Kastanjaluikka
| Kastanjaluikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Pilliluikat Eleocharis |
| Laji: | dulcis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kastanjaluikka eli vesikastanja (Eleocharis dulcis) on ruohomainen sarakasveihin kuuluva kosteikkokasvi, jonka mukulat ovat syötäviä. Marskimaalla kasvavan kasvin putkimaiset, lehdettömät korret kasvavat noin 1,5 metrin korkuisiksi. Vesikastanja kasvaa luonnonvaraisena Kiinassa, ja sitä viljellään laajalti eteläisen Kiinan ja Filippiinien riisipelloilla.
Vesikastanjaa ei pidä sekoittaa vesipähkinään.
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesikastanja kasvattaa juurakostaan rönsymäisiä juuria joiden päässä on monesti mukula. Varret ovat pyöreitä, sylinterimäisiä ja harmaan vihreitä, 15–60 cm korkeita, 1,5–3 mm paksuja. Varsien tyvissä kellertäviä tai ruskeahkoja lehtituppia, 2–20 cm. Kukinto on tasasoukka tähkylä joka on kooltaan 1,5–4 cm pitkä, 6–7 mm paksu. [2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vesikastanjan mukuloita käytetään paljon aasialaisissa keittiöissä. Kasvin pienillä, pyöreillä mukuloilla on rapea ja valkoinen malto, ja ne voidaan syödä kypsentämättömänä, keitettynä, grillattuna tai säilöttynä. Kiinassa se kuuluu esimerkiksi kantonilaiseen keittiöön kuuluviin dim sum -alkupaloihin, kuten vesikastanjakakkuihin.
Vesikastanjat ovat yksiä harvoista vihanneksista, jotka säilyvät rapeina kypsentämisen ja säilönnänkin jälkeen. Tämä johtuu eräistä fenoliyhdisteistä, jotka kiinnittävät mukulan soluseinät yhteen ristisidoksilla. Sama ominaisuus on esimerkiksi maakastanjalla ja intialaisella lootuskukalla.[3]
Mukulat sisältävät 90 % kuivapainostaan hiilihydraatteja, joista tärkkelystä on 60 %. Kasvi on myös ravintokuidun, riboflaviinin, B6-vitamiinin, kaliumin, kuparin ja mangaanin lähde.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Mesterházy, A.: Eleocharis dulcis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-2. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.8.2020. (englanniksi)
- ↑ Flora of China: Eleocharis dulcis efloras.org. Viitattu 11.11.2017. (englanniksi)
- ↑ McGee, Harold: On Food and Cooking (Revised Edition), s. 308. Scribner, 2004. ISBN 0-684-80001-2.
- ↑ Waterchestnuts, chinese, (matai), raw NutritionData.com. CondéNet, Inc. Viitattu 31.12.2007.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Eleocharis dulcis (Burm.f.) Trin. ex Hensch.
- Fineli: Vesikastanja (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Eleocharis dulcis (englanniksi)
- Flora of China: Eleocharis dulcis (englanniksi)
| ||||||||||