Eberhard Gwinner
Eberhard ”Ebo” Gwinner (26. joulukuuta 1938 Stuttgart – 7. syyskuuta 2004) oli saksalainen lintutieteilijä ja etologi.
Gwinner kävi koulunsa Ludwigsburgissa ja Tübingenissä. Jo nuorena hän kiinnostui linnuista ja julkaisi ensimmäisen lintutieteellisen artikkelinsa 17-vuotiaana. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Tübingenin yliopistosta 1964 korpin sosiaalisista suhteista (Untersuchungen über das Ausdrucks- und Sozialverhalten des Kolkraben (Corvus corax corax L.). Zeitschrift für Tierpsychologie 21, 1964, s. 657–748). Väitöstyön ohjaajina toimivat Konrad Lorenz ja Gustav Kramer. Samana vuonna Gwinner aloitti työskentelyn Max Planck -instituutissa Andechsissa. Sittemmin hän teki tutkimuksia eri puolilla maailmaa, niin Pohjois-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa kuin arktisilla alueillakin, sekä instituutin muilla kenttäasemilla Saksassa, Radolfzellin lintuasemalla ja Seewiesenissä. Vuonna 1991 hänet nimitettiin instituuttiin perustamansa lintutieteellisen tutkimuslaitoksen (Max-Planck-Institut für Ornithologie) johtajaksi.
1960-luvulla Gwinner tutki muuttolintujen muuttolevottomuutta (Zugunruhe). Hän teki kokeita kahdella sukulaislajilla, lyhyen matkan muuttajalla tiltaltilla ja pitkän matkan muuttolinnulla pajulinnulla. Pajulinnun muuttolevottomuus kesti huomattavasti kauemmin kuin tiltaltin. Joidenkin kriittisten kommenttien takia Gwinner teki uuden kokeen, jossa hän siirsi koelinnut lentokoneella Afrikkaan niiden talvehtimisalueille. Muuttolevottomuus ei lakannut, mikä osoitti linnuilla olevan sisäisen kellon tai vaiston, joka ilmoittaa linnulle, milloin se on saapunut talvehtimispaikkaansa. Myöhemmin Gwinner osoitti muuton alun ja keston riippuvan linnun sisäisen kellon asennosta. Sisäinen kello säätelee myös esimerkiksi muuttolinnun ravinnon tankkaamisen eli rasvavarastojen täydentämisen aloittamisen muuttojankohdan lähestyessä. Saksan Lintutieteellinen Yhdistys myönsi Gwinnerille ensimmäisen Erwin Stresemann -palkinnon vuonna 1974.[1]
Uransa aikana Gwinner julkaisi lähes 250 tieteellistä artikkelia, jotka lähes kaikki käsittelivät lintuja. Hänen puolisonsa Helga Gwinner on lintutieteilijä, ja heille syntyi kolme lasta.
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Circannual Rhythms. 1986: Berliini, Springer-Verlag ISBN 3-540-16891-5 (Berliini) ISBN 0-387-16891-5 (New York)
- Biological Clocks and Environmental Time, yhdessä Serge Daanin kanssa. 1989: Guilford Press, New York
- Bird Migration, Physiology and Ecophysiology (toim.). 1990: Berliini, Springer-Verlag ISBN 0-387-50855-4 (New York), ISBN 3-540-50855-4 (Berlin)
- Avian Migration, yhdessä Peter Bertholdin ja Edith Sonnenscheinin kanssa. 2003: Berliini, Springer Verlag, ISBN 3-540-43408-9.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Muistokirjoitus (The Auk, 2005) (englanniksi)
- Muistokirjoitus (Journal of Biological Rhythms, 2004) (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Birkhead, Tim 2009: Lintujen viisaus. Lintutieteen kuvitettu historia. Helsinki, Readme.fi ISBN 978-952-220-092-1
|