Dodekeeni

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dodekeeni
1-Dodecene.svg
Tunnisteet
CAS-numero 112-41-4
IUPAC-nimi 1-dodekeeni
SMILES CCCCCCCCCCC=C[1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C12H24
Moolimassa 168,312 g/mol
Tiheys 0,758[2] g/cm³
Sulamispiste −35,2 °C[2]
Kiehumispiste 213,4 °C [2]
Liukoisuus Ei liukene

GHS-pictogram-silhouette.svg

Dodekeeni eli 1-dodekeeni (C12H24) on pitkäketjuinen alkeeneihin kuuluva hiilivety. Yhdistettä käytetään pinta-aktiivsten aineiden ja eräiden muiden kemikaalien tuotannossa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dodekeeni on huoneenlämpötilassa väritön makeantuoksuinen neste. Yhdiste on muiden hiilivetyjen tavoin veteen liukenematonta, mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja tetrakloorimetaaniin.[2][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dodekeenia valmistetaan petrokemianteolllisuuden tuotteista kuten propeenin tri- tai tetrameereista.[2] Dodekeenista valmistetaan bentseenistä alkyloimalla pinta-aktiivisia aineita kuten dodekyylibentseenisulfonaattia. Näitä pinta-aktiivisia aineita käytetään muun muassa puhdistusaineissa, shampoissa ja kosmetiikassa niiden hyvän vesiliukoisuuden vuoksi. Yhdistettä voidaan käyttää myös muovinpehmentimien valmistamiseen käytettävien pitkäketjuisten alkoholien valmistukseen, 1-bromidodekaanin ja eräiden muiden hajusteissa, hartseissa ja lääkkeissä käytettävien hienokemikaalien valmistukseen.[2][3][4][5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1-Dodecene – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 19.2.2014.
  2. a b c d e f Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 25. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
  3. a b George W. A. Milne: Gardner’s commercially important chemicals, s. 253. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)
  4. G. R. Lappin, L. H. Nemec, J. D. Sauer & J. D. Wagner: Olefins, Higher, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 19.2.2014
  5. Kurt Kosswig: Surfactants, Ullmann’s Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 19.2.2014
  6. Ullmann’s Fine Chemicals, s. 372. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 978-3-527-33477-3. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 19.2.2014). (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.