Ensto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensto Oy
Ensto logo 2017.svg
Tunnuslause Better life. With electricity.
Yritysmuoto osakeyhtiö
Perustettu Ensto 1958[1]
Perustaja Ensio Miettinen
Toimitusjohtaja Hannu Keinänen[2]
Puheenjohtaja Marjo Miettinen[3]
Kotipaikka Porvoo[1]
Tuotteet sähköjärjestelmät ja -tarvikkeet
Liikevaihto 250 milj. € (2020)[4]
Henkilöstö 1350 (2020)[4]
Emoyhtiö Ensto Invest Oy
Omistaja Miettisen perhe
Kotisivu ensto.fi

Ensto on kansainvälinen teknologia- ja perheyritys, joka suunnittelee ja tarjoaa sähköistysratkaisuja sähkönjakeluun, rakennuksiin, teollisuuteen, liikenteeseen ja laivateollisuuteen.[5] Enston liiketoiminnat on jaettu kahteen liiketoiminta-alueeseen: Ensto Building Systems ja Ensto DSO (Distribution Systems Operations)[4] Yhtiöllä on toimintaa 20 maassa ja tuontantoa seitsemässä maassa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1958-1999[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28-vuotias Ensio Miettinen perusti Porvooseen vuonna 1958 sähkötarvikealalla toimivan yrityksen Insinööritoimisto Ensio Miettinen. Hän aloitti sorvaamalla pieniä metalliosia ja tutki markkinoita ja valitsi tuotteiksi ne, jotka eivät soveltuneet sen suurille kilpailijoille ja osui tuotteillaan poikkeuksetta johonkin markkinarakoon. Yrittäjäksi hän lähti isänsä toiveesta: "Laita vaikka nakkikioski, mutta älä mene toisten hommiin". Jo opiskeluaikana hän oli johtanut 22-vuotiaasta lähtien isänsä insinööritoimistossa, Puristustuote Oy:ssä.[5] Siellä hän oli huomannut, että Suomessa oli kysyntää etenkin pienten sähkötarvikkeiden valmistukselle. Hän ymmärsi myös, että yksittäisten tuotteiden sijaan piti keskityttyä sähköisiin järjestelmiin.[6] Seitsemässä vuodessa Enstosta kasvoi suurempi kuin Ension isän yritys.[5]

Miettinen johti yritystään havainnoimalla ympäristöä, erityisesti Saksan markkinoita, lukemalla paljon ja ottamalla hallittuja riskejä. Hänen nimissään oli parhaimmillaan toistasataa patenttia.[7][5] Hän kirjoitti myös työelämään liittyviä kirjoja Esa Saarisen ja Risto Harisalon kanssa.[5]

1970-luvulla yritys aloitti kansainvälistymisensä ja laajensi tuotevalikoimaansa: vuonna 1972 ostettiin Sähkövaruste Ab, vuonna 1973 Ruotsiin perustettiin tytäryhtiö Ensto Elektriska AB, vuonna 1974 Mikkeliin valmistui ryhmäkeskuksia valmistava tehdas ja Porvooseen suuri tehdashalli.[5][7] Ensio Miettinen toimi Ensto-konsernin toimitusjohtajana vuoteen 1978 saakka[8], jolloin hän palkkasi seuraajakseen Esko Kahelan.[6]

1980-luvulla Ensto laajensi toimintaansa erityisesti Pohjoismaissa, mutta myös kaukomaissa. Se laajensi tuotantoaan muun muassa lentokenttien laskeutumisjärjestelmiin, sähkölämmitysjärjestelmiin ja teollisuuskeramiikkaan.[6] Porvooseen rakennettiin uusi tehdas ja robotiikkaa alettiin hyödyntää.[5] Yksitoikkoisimmat ja raskaimmat työt automatisoitiin, mutta työtekijöitä ei irtisanottu.[6] Ensto teki sähköistämisprojekteja muun muassa Irakissa, Perussa ja Malesiassa.[5] Vuonna 1988 Ensto-konserniin kuului 21 sähköalan yritystä, jotka työllistivät yli 1 200 henkilöä.[6]

Enston toimipiste Keilassa Virossa.

Kun 1990-luvun alun lama iski, Enstossa otettiin käyttöön järeät konstit: pörssiosakkeet myytiin, investoinnit jäädytettiin ja konetilaukset peruttiin, mutta yritysostoja jatkettiin.[5] Vuonna 1993 markkinointityötä tehtiin erityisesti Venäjällä ja Baltian maissa. Kokoonpanotyötä siirrettiin Viroon ja Unkariin ja tytäryhtiöt perustettiin Venäjälle, Puolaan ja Latviaan.[9] Vuonna 1994 Timo Miettisestä tuli Enston toimitusjohtaja, kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi hallituksen jäseneksi, ja hänen seuraajakseen nimitettiin Petteri Walldén.[9]

1990-luvulla Enston brändiin alettiin panostaa muun muassa visuaalisen ilmeen yhtenäistämisellä.[9] Enston yhtiörakennetta selkiytettiin konserniksi vuosina 1997-2004, jolloin se myös avasi uusia markkina-alueita Pohjoismaiden ulkopuolelle.[10] Vuonna 1998 Porvooseen valmistui Ensto Busch-Jaegerin tehdas.[9]

2000-2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enston valmistama sähköauton latauspiste Moskovassa

Ensto oli harkinnut vuosikymmenen ajan listautumista, mutta luopui suunnitelmasta vuonna 2001.[11] Samana vuonna Miettisen perhe lunasti Sponsor Capitalilta sen omistusosuuden (34 prosenttia) Enstosta.[8] Enston toimitusjohtajana aloitti Seppo Martikainen, kun hänen edeltäjänsä Petteri Walldèn siirtyi Onnisen toimitusjohtajaksi.[12]

Ensio Miettinen luopui osakkeistaan vuoteen 2002 mennessä, jolloin perheyhtiö siirtyi lopullisesti hänen neljälle lapselleen.[8] Hän kuitenkin kuului yhtiön hallitukseen vuoteen 2008 saakka[13] ja hänellä oli käytössään yksi tuotekehityspäällikkö, jonka kanssa hän veti vielä viimeisinä vuosinaan projektia, jossa kehitettiin sähköautojen lataustolppaa.[14]

Vuonna 2004 liikevaihdosta 40 prosenttia tuli Suomesta ja vajaat 30 prosenttia muista Pohjoismaista.[10]

Vuonna 2005 yhtiön tuotteita myytiin 82 maassa, ja sillä oli toimintoja 14 maassa. Tuotantoyksiköitä oli Suomessa, Virossa, Puolassa ja Kiinassa. Toimialoja sillä oli kolme, joista suurin oli rakennuksiin sähkölaitteita ja järjestelmiä valmistava liiketoiminta-ala (46 prosenttia konsernin liikevaihdosta), toiseksi suurin osuus tuli sähköverkkojen rakentajille myytävistä tuotteista (runsas kolmasosa). Koteloiden osuus liikevaihdosta oli alle viidennes.[10]

Vuonna 2006 Enston toimitusjohtajaksi valittiin Jukka Koskinen, kun hänen edeltäjänsä Seppo Martikainen siirtyi ennen eläkkeelle jäämistään auttamaan yhtiön johtoa liiketoiminnan kehittämisessä.[15] Ranskalaisesta esivalmisteltuihin sähköasennusjärjestelmiin erikoistuneesta Ocor-konsernista ostettiin 91 prosentin osuus. Ocorin järjestelmiä käytetään esimerkiksi konttori- ja liiketilojen sähköistyksessä.[16] Vuonna 2007 Ensto-konsernin liikevaihto oli 233 miljoonaa euroa. Yhtiö oli laajentunut nopeasti Itämeren alueen markkinoilla.[17]

Vuonna 2009 Ensto osti porvoolaisen ilmanvaihtolaitteita valmistavan Enerventin[18] ja virolaisen Imcon[9] ja myi ABB:lle 79 prosentin osuutensa Ensto Busch-Jaeger Oy:stä.[19] Enerventin toimitusjohtaja Timo Luukkainen siirtyi Enston johtoon.[9]

2010–2019[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2010 yhtiön emoyhtiö EM Group Oy:n alaiseen konserniin kuului nelisenkymmentä tytäryhtiötä. Konserni toimi 19 maassa ja sillä oli noin 1700 työntekijää.[7] Ranskasta ostettiin Novexia, joka valmisti pien- ja keskijännitteen sähköverkkojen tarvikkeita ja niihin liittyviä automaatio- ja etäohjauslaitteita. Vuonna 2012 ostettiin ranskalainen PGEP, joka valmisti tuotteita sähkön, äänen, datan ja kuvien jakeluun toimistoympäristöissä.[9]

Vuonna 2012 Enston tuotannossa käynnistettiin Lean-metodeihin perustuva Ensto Operational Excellence -ohjelma.[9]

Vuonna 2014 Ensto osti suomalaisen energiatehokkaita valaistusratkaisuja valmistavan Alppiluxin. Oston ansiosta Enston tuotevalikoima kasvoi sisä- ja ulkotilojen valaistukseen niin asuin- kuin liikerakennuksissa.[9] Ensto alkoi tehdä yhteistyötä Arcteqin kanssa, joka ryhtyi integroimaan suojarelettään Enston katkaisijaan.[20]

Vuonna 2016 ostettiin ranskalainen sähköjakeluverkkojen ylijännitesuojia valmistava Tridelta Parafoudres[9] sekä vähemmistöosuus Arcteqista.[20] Enston toimitusjohtajana aloitti Ari Virtanen.[5]

Vuonna 2017 Miettisen perheen omistama EM Group jakautui kolmeksi uudeksi yhtiöksi: Tianta, Ensto Invest ja EM Group.[21]

Vuonna 2018 yrityksen omistajuuden enemmistö siirtyi kolmannelle sukupolvelle, johon kuuluu 8 Ensio Miettisen lastenlasta.[22][9]

Enston toimitusjohtajaksi nimitettiin vuonna 2019 Hannu Keinänen.[23]

2020–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2020 Enston ranskalainen tytäryhtiö Ensto Novexia SAS osti niin ikään ranskalaiselta Schneider Electric Francelta sen TIPI/TUR1-ryhmäkeskuksiin ja DSP2-katkaisijoihin liittyvän liiketoiminnan.[24] Syksyllä Ensto teki kolmen miljoonan euron investoinnin Porvoon tehtaalle, jossa alettiin valmistaa muun muassa eristyksen läpäiseviä SLIW-liittimiä. Kaikkiaan Porvooseen suunniteltiin 5 miljoonan euron investointeja kesään 2022 mennessä.[25] Tehtaalle asennettiin myös oma aurinkovoimala.[26] Joulukuussa Ensto osti Irlannista Renley Ltd:n, joka oli valmisti paikallisille sähköverkkoyhtiöille pien- ja keskijännitteisiä tuotteita, kuten muuntamo-, pylväs- ja seinäasenteisia keskuksia, jakokaappeja ja varokekytkimiä.[27] Ensto moninkertaisti tuloksensa edellisvuoteen verrattuna.[2]

Vuonna 2021 Enstolla oli tuotantoa seitsemässä eri maassa.[25] Heinäkuussa 2021 Ensto möi Ensto Building System liiketoiminnan ranskalaiselle Legrandille [28]

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enston omistaja ja emoyhtiö Ensto Invest Oy on Miettisen perheen omistuksessa. Vuonna 2018 kaikki Enston 10 omistajaa muodostivat yhdessä Ensto Investin hallituksen.[22]

Enston pääkonttori ja Suomen tuotantolaitokset sijaitsevat Porvoossa.[2]

Vuonna 2021 Ensto työllisti noin 1 350 henkilöä Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa[4] ja sen liiketoiminnat oli jaettu kahteen lähes samankokoiseen liiketoiminta-alueeseen: Ensto Building Systems ja Ensto DSO (Distribution Systems Operations).[2]

Ensto Building Systems[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensto Building System liiketoiminta on myyty ranskalaiselle Legrandille heinäkuussa 2021.[29]

Ensto Building Systems on keskittynyt sähköistykseen, valaistukseen ja sähköautojen latausjärjestelmiin. Sen asiakaskuntaan kuuluu esimerkiksi suunnittelijoita ja urakoitsijoita, rakentajia ja kiinteistöjen omistajia.[2] Asiakkaiden toimialat ulottuvat rakentamisen lisäksi teollisuuteen, liikenteeseen ja laivateollisuuteen.[4]

Ensto DSO[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensto DSO (Distribution Systems Operations) on keskittynyt verkkojen kapasiteetin ja sähkön laadun varmistamiseen. Se valmistaa ja myy komponentteja ja järjestelmiä ilmajohto- ja maakaapeliverkkoihin sekä verkostoautomaatioon.[2][4]

Ensto DSO-liiketoiminnan päätehdas on Porvoossa, jossa sijaitsee myös konsernin sähkötuotteiden tuotekehityskeskus, metallityöstökoneet ja testauslaboratorio. Tehdas toimii myös isona alihankintatehtaana konsernin muille tehtaille.[2]

Tytäryhtiöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2021 Ensto toimi[30]

  • Espanjassa
  • Isossa-Britanniassa
  • Intiassa
  • Irlannissa
  • Italiassa
  • Kazakshstanissa
  • Latviassa

  • Liettuassa
  • Norjassa
  • Puolassa
  • Ranskassa
  • Ruotsissa
  • Saksassa
  • Slovakiassa

  • Suomessa
  • Tšekissä
  • Unkarissa
  • Venäjällä
  • Virossa ja
  • Yhdysvalloissa

Hallitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2020 Enston hallitukseen kuului hallituksen puheenjohtaja Marjo Miettisen lisäksi varapuheenjohtaja Anna Miettinen ja hallituksen jäsenet Pekka Puustinen, Panu Routila ja Jukka Ruusunen.[31]

Tuotteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensto suunnittelee ja tarjoaa sähköistysratkaisuja sähkönjakeluun, rakennuksiin, teollisuuteen, liikenteeseen ja laivateollisuuteen.[5]

Se tarjoaa ratkaisuja muun muassa [4]

  • ilmajohtoverkkoihin,
  • maakaapeliverkkoihin,
  • verkostoautomaatioon,
  • sähkön laadun ja verkon seurantaan,
  • kiinteistön ja teollisuuden sähköistykseen,
  • valaistukseen [9] ja
  • sähköauton lataukseen.

Yrityskulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1973-1993 Enstolla johtajana työskennellyt Esko Kahela oli edelläkävijä japanilaistyyppisen solutyöskentelyn soveltamisessa. Hänen sanotaan luoneen niin kutsutun Ensto-hengen, jossa yhtiön ja työntekijöiden tavoitteet ovat yhdenmukaiset.[6] Enston arvoja ovat luottamuspääoma, luovuus ja yhdessä menestyminen. Yrityskulttuuri pohjautuu luottamukseen, avoimuuteen ja yhdenvertaisuuteen.[32]

Joulukuussa 2020 Enstossa alettiin hyödyntää taidetta yrityskultuurin muutoksessa ja kirjailija Riikka Ala-Harja kirjoitti tarinan, jolla työntekijät saataisiin miettimään yrityskulttuurin muutosta, miten yhtiö saataisiin kasvu-uralle.[33]

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kauppalehti: Ensto Oy Kauppalehti. Viitattu 22.3.2021.
  2. a b c d e f g h Lukkari, Esko: Ensto käänsi viime vuonna kurssinsa. Sähkömaailma, 2021, nro 2. Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry.
  3. Marjo Miettinen Ensto. Viitattu 18.3.2021.
  4. a b c d e f g Ensto / Tietoa meistä Ensto. Viitattu 16.3.2021.
  5. a b c d e f g h i j k Vaurauden tarina: Yritysjohtaja, keksijä vai filosofi? FIM Lounge. 18.1.2018. Viitattu 20.9.2019.
  6. a b c d e f g Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 20.9.2019.
  7. a b c Muistot: Ensio Miettinen Helsingin Sanomat. 8.12.2010. Viitattu 18.9.2019.
  8. a b c Jorma Pöysä: Toinen polvi vetovuorossa Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  9. a b c d e f g h i j k l Historia Ensto. Viitattu 20.9.2019.
  10. a b c Ensto kansainvälistyy mutta haluaa kasvaa hallitusti Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  11. Ensto luopui listauksesta Helsingin Sanomat. 13.2.2001. Viitattu 18.9.2019.
  12. Enston ja Onnisen toimitusjohtajat vaihtuvat Helsingin Sanomat. 5.6.2001. Viitattu 18.9.2019.
  13. Ensio Miettinen on kuollut Uusimaa. Viitattu 18.9.2019.
  14. Marjo Miettinen: Isän tyttö - Taivas+Helvetti taivasjahelvetti.fi. Viitattu 20.9.2019.
  15. Jukka Koskinen Enston johtoon Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  16. Ensto ostaa ranskalaisen Ocor-konsernin Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  17. Ilkka Sinervä: Enston Miettiset ostavat suuren kilpailijan Ranskasta Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  18. Ensto nappasi porvoolaisen Enerventin Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  19. Ensto myy osuutensa Ensto Busch-Jaeger Oy:stä ABB:lle Rakennuslehti. 8.1.2009. Viitattu 20.9.2019.
  20. a b Eeva-Riitta Seies: Ensto auttaa Arcteqia kasvamaan Talouselämä. Viitattu 18.9.2019.
  21. Saara Koho: Miettisten perheyritys EM Group jakautui Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  22. a b Eeva-Stiina Pesonen: Serkukset vetäytyivät mökille ja tekivät päätöksen Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  23. Enston toimitusjohtaja vaihtuu Rakennuslehti. 3.1.2019. Viitattu 20.9.2019.
  24. Ensto vahvisti asemaansa Ranskan sähkömarkkinoilla www.itavayla.fi. 6.5.2020. Viitattu 19.2.2021.
  25. a b Ensto investoi miljoonia Porvoon tuotantoon Talotekniikka-lehti. 19.1.2021. Viitattu 19.2.2021.
  26. Enstolle rakentuu aurinkovoimala Porvooseen www.itavayla.fi. 22.9.2020. Viitattu 19.2.2021.
  27. Ensto teki yrityskaupan Irlannissa Uusimaa. 14.12.2020. Viitattu 19.2.2021.
  28. https://www.ensto.com/fi/yhtio/uutiset-ja-media/konserniuutiset/ensto-keskittyy-sahkonjakeluliiketoimintaan--legrand-ostaa-ensto-building-systemsin/
  29. https://www.ensto.com/fi/yhtio/uutiset-ja-media/konserniuutiset/ensto-keskittyy-sahkonjakeluliiketoimintaan--legrand-ostaa-ensto-building-systemsin/
  30. Ensto-yhtiöt Ensto. Viitattu 18.3.2021.
  31. Panu Routila nimitetty Enston hallituksen jäseneksi Projektiuutiset.fi. 2.3.2020. Viitattu 19.2.2021.
  32. Eeva-Stiina Pesonen: Suurin haaste on olla houkutteleva Kauppalehti. Viitattu 18.9.2019.
  33. Johtaminen | Taide on kuin lean-johtamista, ja näin taide voi auttaa yrityksiä menestymään Helsingin Sanomat. 21.2.2021. Viitattu 16.3.2021.
  34. Vuoden Yrittäjät Yrittajat.fi. 31.3.2010. Viitattu 20.9.2019.
  35. Ensto's EV Charging Point Receives Red Dot Award for Product Design 2012 Power Technology | Energy News and Market Analysis. Viitattu 20.9.2019. (englanniksi)
  36. Palkinto laadukkaasta designista: EnstoNet XL saa Red Dot -palkinnon Ensto. Viitattu 20.9.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]