Esko Kahela

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Esko Kahela (9. syyskuuta 1928 Kotka20. tammikuuta 2007 Algarve Portugali) oli suomalainen insinööri ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]

Kahelan vanhemmat olivat kapteeni Fredrik Wilhelm Kahela ja Kerttu Sofia Pitkänen ja puolisot Anne-Marie Beckman ja Heljä Viteli. Kahela tuli ylioppilaaksi Kankaanpään yhteislyseosta ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun sähköosastolta 1953. Hän toimi kymmenkunta vuotta Vaasassa Strömbergin työpajainsinöörinä ja suunnittelutoimiston päällikkönä, lyhyemmän ajan Huhtamäki-yhtymän palveluksessa ja vuosikymmenen tehtaanjohtajana Opa-yhtiössä.[1]

Enston palvelukseen Kahela tuli 1973, yrityksen ostaman Sähkövaruste-yhtiön toimitusjohtajaksi ja sittemmin myös Enston varatoimitusjohtajaksi. Enston perustajan ja toimitusjohtajan Ensio Miettisen siirtyessä sivuun yhtiönsä johdosta Kahelasta tuli hänen seuraajansa 1979. Tätä tehtävää Kahela hoiti neljätoista vuotta, vuoteen 1994 asti. Ensto kehittyi Kahelan johdossa yli tuhannen henkilön ja kahdenkymmenen erillisen yhtiön kansainväliseksi konserniksi. Teollisuusneuvoksen arvonimen Kahela sai vuonna 1988.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Esko Kahela Biografiasampo. Viitattu 13.12.2021.
  2. Ihmiset. Kuolleet. Teollisuusneuvos Esko Kahela. (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 19.2.2007. Viitattu 13.12.2021.