Perheyritys
Perheyritys on yritys, jonka osakkeista pääosa on yhden perheen jäsenten tai läheisten sukulaisten hallussa.[1][2]
Suomen suurimmat perheyritykset liikevaihdolla mitaten ovat Kone, Cargotec, Sanoma-WSOY, Lemminkäinen, Onvest, Ahlstrom, Wihuri, Veho, Uponor, Fazer ja Kuusakoski Group.[3]
Sisällysluettelo
Perheyrityksen määritelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perheyhtiö tarkoittaa tiukan määritelmän mukaan yksityistä yritystä, jossa vähintään kaksi perheenjäsentä osallistuu yrityksen strategiseen johtamiseen (hallituksen jäsen) ja/tai operatiiviseen johtamiseen (toimitusjohtaja tai johtoryhmä). Perheellä/suvulla on määräysvalta yrityksen liiketoiminnasta. Perheyhtiön yhtiömuotona on avoin yhtiö, kommandiittiyhtiö, osakeyhtiö tai julkinen osakeyhtiö.
Kauppa- ja teollisuusministeriön (2005) määritelmän mukaan yritys on perheyhtiö, jos
- Äänivaltaenemmistö on yrityksen perustaneella/perustaneilla luonnollisilla henkilöllä/henkilöillä tai yrityksen osakekannan hankkineella luonnollisella henkilöllä/hankkineilla luonnollisilla henkilöillä tai heidän puolisoillaan, vanhemmillaan, lapsellaan tai lapsen rintaperillisillään.
- Äänivaltaenemmistö voi olla välillistä tai välitöntä.
- Vähintään yksi suvun tai perheen edustajista on mukana yrityksen toiminnassa, johdossa tai hallinnossa.
- Listatut pörssiyhtiöt täyttävät perheyhtiömääritelmän, mikäli yrityksen perustajalla tai yrityksen (osakekannan) ostaneella henkilöllä tai heidän perheellään tai jälkeläisillään on 25 prosentin osuus yhtiön osakkeiden tuottamasta äänivallasta.
Perheyritysten koko ja taloudellinen asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perheyritysten koko vaihtelee suuresti. Usein perheyritys mielletään pieneksi yritykseksi, mutta se ei ole synonyymi sanalle PK-yritys[4]. Vaikka perheyritykset mielletään usein pieniksi yrityksiksi, niin liikevaihdolla tarkasteltuna viidennes suomalaisista TOP 500 yrityksistä oli perheyrityksiä[5]. Norjassa 500 suurimman yrityksen joukossa vuonna 1997 oli 150 perheen omistamia yritystä eli 30 prosenttia suuryrityksistä[6]. Vastaavasti Yhdysvalloissa Fortunen listan 500 suurimman yrityksen joukossa on 35 prosenttia suuria perheyrityksiä[7][8].
Talouselämä-lehden tutkimuksen mukaan 100 suurimman suomalaisen perheyhtiöiden omavaraisuusasteen mediaani oli 49 prosenttia, kun muiden Talouselämä 500 -yhtiöiden omavaraisuusasteen mediaani oli 42 prosenttia[9].
Perheyritykset ja työllistäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Perheyritykset ovat niin länsieurooppalaisen kuin yhdysvaltalaisenkin talouden selkäranka[10]. Yhdysvalloissa on 10 miljoonaa yksityistä yritystä, jotka työllistävät lähes 44 miljoonaa ihmistä[11]. Perheyritykset työllistävät yli 50 prosenttia työvoimasta Yhdysvalloissa[12][13]. Kanadassa perheyritykset työllistävät 50 prosenttia työvoimasta ja 70–85 prosenttia uusista työpaikoista Kanadassa[14]. Perheyritykset saavat aikaan puolet Yhdysvaltojen maksetuista kokonaispalkoista[15]. Käytetystä perheyrityksen määritelmästä riippuen voidaan sanoa, että perheyritykset työllistävät 15–59 prosenttia Yhdysvaltojen työvoimasta[16]. Kanadassa perheyritykset työllistävät yli 6 miljoonaa kanadalaista[17]. Länsi-Euroopassa perheyritykset työllistävät yli puolet työvoimasta[18] [19]. Suomessakin perheyrityksiä voidaan pitää talouselämän moottorina ja selkärankana, sillä yksityisen sektorin työvoimasta perheyritykset työllistävät enemmän kuin 2/3 ja 48 prosenttia työvoimasta[20][21][22].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Taru T. Hautala (2006), Osaamisen ja johtajuuden siirto ravitsemisalan perheyritysten sukupolvenvaihdoksessa, väitöskirja, Vaasan yliopisto.
- Perheyritysten liitto ry
- Perheyritysten liiton strategia 2004–2007.
- Matti Kankare & Jukka Saarelainen (2002). 100 suurinta perheyritystä – Perheet pitävät huolta. Talouselämä 65:40, s. 20−30.
- Kauppa- ja teollisuusministeriö (2005). Perheyrittäjyys: Perheyritykset jatkuvuuden, uusiutumisen ja kasvuhakuisuuden moottorina. KTM Elinkeino-osaston julkaisuja 16/2005.
- ↑ Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: perheyritys. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
- ↑ Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: perheyhtiö. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus. ISSN 2323-3370.
- ↑ Perheyritysten liitto. Palsta Usein kysytyt kysymykset. Viitattu 31.8.2015.
- ↑ Winter ym. 1998, s. 239.
- ↑ Kauppa- ja teollisuusministeriö 2005, s. 20.
- ↑ Karlsson Stider 2000, s. 4.
- ↑ Lansberg 1983, s. 39.
- ↑ Carsrud 1994
- ↑ Kankare & Saarelainen 2002, s. 20-21.
- ↑ Neubauer & Lank 1998.
- ↑ Davis 1983: 47.
- ↑ Schulze & Dino 1995.
- ↑ Kets de Vries 1996
- ↑ Cadieux ym. 2002.
- ↑ Dyer 1986: ix.
- ↑ Shanker ja Astrachan 1996.
- ↑ Sharma, Chrisman, Pablo & Chua 2001.
- ↑ Lank 1995, s. 3.
- ↑ Koiranen 1998, s. 9.
- ↑ Koiranen 2002, s. 10.
- ↑ Heinonen & Toivonen 2003, s. 31.
- ↑ Perheyritysten liitto 2004lähde tarkemmin?
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: epätäsmälliset tiedot: kirjojen nimet ja julkaisijat puuttuu |
