Edwin Lydén

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edwin Lydén 1920-luvun lopulla.

Edwin Leonhard Lydén (19. huhtikuuta 1879 Laitila3. maaliskuuta 1956 Turku) oli suomalainen taiteilija, piirustuksenopettaja ja taidearvostelija.[1]

Hänen vanhempansa olivat pastori Emil Leonhard Lydén ja Anna Elisabet Lindlöf. Lydénin puoliso oli pianisti ja laulunopettaja Elin Dagmar Anerio. Lydén opiskeli Turun piirustuskoulussa 1894–1899 ja Münchenissä Königliche Bayerische Akademie der bildenden Künstessa professori Karl Rauppin, Otto Seitzin, Franz von Defreggerin ja Ludvig Hetrichin johdolla yhdeksän oppikautta 1899–1906.[1]

Edwin Lydén toimi monipuolisesti taiteen saralla: hän oli maalari, piirtäjä, kuvittaja ja kokeili myös grafiikkaa. Hänen teoksissaan on sekä abstrakteja että esittäviä töitä. Lydén työskenteli kuvaamataidon opettajana turkulaisissa oppikouluissa 1921–1949 ja toimi taidearvostelijana 1930–1943 ja pilapiirtäjänä.[1]

Lydén seurasi aikansa uusimpia taideilmiöitä, ja hän vaikutti vahvasti Turun modernistisen koulukunnan syntymiseen. Hänet liitetään niin sanottuun ensimmäiseen turkulaiseen modernistipolveen. Hän teki uusimpressionistisia kokeiluja, muun muassa Mellilän kirkon alttaritaulun (1912).[1]

Lydénin teoksia on ollut näyttelyissä vuoden 1901 alkaen. Lydénille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1954.[1]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Mellilän kirkon alttaritaulu 1912
  • Aukeavat haudat 1923
  • Auringon säde 1924
  • Triptyykki Tuonela–Golgata–Sunnuntai 1927

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]