Perheyritys
Perheyritys on nimitys yksityiselle yritykselle, jossa luonnollisella henkilöllä ja vähintään yksi saman perheen tai suvun jäsen on mukana yrityksen johdossa tai hallinnossa.
Suomen suurimmat perheyritykset liikevaihdolla mitaten ovat Kone, Cargotec, Sanoma-WSOY, Lemminkäinen, Onvest, Ahlstrom, Wihuri, Veho, Uponor, Fazer ja Kuusakoski Group.[1]
Sisällysluettelo
Perheyrityksen määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perheyhtiö tarkoittaa tiukan määritelmän mukaan yksityistä yritystä, jossa vähintään kaksi perheenjäsentä osallistuu yrityksen strategiseen johtamiseen (hallituksen jäsen) ja/tai operatiiviseen johtamiseen (toimitusjohtaja tai johtoryhmä). Perheellä/suvulla on määräysvalta yrityksen liiketoiminnasta. Perheyhtiön yhtiömuotona on avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai julkinen osakeyhtiö.
Kauppa- ja teollisuusministeriön (2005) määritelmän mukaan yritys on perheyhtiö, jos
- Äänivaltaenemmistö on yrityksen perustaneella/perustaneilla luonnollisilla henkilöllä/henkilöillä tai yrityksen osakekannan hankkineella luonnollisella henkilöllä/hankkineilla luonnollisilla henkilöillä tai heidän puolisoillaan, vanhemmillaan, lapsellaan tai lapsen rintaperillisillään.
- Äänivaltaenemmistö voi olla välillistä tai välitöntä.
- Vähintään yksi suvun tai perheen edustajista on mukana yrityksen toiminnassa, johdossa tai hallinnossa.
- Listatut pörssiyhtiöt täyttävät perheyhtiömääritelmän, mikäli yrityksen perustajalla tai yrityksen (osakekannan) ostaneella henkilöllä tai heidän perheellään tai jälkeläisillään on 25 prosentin osuus yhtiön osakkeiden tuottamasta äänivallasta.
Perheyritysten koko ja taloudellinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perheyritysten koko vaihtelee suuresti. Usein perheyritys mielletään pieneksi yritykseksi, mutta se ei ole synonyymi sanalle PK-yritys[2]. Vaikka perheyritykset mielletään usein pieniksi yrityksiksi, niin liikevaihdolla tarkasteltuna viidennes suomalaisista TOP 500 yrityksistä oli perheyrityksiä[3]. Norjassa 500 suurimman yrityksen joukossa vuonna 1997 oli 150 perheen omistamia yritystä eli 30 prosenttia suuryrityksistä[4]. Vastaavasti Yhdysvalloissa Fortunen listan 500 suurimman yrityksen joukossa on 35 prosenttia suuria perheyrityksiä[5][6].
Talouselämä-lehden tutkimuksen mukaan 100 suurimman suomalaisen perheyhtiöiden omavaraisuusasteen mediaani oli 49 prosenttia, kun muiden Talouselämä 500 -yhtiöiden omavaraisuusasteen mediaani oli 42 prosenttia[7].
Perheyritykset ja työllistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perheyritykset ovat niin länsieurooppalaisen kuin yhdysvaltalaisenkin talouden selkäranka[8]. Yhdysvalloissa on 10 miljoonaa yksityistä yritystä, jotka työllistävät lähes 44 miljoonaa ihmistä[9]. Perheyritykset työllistävät yli 50 prosenttia työvoimasta Yhdysvalloissa[10][11]. Kanadassa perheyritykset työllistävät 50 prosenttia työvoimasta ja 70–85 prosenttia uusista työpaikoista Kanadassa[12]. Perheyritykset saavat aikaan puolet Yhdysvaltojen maksetuista kokonaispalkoista[13]. Käytetystä perheyrityksen määritelmästä riippuen voidaan sanoa, että perheyritykset työllistävät 15–59 prosenttia Yhdysvaltojen työvoimasta[14]. Kanadassa perheyritykset työllistävät yli 6 miljoonaa kanadalaista[15]. Länsi-Euroopassa perheyritykset työllistävät yli puolet työvoimasta[16] [17]. Suomessakin perheyrityksiä voidaan pitää talouselämän moottorina ja selkärankana, sillä yksityisen sektorin työvoimasta perheyritykset työllistävät enemmän kuin 2/3 ja 48 prosenttia työvoimasta[18][19][20].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taru T. Hautala (2006), Osaamisen ja johtajuuden siirto ravitsemisalan perheyritysten sukupolvenvaihdoksessa, väitöskirja, Vaasan yliopisto.
- Perheyritysten liitto ry
- Perheyritysten liiton strategia 2004–2007.
- Matti Kankare & Jukka Saarelainen (2002). 100 suurinta perheyritystä – Perheet pitävät huolta. Talouselämä 65:40, s. 20−30.
- Kauppa- ja teollisuusministeriö (2005). Perheyrittäjyys: Perheyritykset jatkuvuuden, uusiutumisen ja kasvuhakuisuuden moottorina. KTM Elinkeino-osaston julkaisuja 16/2005.
- ↑ Perheyritysten liitto. Palsta Usein kysytyt kysymykset. Viitattu 31.8.2015.
- ↑ Winter ym. 1998, s. 239.
- ↑ Kauppa- ja teollisuusministeriö 2005, s. 20.
- ↑ Karlsson Stider 2000, s. 4.
- ↑ Lansberg 1983, s. 39.
- ↑ Carsrud 1994
- ↑ Kankare & Saarelainen 2002, s. 20-21.
- ↑ Neubauer & Lank 1998.
- ↑ Davis 1983: 47.
- ↑ Schulze & Dino 1995.
- ↑ Kets de Vries 1996
- ↑ Cadieux ym. 2002.
- ↑ Dyer 1986: ix.
- ↑ Shanker ja Astrachan 1996.
- ↑ Sharma, Chrisman, Pablo & Chua 2001.
- ↑ Lank 1995, s. 3.
- ↑ Koiranen 1998, s. 9.
- ↑ Koiranen 2002, s. 10.
- ↑ Heinonen & Toivonen 2003, s. 31.
- ↑ Perheyritysten liitto 2004lähde tarkemmin?
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: epätäsmälliset tiedot: kirjojen nimet ja julkaisijat puuttuu |
