Emma Terho

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mitalit
Emma Terho
Emma Terho
Maa: Suomen lippu Suomi
Naisten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Nagano 1998 jääkiekko
Pronssia Pronssia Vancouver 2010 jääkiekko
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Kanada 2000 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kanada 2004 jääkiekko
Pronssia Pronssia Kiina 2008 jääkiekko
Pronssia Pronssia Suomi 2009 jääkiekko

Emma Kristiina Terho (o.s. Laaksonen) (s. 17. joulukuuta 1981 Washington (DC)) on suomalainen jääkiekkopuolustaja ja olympiamitalisti[1].

Laaksonen oli mukana Naganon talviolympialaisissa 1998 voittamassa pronssia naisten jääkiekossa. Tällöin 16-vuotiaana hän oli kaikkien aikojen nuorin suomalainen olympiamitalisti. Salt Lake Cityn (2002) ja Torinon (2006) olympialaisissa hän oli maajoukkueen varakapteeni. Suomi sijoittui molemmissa kisoissa neljänneksi. Vancouverin talviolympialaisissa 2010 hän oli pronssia voittaneen maajoukkueen kapteeni. Sotšissa 2014 Suomi sijoittui viidenneksi[1]. Vuosina 2000, 2004, 2008 ja 2009 hän oli MM-pronssia voittaneessa joukkueessa[2]. MM-kisoissa 2008 ja 2009 hän oli Suomen maajoukkueen kapteeni. 2008 hänet valittiin kisojen tähdistökentälliseen. Hän on pelannut MM-kilpailuissa kaikkiaan kahdeksan kertaa[2][3].

Terho on opiskellut ja pelannut Ohiossa, Yhdysvalloissa vuosina 2000–2004. Hänen pelinumeronsa (3) oli Ohio Staten ensimmäinen naisten kiekkojoukkueen historiassa jäädytetty numero. Pelipaita jäädytettiin lokakuussa 2008.

Terho edusti Espoo Bluesia 2004–2007. Kaudella 2006–2007 hän oli maajoukkueen ja SM-kultaa voittaneen Bluesin kapteeni. Kauden 2007–2008 hän pelasi ammattilaisena SKIF-joukkueessa (Nižni Novgorod, Venäjä) ja voitti siellä Venäjän mestaruuden. Terho edusti Espoo Bluesia kaudesta 2008–2009 kauteen 2014–2015 asti. Kauden 2015–2016 Terho jätti kokonaan väliin. Kaudella 2016–2017 hän edustaa Espoo Unitedia.[4][2][3].

Hänet on valittu vuoden naisjääkiekkoilijaksi Suomessa vuosina 2001–02 ja 2005–06. SM-kultamitaleja hänellä on seitsemän (1999, 2000, 2005, 2007, 2009, 2013 ja 2014) ja pronsseja kolme (1997, 1998 ja 2006).

Terho oli Suomen olympiakomitean hallituksen jäsen olympiadilla 2013–2016[5]. Terho on urheilijavaliokunnan jäsen kausilla 2010–2014 ja 2014–2017.[6] Terho on ensimmäinen nainen jääkiekkoliiton hallituksessa[7]. Terholla on 2012 syntynyt poika ja 2014 syntynyt tyttö[8]. Koulutukseltaan hän on kauppatieteiden maisteri.[9] Hänen isänsä Jukka Laaksonen on entinen Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Torvinen, Jukka (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2007–2008, s. 204–205, 213, 234. Egmont Kustannus Oy Ab, 2007. ISBN 952-469-617-7.
  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 153–154. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Emma Laaksonen-Terho sports-reference.com. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  2. a b c Emma Laaksonen eurohockey.com. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  3. a b Emma Terho eurohockey.com. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  4. Raskaudesta vaietaan naisurheilussa – SM-korispelaaja salasi odotuksensa viime metreille yle.fi. Viitattu 17.3.2017.
  5. Suomen Olympiakomitean hallitus olympiadilla 2013–2016 Suomen Olympiakomitea 2013. Viitattu 9.8.2013.
  6. Urheilijavaliokunta - Suomen Olympiakomitea Suomen Olympiakomitea. Viitattu 17.3.2017.
  7. Leijonat.fi - Liittohallitus Viitattu 17.3.2017.
  8. Emma Terho: Myös nainen voisi johtaa Jääkiekkoliittoa 10.11.2014. hs.fi. Viitattu 17.4.2015.
  9. Yle Urheilu: Emma Terho: Huippu-urheilu tie parempiin palkkoihin 31.1.2013. Yle. Viitattu 9.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haastatteluja