Gustav Kramer
Gustav Kramer (11. maaliskuuta 1910 Mannheim - 19. huhtikuuta 1959 Castrovillari, Italia) oli saksalainen ornitologiaan erikoistunut eläintieteilijä.
Kramer väitteli Berliinissä 1933 afrikankynsisammakon biologiasta (Untersuchungen über die Sinnesleistungen und das Orientierungsverhalten von Xenopus laevis Daud). Hän työskenteli Kaiser-Wilhelm-Institutissa Heidelbergissä, ja sittemmin saksalais-italialaisessa instituutissa Rovignossa, missä hän tutki Lacertidae-heimon liskoja sekä adriansisiliskon (Podarcis melisellensis) biologiaa.
Vuonna 1948 Kramer sai viran Max Planck -instituutin Wilhelmshavenin tutkimusasemalta. Hän huomasi häkkilintujen asettuvan nokka muuttosuuntaan niiden ollessa muuttolevottomuuden vallassa. Kramer oppilaineen ryhtyi tutkimaan muuttolintujen suunnistautumista ja muuttolevottomuutta (Zugunruhe) koeolosuhteissa. He rakensivat metalliverkkopohjaisia häkkejä. Tutkija makasi häkin alla ja kirjasi, mihin suuntaan linnun nokka näytti ja millä orrella se istui. Myöhemmin häkkeihin asennettiin sähköiset rekisteröintilaitteet.[1]
Kramer ohjasi Konrad Lorenzin kanssa Eberhard Gwinnerin väitöstyötä.
Kramer kuoli pudotessaan kyyhkynpesältä. Hänen poikansa Peter Kramer on Charles Darwin Foundationin hallituksen puheenjohtaja.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Birkhead, Tim 2009: Lintujen viisaus. Lintutieteen kuvitettu historia. - readme.fi, Gummerus, Jyväskylä. ISBN 978-952-220-092-1
- ↑ One Thousand Tracings (englanniksi)
| ||||||||||||||||||
