Balalaikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Balalaikka

Balalaikka (ven. балала́йка) on Venäjältä peräisin oleva kielisoitin. Sen kaikukoppa on kolmionmuotoinen ja siinä on tavallisesti kolme tai kuusi kieltä. Sitä käytetään lähinnä venäläisessä kansanmusiikissa.[1] Balalaikkoja tehdään eri kokoisina. Nykyisin käytössä ovat korkeimmasta matalimpaan piccolobalalaikka, primabalalaikka, secondobalalaikka, alttobalalaikka, bassobalalaikka ja kontrabassobalalaikka. Yleisin on primabalalaikka, jonka kielet viritetään sävelille e-e-a eli kaksi alinta kieltä ovat samassa vireessä.[2] Balalaikkaa soitetaan joko sormin tai plektralla.

Balalaikkaa soitetaan monesti eräänlaisissa balalaikkaorkestereissa, joihin kuuluu useita erilaisia balalaikkoja. Balalaikkaorkesterien historia juontaa juurensa 1880-luvulle, jolloin venäläinen Vasili Andrejev esitteli balalaikkasoitinyhtyeen Pietarissa. Vuonna 1897 Andrejev perusti balalaikoista, domrista ja gusleista koostuvan orkesterin. Siitä lähtien on ollut olemassa balalaikkaorkestereja, jotka soittavat sekä kansan- että taidemusiikkia.[3]

Eduard Tubin sävelsi balalaikalle konserton.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Maija Suova (toim.): Emännän tietokirja I–II, 4. uudistettu laitos, s. 84. WSOY, 1958. tarvitaan parempi lähde
  2. Balalaikka Kulttuuriosuuskunta Uulun soitinkokoelma. Viitattu 22.1.2015.
  3. History of Balalaika Orchestras American Balalaika Symphony. Viitattu 22.1.2015. (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta balalaikka.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.