähköjakeluverkkojen ylijännitesuojia valmistava Tridelta Parafoudres[25] sekä vähemmistöosuus Arcteqista.[26] Enston toimitusjohtajana aloitti Ari Virtanen.[27]

Tammikuussa 2017 Miettisen perheen omistama EM Group jakautui kolmeksi uudeksi yhtiöksi: Tianta, Ensto Invest ja EM Group.[28] Marraskuussa Ensto osti johtotiejärjestelmiin keskittyneen Elwian, jonka pääkonttori sijaitsi Kempeleessä.[29]

Seuraavana vuoden huhtikuussa yrityksen omistajuuden enemmistö siirtyi kolmannelle sukupolvelle,[2] johon kuului kahdeksan Ensio Miettisen lastenlasta.[30]

Enston toimitusjohtajaksi nimitettiin vuonna 2019 Hannu Keinänen.[31] Elokuussa Ensto teki organisaatiomuutoksen, jonka jälkeen sillä oli kaksi liiketoiminta-aluetta. Ensto Digital Solutions yhdistettiin Ensto Smart Buildings - ja Ensto Utility Networks -alueisiin.[25]

2020–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2020 Enston ranskalainen tytäryhtiö Ensto Novexia SAS osti Schneider Electric Francelta sen TIPI/TUR1-ryhmäkeskuksiin ja DSP2-katkaisijoihin liittyvän liiketoiminnan.[32] Syksyllä Ensto teki kolmen miljoonan euron investoinnin Porvoon tehtaalle, jossa alettiin valmistaa muun muassa eristyksen läpäiseviä SLIW-liittimiä. Kaikkiaan Porvooseen suunniteltiin 5 miljoonan euron investointeja kesään 2022 mennessä.[33] Tehtaalle asennettiin myös oma aurinkovoimala.[34] Joulukuussa Ensto osti Irlannista Renley Ltd:n, joka oli valmisti paikallisille sähköverkkoyhtiöille pien- ja keskijännitteisiä tuotteita, kuten muuntamo-, pylväs- ja seinäasenteisia keskuksia, jakokaappeja ja varokekytkimiä.[35] Joulukuussa kirjailija Riikka Ala-Harja kirjoitti Enstolle tarinan, joka auttoi työntekijöitä miettimään yrityskulttuurin muutosta.[36] Yhtiö moninkertaisti tuloksensa edelliseen vuoteen verrattuna.[37]

Vuonna 2021 Enstolla oli tuotantoa seitsemässä eri maassa.[33] Yhtiön liiketoiminnat oli jaettu kahteen lähes samankokoiseen liiketoiminta-alueeseen: Ensto Building Systems ja Ensto DSO (Distribution Systems Operations).[37] Kesäkuussa Ensto osti enemmistön itävaltalaisesta Röhrbacher Technikistä.[5] Heinäkuussa Ensto kertoi myyvänsä Ensto Building Systems (EBS) liiketoimintansa ranskalaiselle Legrand-pörssiyhtiölle. Kauppaan sisältyi myös lisenssisopimus, jonka ansiosta EBS sai hyödyntää jatkossakin Ensto-tavaramerkkiä. Ensto aikoi keskittyä jatkossa sähkönjakeluliiketoimintaan, johon liittyi mahdollisuus kasvaa kansainvälisesti muttei sähkön käyttöön liittyviä maarajoituksia.[38] Se suunnitteli myös uusia yritysostoja sähkönjakelualalta.[5] Ensto Building Systems oli keskittynyt sähköistykseen, valaistukseen ja sähköautojen latausjärjestelmiin ja sen asiakaskuntaan kuului esimerkiksi suunnittelijoita ja urakoitsijoita, rakentajia ja kiinteistöjen omistajia.[37] Kauppa vahvistettiin marraskuussa.[39] Joulukuussa yhtiö osti enemmistöosuudet sähkö- ja automaatiotekniikkaan erikoistuneesta ruotsalaisesta Protrol AB:stä[40] sekä vaasalaisesta Arcteq Relays -yrityksestä, joka valmisti sähköverkoissa käytettäviä suojareleitä ja valokaarisuojia.[41] Yrityksen mukaan korona-aika ei ollut vaikuttanut yhtiön perusliiketoimintaan muuten kuin komponenttipulan muodossa.[42]

Huhtikuussa 2023 Enston toimitusjohtaja Hannu Keinäsen seuraajaksi valittiin Markku Moilanen.[43] Kesäkuussa Ensto osti enemmistön vaasalaisesta sähkönjakelupalveluihin ja älymuuntamoihin keskittyneestä Maviko Oy:stä.[44]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enston omistaja ja emoyhtiö Ensto Invest Oy on Miettisen perheen omistuksessa. Vuonna 2018 kaikki Enston 10 omistajaa muodostivat yhdessä Ensto Investin hallituksen.[30] Vuonna 2026 Enston hallituksen puheenjohtaja oli Marjo Miettinen.[2]

Sekä Enston pääkonttori että sen Suomen tuotantolaitos sijaitsee Porvoossa.[37] Vuonna 2026 Enstolla oli yhteensä 870 työntekijää 12 maassa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.[4]

Syksyllä 2025 Ensto toimi seuraavissa maissa:[45]

  • Intiassa
  • Irlannissa
  • Norjassa
  • Puolassa
  • Ranskassa
  • Ruotsissa
  • Suomessa
  • Tšekissä
  • Unkarissa
  • Virossa
  • Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja
  • Yhdysvalloissa

Tuotteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensto suunnittelee ja tarjoaa sähköverkkoyhtiöille sähkönjakeluverkkojen, kuten ilmajohtojen, maakaapeleiden ja verkkojärjestelmien tuotantoa ja niihin liittyviä älyratkaisuja[5] suojaukseen, ohjaukseen ja automaatioon.[4]

Ensto on keskittynyt verkkojen kapasiteetin ja sähkön laadun varmistamiseen. Se valmistaa ja myy komponentteja ja järjestelmiä ilmajohto- ja maakaapeliverkkoihin sekä verkostoautomaatioon.[37] Yhtiön päämarkkinat sijaitsevat Euroopassa, erityisesti Keski-Euroopassa, mutta Enstolla on sähköverkkoyhtiöasiakkaita ympäri maailman.[38]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Historia www.ensto.com. Viitattu 18.8.2026.
  2. 1 2 3 4 5 Omistajat, hallitus ja johto www.ensto.com. Viitattu 18.8.2026.
  3. ↑ Ensto Oy Kauppalehti. 18.8.2026. Viitattu 18.8.2026.
  4. 1 2 3 4 5 Tietoja meistä www.ensto.com. Viitattu 18.8.2026.
  5. 1 2 3 4 Niskanen, Saara: Ensto myy yli sadan miljoonan euron liiketoimintansa ulkomaille Kauppalehti. Viitattu 8.12.2021.
  6. 1 2 3 4 5 6 7 8 Vaurauden tarina: Yritysjohtaja, keksijä vai filosofi? FIM Lounge. 18.1.2018. Arkistoitu 20.9.2019. Viitattu 20.9.2019.
  7. 1 2 3 4 5 6 7 Teollisuusneuvos Esko Kahela (1928–2007) kansallisbiografia.fi. Viitattu 20.9.2019.
  8. 1 2 3 Muistot: Ensio Miettinen Helsingin Sanomat. 8.12.2010. Viitattu 18.9.2019.
  9. ↑ 1960-luku: tuotekehitys kasvun pohjana www.ensto.com. Viitattu 17.11.2025.
  10. 1 2 3 Pöysä, Jorma: Toinen polvi vetovuorossa Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  11. ↑ 1980-luku: ovet auki maailmalle www.ensto.com. Viitattu 17.11.2025.
  12. 1 2 3 4 1990-luku: Ensto kasvaa yhdeksi brandiksi www.ensto.com. Viitattu 17.11.2025.
  13. 1 2 3 Ensto kansainvälistyy mutta haluaa kasvaa hallitusti Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  14. ↑ Ensto luopui listauksesta Helsingin Sanomat. 13.2.2001. Viitattu 18.9.2019.
  15. ↑ Enston ja Onnisen toimitusjohtajat vaihtuvat Helsingin Sanomat. 5.6.2001. Viitattu 18.9.2019.
  16. ↑ Ensio Miettinen on kuollut Uusimaa. Arkistoitu 5.11.2019. Viitattu 18.9.2019.
  17. ↑ Marjo Miettinen: Isän tyttö - Taivas+Helvetti taivasjahelvetti.fi. Arkistoitu 15.5.2021. Viitattu 20.9.2019.
  18. ↑ Jukka Koskinen Enston johtoon Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  19. ↑ Ensto ostaa ranskalaisen Ocor-konsernin Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  20. ↑ Sinervä, Ilkka: Enston Miettiset ostavat suuren kilpailijan Ranskasta Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  21. ↑ Ensto nappasi porvoolaisen Enerventin Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  22. ↑ 2000-luku: kansainvälinen perheyhtiö jatkaa vahvana www.ensto.com. Viitattu 17.11.2025.
  23. ↑ Ensto myy osuutensa Ensto Busch-Jaeger Oy:stä ABB:lle Rakennuslehti. 8.1.2009. Viitattu 20.9.2019.
  24. ↑ Timo Luukkainen Enerventistä Enston toimitusjohtajaksi Rakennuslehti. 13.5.2009. Viitattu 17.11.2025.
  25. 1 2 3 4 5 2010-luku www.ensto.com. Viitattu 17.11.2025.
  26. 1 2 Seies, Eeva-Riitta: Ensto auttaa Arcteqia kasvamaan Talouselämä. Viitattu 18.9.2019.
  27. ↑ Ari Virtanen aloittaa keväällä Enston toimitusjohtajana Rakennuslehti. 20.1.2016. Viitattu 17.11.2025.
  28. ↑ Koho, Saara: Miettisten perheyritys EM Group jakautui Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  29. ↑ Muukkonen, Henrik: Ensto hankki Elwian Talouselämä. Viitattu 9.12.2021.
  30. 1 2 Pesonen, Eeva-Stiina: Serkukset vetäytyivät mökille ja tekivät päätöksen Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  31. ↑ Enston toimitusjohtaja vaihtuu Rakennuslehti. 3.1.2019. Viitattu 20.9.2019.
  32. ↑ Ensto vahvisti asemaansa Ranskan sähkömarkkinoilla www.itavayla.fi. 6.5.2020. Viitattu 19.2.2021.
  33. 1 2 Ensto investoi miljoonia Porvoon tuotantoon Talotekniikka-lehti. 19.1.2021. Viitattu 19.2.2021.
  34. ↑ Enstolle rakentuu aurinkovoimala Porvooseen www.itavayla.fi. 22.9.2020. Viitattu 19.2.2021.
  35. ↑ Ensto teki yrityskaupan Irlannissa Uusimaa. 14.12.2020. Viitattu 19.2.2021.
  36. ↑ Johtaminen | Taide on kuin lean-johtamista, ja näin taide voi auttaa yrityksiä menestymään Helsingin Sanomat. 21.2.2021. Viitattu 16.3.2021.
  37. 1 2 3 4 5 Lukkari, Esko: Ensto käänsi viime vuonna kurssinsa. Sähkömaailma, 2021, nro 2. Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry.
  38. 1 2 Sähkö | Ensto myy osan liiketoiminnastaan ranskalaisyhtiölle, taustalla strateginen päätös keskittyä sähkönjakeluun Helsingin Sanomat. 30.7.2021. Viitattu 8.12.2021.
  39. ↑ Ensto: Ensto Building Systems -liiketoiminta myytiin Legrandille Talotekniikka-lehti. 4.11.2021. Viitattu 17.11.2025.
  40. ↑ Ensto osti enemmistöosuuden ruotsalaisesta Protrolista – Sähkömaailma sahkomaailma.fi. Viitattu 3.1.2022.
  41. ↑ Ensto teki sarjan yrityskauppoja – uusin ostos on vaasalainen Arcteq Relays Uusimaa. 20.12.2021. Viitattu 3.1.2022.
  42. ↑ Niskanen, Saara: Ensto myy yli sadan miljoonan euron liiketoimintansa ulkomaille – ”Meillä on nyt paremmat resurssit kehittää sähkönjakelua” Talouselämä. Viitattu 9.12.2021.
  43. ↑ Markku Moilanen Enston toimitusjohtajaksi – Sähkömaailma sahkomaailma.fi. Viitattu 5.3.2024.
  44. ↑ Porvoolainen Ensto teki yritysoston Vaasasta Uusimaa. 30.6.2023. Viitattu 5.3.2024.
  45. ↑ Ensto-yhtiöt maailmanlaajuisesti www.ensto.com. Viitattu 26.11.2025.
  46. ↑ Valtakunnalliset yrittäjäpalkitut Yrittajat.fi. Viitattu 17.11.2025.
  47. ↑ Ensto's EV Charging Point Receives Red Dot Award for Product Design 2012 Power Technology | Energy News and Market Analysis. Viitattu 20.9.2019. (englanniksi)
  48. ↑ Palkinto laadukkaasta designista: EnstoNet XL saa Red Dot -palkinnon Ensto. Arkistoitu 20.9.2019. Viitattu 20.9.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ensto&oldid=24281321”