Eduard Tubin
Eduard Tubin (18. kesäkuuta 1905 Torila, Kokora, Liivinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 17. marraskuuta 1982 Tukholma, Ruotsi) oli virolainen säveltäjä ja kapellimestari. Hän syntyi Kokorassa Kallasten lähellä ja opiskeli Tarton opettajainkoulutuslaitoksessa.
Tubin oli kuuluisan säveltäjän ja pedagogin Heino Ellerin oppilas; hän kävi myös Budapestissä Zoltán Kodályn opissa vuonna 1938. Vuodesta 1926 lähtien hän toimi opettajana Nõossa, lähellä Tarttoa, vuodesta 1930 vuoteen 1944 teatteri Vanemuisen konserttimestarina ja kapellimestarina.
Vuonna 1944 Tubin pakeni Ruotsiin, jossa hän asui kuolemaansa saakka. Hän työskenteli vuosina 1945–1972 Drottningholmin linnateatterissa sovittajana ja nuotistonhoitajana. Kun Tubin kuoli vuonna 1982, häneltä jäi kesken yhdestoista sinfonia, josta hän oli ehtinyt säveltää vain ensimmäisen osan.
Tubin sai varhaisimpiin sävellyksiinsä, kuten balettiin Kratt (1938–1940), vaikutteita virolaisesta kansanmusiikista.
Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 10 sinfoniaa (1931–1973; 11. keskeneräinen)
- kaksi viulukonserttoa (1941–1942; 1945)
- balalaikkakonsertto (1963–1964)
- kaksi oopperaa: Barbara von Tisenhusen (1967–1968) ja Reigin pappi (1970–1971)
- baletti Kratt (ensimmäinen versio 1938–1940)
- sarja baletista Kratt (1941)
- jousikvartetto (1979)
- requiem (1950)
- kontrabassokonsertto (1948)
- sonaatti alttoviululle ja pianolle (1964–1965)
- sonaatti alttosaksofonille ja pianolle (1951)
- useita pienimuotoisia pianokappaleita ja lauluja
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tubin, Eino – Lund, Tobias: Eduard Tubin. Svenska tonsättare. Kungl. musikaliska akademiens skriftserie, 123. Stockholm: Atlantis, 2011. ISSN 0374-5158. ISBN 978-91-7353-522-9.
| ||||||||||||||||||||||||||
