Emil Jellinek

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wimbit-Jellinek-Main.jpg

Emil Jellinek (6. huhtikuuta 185321. tammikuuta 1918) oli itävaltaunkarilainen diplomaatti, liikemies ja kilpa-ajaja, joka vaikutti suuresti eurooppalaisen autoteollisuuden kehittymiseen. Hänen myötävaikutuksestaan syntyi vuonna 1902 tuotemerkki Mercedes.

Nuoruusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jellinek syntyi Saksin kuningaskunnan Leipzigissa 6. huhtikuuta 1853, hänellä oli kaksi veljeä ja kaksi siskoa. Pian Emilin syntymän jälkeen perhe muutti Itävallan keisarikunnan pääkaupunkiin Wieniin. Koulunkäynti ja opiskelu eivät Emilille maistuneet, erilaiset käytännön pilat sitäkin paremmin.lähde? Hänen vanhempansa kyllästyivät pojan holtittomaan elämään, ja Emilin ollessa 17-vuotias. järjestivät hänet töihin Määrissä toimineen rautatieyhtiön palvelukseen. Hän pysyi yhtiön palveluksessa kahden vuoden ajan, ennen kuin hänet irtisanottiin. Potkujen syynä oli Jellinekin yöaikaan yhtiön kalustolla järjestämät junakilpailut.lähde?

Diplomaatti ja liikemies (1872–1893)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercedes Jellinek

Vuonna 1872, 19 vuoden ikäisenä hän muutti Ranskaan. Isänsä kontaktien kautta hän tutustui Itävalta-Unkarin Marokon konsuliin, joka järjesti Emilille diplomaatin aseman Marokon Tangerissa ja Tétouanissa, täällä hän tapasi myös tulevan vaimonsa Rachelin.[1]

Vuonna 1874 hän sai kutsun ilmoittautua asepalvelukseen Wienissä, mutta hänen onnistui välttää armeijakomennus. Hän palasi diplomaatin työhönsä, nyt Itävalta-Unkarin varakonsulina Algerian Oranissa. Samaan aikaan hän aloitti tulevan appensa kanssa algerialaisen tupakan kaupan Eurooppaan. Jellinek työskenteli lisäksi ranskalaisen vakuutusyhtiön palveluksessa ja solmi tässä toimessaan suhteita yhteiskunnan yläluokkaan kuuluviin asiakkaisiinsa. Vuonna 1881, 28-vuotiaana, hän matkusti Wieniin, perustamaan sinne vakuutusyhtiön haarakonttorin. Palattuaan Oraniin hän avioitui Rachelin kanssa ja heidän ensimmäiset poikansa, Adolph ja Fernand syntyivät.[2]

Vuonna 1884, Jellinek siirtyi täysipäiväisesti vakuutusyhtiön palvelukseen ja perhe muutti Itävaltaan, Wienin lähellä sijaitsevaan Badenin kaupunkiin. Syyskuussa 1889 syntyi hänen tyttärensä, Adrienne Manuela Ramona Jellinek, lempinimeltään Mercédès.[3] Nimi juontaa espnjan kielestä ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna Jumalan armoa. Emilin vaimo Rachel kuoli 4 vuotta tyttärensä syntymän jälkeen, mutta Jellinek pysyi uskossa että hänen vaurautensa ja menestyksensä oli Jumalalta lähtöisin. Siksi hän alkoi viljellä nimeä ”Mercedes” lähes kaikissa omaisuuteensa liittyvissä asioissa.

Jellinekin liiketoimet vakuutusalalla ja osakemarkkinoilla sujuivat menestyksekkäästi ja perhe alkoi viettää talvikaudet Nizzassa, Ranskan Rivieralla. Täällä Jellinek solmi suhteita kansainvälisiin liikemiehiin ja aristokraatteihin. Täällä Jellinek sai myös ensikontaktinsa automobiileihin ja lumotui niistä täysin. Hän hankki kaiken saatavissa olevan tiedon autoista, ajatuksenaan aloittaa kaupankäynti niillä. Tuonaikaisia suosittuja kulkuneuvoja olivat De Dion-Boutonin kolmipyörä ja Léon-Bollée Voiturette sekä Benzin nelipaikkainen moottoroitu vaunu.[4]

Diplomaattitaustansa ansiosta Jellinek nimitettiin Itävalta-Unkarin pääkonsuliksi Nizzassa. Hän aloitti, lähinnä ranskalaisvalmisteisten ajoneuvojen myynnin, alueella talvikausia viettäville Euroopan aristokraateille. Jellinek hankki omistukseensa suuren huvilan, jolle hän antoi nimen Villa Mercedes. Vuoden 1897 aikana hän myi 140 ajoneuvoa ja näiden kaupasta muodostui tuottoisampaa kuin hänen työstään vakuutusyhtiön palveluksessa.

Jellinek avioitui uudestaan vuonna 1899, ja uuden vaimonsa Anaisen kanssa he saivat neljä lasta.

DMG, Daimler ja Maybach (1896–1900)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Emil Jellinek ajamassa Daimler-Phönix autolla

Vuonna 1896, tuolloin 43-vuotias Jellinek, pani merkille eräässä porvaristolle tarkoitetussa aikakauslehdessä olleen, saksalaisen ajoneuvo- ja moottorivalmistaja Daimler-Motoren-Gesellschaftin mainoksen. Hän matkusti Cannstattiin, tapaamaan DMG:n suunnittelijoita Gottlieb Daimleria ja Wilhelm Maybachia, saadakseen lisätietoa yhtiöstä ja sen tuotteista. Samalla hän myös teki tilauksen yhdestä Daimler-ajoneuvosta, joka toimitettiin hänelle lokakuussa 1896.

Auto oli mallia Phoenix Double-Phaeton, joka 8-hevosvoimaisen moottorinsa avulla saavutti 24 km/h huippunopeuden. Moottori oli Maybachin vuonna 1894 suunnittelema Daimler-Phönix, maailman ensimmäinen henkilöautoon asennettu nelisylinterinen rivimoottori.[5]

DMG vaikutti vakavasti otettavalta ja luotettavalta yhtiöltä, joten Jellinek aloitti yhtiön ajoneuvojen myynnin. Vuonna 1898 hän teki DMG:ltä kuuden auton tilauksen ja ilmoitti halustaan tulla yhtiön tuotteiden pääedustajaksi. Vuonna 1899 hän myi 10 autoa ja vuonna 1900 29. Ranskalaisilla valmistajilla kuten Peugeotilla, Panhard & Levassorilla sekä muilla, Daimlerin lisensimoottreita käyttäneillä, oli ajoneuvojen toimitusvaikeuksia. Jellinekin suora yhteys DMG:n tehtaille antoi hänelle etua, lyhyempien toimitusaikojen muodossa.

Jellinek oli jatkuvassa yhteydenpidossa DMG:n suunnittelijoiden kanssa ja kertoi heille ideoitaan, jotka usein olivat hyviä mutta toisinaan vuodatuksia tyyliin: "Teidän lannankuljetusvaununne rikkoutui juuri aikataulun mukaisesti", "Autonne on kotelo, mutta minä haluan perhosen" tai "Teidän insinöörinne tulisi sulkea hullujenhuoneelle." Tällainen ärsytti Daimleria, mutta Maybach otti vaarin monista hänen ehdotuksistaan.

Ranskan Rivieralla oli moottoriajoneuvojen myötä järjestetty jo useana vuotena maaliskuinen vauhtiviikko, joka houkutteli Euroopan yläluokkaa.

Viikon ajotapahtumiin kuului:

  • Pitkän matkan kilpailu Nizza - Castellane - Nizza, pituudeltaan n. 200 km
  • Touring race, eli rauhallisemman tahdin kilpailu Nizza - Châteauneuf-Grasse - Nizza, pitudeltaan n.65 km
  • Nopeuskilpailu Nizzan rantabulevardi Promenade des Anglais'lla
  • Mäkikilpailu Nizza - La Turbie - Nizza, pituudeltaan n. 35 km, nousu merenpinnan tasolta 650 m.
  • Viikon huipentumana Monte Carlon Concours d'Elegance

Vuonna 1899 Jellinek ilmoitti autonsa kaikkiin tapahtumiin. Tuohon aikaan yläluokan tapana oli käyttää erilaisia salanimiä. Jellinek antoi kisatiimilleen nimen Mercedes ja tämä kirjoitettiin myös näkyvästi autojen koriin. Jellinekin toinen henkilöllisyys olikin tästä lähtien Monsieur Mercedes, jolla nimellä hänet alueella tunnettiin.[4]

Daimler-Phönix oli nopea ja voimakas, saavuttaen suurimmillaan 35 km/h nopeuden. Tämä ei kuitenkaan Jellinekille vielä riittänyt, sillä autolla ei kyetty voittamaan sekä nopeus- että mäkikilpailua.

Mercedes 35 PS (1900)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercedes 35 PS

Vuonna 1899 DMG pestasi ryhmän, johon kuuluivat insinöörit Wilhelm Bauer, Wilhelm Werner ja Hermann Braun, tutkimaan mahdollisuuksia käyttää Phönix-moottoria autourheilussa. Yhtiö oli tullut johtopäätökseen, että paras tapa hankkia tuotteille julkisuutta ovat autokilpailut.

Maaliskuun 30. päivänä vuonna 1900 Wilhelm Bauer päätti osallistua Nizza - La Turbie mäkikilpailuun, mutta väistäessään tungeksivaa yleisöä, törmäsi kallioon kohtalokkain seurauksin. Tämän seurauksena DMG päätti vetäytyä autourheilusta.

Tästä huolimatta Jellinek ehdotti huhtikuussa 1900 DMG:lle sopimusta, jonka perusteella hän maksaisi yhtiölle huomattavan rahasumman, jos Wilhelm Maybach suunnittelisi hänelle kumouksentekevän kilpavaunun. Sopimusehdotuksen mukaan auton nimeksi tulisi antaa Mercedes ja niitä tulisi olla valmistettuina 36 kappaletta ennen lokakuun 15. päivää. Sopimus sisälsi myös tilauksen 36:sta vakiomallisesta, 8 hevosvoiman DMG:n autosta. Jellinekistä tuli myös DMG:n hallituksen jäsen ja hän sai uuden Mercedes-merkin edustuksen yksinoikeudet Ranskassa, Itävalta-Unkarissa, Belgiassa ja Yhdysvalloissa. Jellinekillä oli ollut Ranskassa laillisuusongelmia Daimler-nimen käytön kanssa, koska Panhard & Levassor omisti Daimlerin lisenssit siellä. Nimi Mercedes poistaisi kaikki nämä ongelmat kertaheitolla.

Jellinek asetti uudelle autolle tiukat vaatimukset saatesanoin: "En halua tämänpäivän enkä huomisenkaan autoa, vaan ylihuomisen".[4] Hän suunnitteli itse monia yksityiskohtaisia ratkaisuja, jotka poistaisivat ilmenneet ongelmat. Uuden auton tulisi kyetä turvallisesti surempiin nopeuksiin ja siksi sen vaatimuksena tulisi olla: Pitkä akseliväli ja leveä raideväli takaamassa vakaan ajokäytöksen, moottori sijoitettuna parempaan paikkaan, painopisteen tuominen alemmas ja Boschin sähköinen sytytysjärjestelmä, aiemman kuumaputkisytytksen sijaan.

Mallin nimeksi tulisi virallisesti Daimler-Mercedes, jonka DMG:n johtokunta hyväksyi, poistaisihan tämä nimi Daimlerin nimen käytöstä Ranskassa syntyneet ongelmat.

Seuraavien kuukausien ajan Jellinek seurasi tiiviisti uuden auton kehitystä, aluksi sähkeiden välityksellä ja myöhemmin paikan päällä Stuttgartissa. Hän suoritti ensimmäisen auton toimituksen Nizzan rautatieasemalla, joulukuun 22. päivänä vuonna 1900.

Vuonna 1901 malli hämmästytti autoilevaa maailmaa. Jellinek voitti kevyesti Nizzan vauhtiviikon osakilpailut ja saavutti autollaan 60 km/h huippunopeuden.[6] Automobile Club de Francen silloinen johtaja Paul Meyan totesi: " Olemme saapuneet Mecedes-aikakaudelle". Lause, joka levisi lehdistön välityksellä ympäri maailmana.[4]

Uuden Mercedeksen saavuttamat ennätykset hämmästyttivät autoilevaa maailmaa. DMG:n myyntilukemat ampaisivat ylös, saaden yhtiön tehtaat toimimaan täydellä kapasiteetilla ja valaen täten perustan sen tulevaisuudelle autoja valmistavana yhtiönä. Yhtiön työvoiman määrä kasvoi vuoden 1900 340:sta työntekijästä vuoden 1904 2200:een. Kesäkuun 23. päivänä vuonna 1902 yhtiö päätti ottaa nimen Mercedes käyttöön tuotemerkkinä kaikessa autonvalmistuksessaan ja rekisteröi sen virallisesti syyskuun 26. päivänä 1902.

Elämä Mercedesin menestyksen jälkeen (1900 – 1914)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wimbit-Jellinek-ClassicPic.jpg

Heinäkuussa 1903 50-vuotias Emil Jellinek muutti nimensä muotoon Jellinek-Mercedes. Hän kommentoi asiaa näin: "Tämä on luultavasti ensimmäinen kerta, kun isä ottaa itselleen tyttärensä nimen". Siitä lähtien hän teki nimikirjoituksensa muodossa E.J. Mercédès.

Jellinek ja hänen autoihin intohimoisesti suhtautuneet yhteistyökumppaninsa toimittivat DMG-Mercedes -malleja maailmanlaajuisesti, tienaten näin miljoonia DMG:lle. Esimerkiksi vuonna 1909 he myivät kuusisataa autoa. Hän toimitti autoja Nizzan Automobiiliklubin kaikille 150 jäsenelle sekä tuki kisatiimejä ympäri Euroopan. Hänen elämänsä oli liike-elämän kyllästämää ja hän vietti paljon aikaa poissa kotoa. Yhteydenpito kotiin oli lähinnä sähkeiden varassa.

1900-luvun edetessä hänen intohimonsa Mercedesiin alkoi hiipua. Hän väsyi aristokraattisten asiakkaidensa jatkuviin erikoistoiveisiin ja hän menetti luottamuksensa DMG:n tekniseen osastoon, josta hän käytti nimitystä "nuo aasit". Jellinek valmistutti Nizzan Villa Mercedeksen välittömään läheisyyteen oman huoltopisteen autoille. Hänen suosikkisuunnittelijansa Wilhelm Maybach irtisanoutui DMG:n palveluksesta vuonna 1907. Myös Jellinek itse ajautui DMG:n johdon kanssa niin vakaviin erimielisyyksiin, että hän irtisanoi vuonna 1908 kaikki sopimuksensa DMG:n kanssa.

Jelinekin diplomaatin ura jatkui ja hän toimi Itävalta-Unkarin pääkonsulina Nizzassa, hetken Meksikossa ja sitten Monacossa. Ollessan sijoitettuna Monacoon vuonna 1909, hän luopui kaikista jäljellä olleista kaupallisista toimistaan, mutta hankki omistukseensa joitain alueella sijainneista kasinoista.

Ensimmäinen maailmansota ja viimeiset vuodet (1914 – 1918)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuri ennen sodan puhkeamista vuonna 1914, Jellinek sai syytteen Itävallassa veronkierrosta, joka koski hänen omaisuuttaan Ranskassa. Perhe oli muuttanut tuolloin Itävallan Semmeringiin. Ollessaan kylpylähoidossa Baijerin Bad Kissingenissa, hän luovutti sukulaisilleen perheen alkuperäisen Badenin asunnon.

Kun Itävalta-Unkari, heinäkuun 28. päivänä vuonna 1914, julisti sodan Serbialle, Jellinek ja hänen perheensä lopettivat ranskan puhumisen talonsa ulkopuolella. Myöhemmin samana vuonna perhe muutti Etelä-Tirolin Meranin kaupunkiin, joka tuolloin kuului Ranskan alaisuuteen. Siellä Jellinek joutyi epäillyksi vakoilusta saksalaisten hyväksi sekä sabotöörien piilottelusta Välimerellä olleilla huvijahdeillaan. Samanaikaisesti itävaltalaiset epäilivät hänen vaimoaan Anaisea vakoilusta ranskalaisten hyväksi.

Näissä sekavissa olosuhteissa he pakenivat vuonna 1917 puolueettoman Sveitsin Geneveen, jossa Emil Jellinek joutui myös hetkellisesti vangituksi. Jellinek vietti elämänsä loppuajan Genevessä, jossa hän kuoli tammikuun 21. päivänä vuonna 1918, 64 vuoden ikäisenä. Kaikki hänen Ranskassa ollut omaisuutensa takavarikoitiin. Vuonna 1982 hänen jäännöksensä siirrettiin Nizzan katoliselle hautausmaalle, hänen ensimmäisen vaimonsa Rachelin läheisyyteen.

Jellinekin omaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mercedeksen maailmanlaajuisen menestyksen myötä, vuonna 1900, Jellinekin mainittavimpiin omistuksiin kuuluivat mm:

  • Mercedes-näyttelyhuone Pariisin Avenue des Champs-Élysées'llä.
  • Royal- ja Scribe-hotellit Nizzassa sekä Astoria Pariisissa.
  • Villa Mercedes Nizzassa, Promenade des Anglais nro 57.
  • Villa Mercedes II Nizzassa. Promenade des Anglais nro 54. Hankintavuosi 1902.
  • Villa Jellinek-Mercedes, Wienerstrasse 39-45, Badenissa, alkuperäisen Badenin asunnon naapurissa. Jellinek osti tontin vuonna 1891 ja rakennutti siihen huoneiston. Rakennusta laajennettiin roimasti vuonna 1909, kunnes siihen kuului 50 huonetta, 8 kylpyhuonetta ja 23 toilettia. Vuonna 1945 venäläinen valloitusarmeija tuhosi talon niin täydellisesti, että jotakuinkin ehjäksi jäi vain kaksi huonetta ja autotalli. Sittemmin tontti jaettiin ja paikalle sijoittui huoltoasema sekä purkamatta jäänyt pieni rakennus vuodeltaa 1900.
  • Chauteau Robert, suunnattoman kokoinen rakennus Toulonin ja Nizzan välimailla. Rakennuksen oli tarkoitus olla Jellinekin yksityinen residenssi, mutta hän vietti suurimman osan vapaa-ajastaan Nizzan Villa Mercedeksessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]