Eino J. Härkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eino Johannes Härkönen (10. maaliskuuta 1886 Joensuu4. helmikuuta 1944 Eno) oli suomalainen taidemaalari, joka kuvasi etenkin kotimaakuntaansa Pohjois-Karjalaa. Hänen teoksensa ovat tyyliltään realistisia. Hänen tyttärensä Helmi on naimisissa Aapeli Saarisalon pojan Sakarin kanssa.[1][2][3]

Härkösen vanhemmat olivat räätäli Juho Härkönen ja Hanna Pesonen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Joensuun klassillisesta lyseosta 1907. Härkönen opiskeli Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä 1907–1910 ja Helsingin yliopiston piirustussalissa, opettajinaan Eero Järnefelt ja Väinö Blomstedt. Vuonna 1913 hän teki opintomatkan Pariisiin, jossa hän opiskeli puolen vuoden ajan Acadèmie de la Grande Chaumierissa. Härkönen toimi taidemaalarina ja piirtäjänä Enon Kaltimossa.[3]

Härkösen ateljeetalo on kotipitäjässään Enossa. Joensuun taidemuseossa on hänen piirroskokoelmansa. Omaiset arvelevat hänen tuotantonsa nousevan kolmeentuhanteen. Työt ovat muotokuvia, hiilipiirroksia, maisemamaalauksia ja alttaritauluja.

Härkönen oli naimisissa vuodesta 1921 Alli Margaretha Borgin kanssa.[3]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkönen suunnitteli Enon kirkkomaalle Vapaussodan muistomerkin, joka paljastettiin vuonna 1920.[4]

Härkösen maalaamia alttaritauluja on Enon, Kuusjärven, Rääkkylän, Tuupovaaran ja Valtimon kirkoissa:[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]