Dibleyn kirkkoherra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dibleyn kirkkoherra
The Vicar of Dibley
Tyyli komedia
Kestoaika 9 × 30 minuuttia
7 × 40 minuuttia
1 × 45 minuuttia
1 × 55 minuuttia
2 × 60 minuuttia
Pääosissa Dawn French
Gary Waldhorn
James Fleet
John Bluthal
Liz Smith
Trevor Peacock
Roger Lloyd Pack
Emma Chambers
Alkuperämaa Britannia
Verkko BBC One
Esitetty 10. marraskuuta 1994 – 16. maaliskuuta 2007
Jaksoja 20 + 4 erikoisjaksoa
Tuotanto
Tuottajat Jon Plowman
Sue Vertue
Vastaava tuottaja Peter Bennett-Jones
Jon Plowman

Dibleyn kirkkoherra (engl. The Vicar of Dibley) on Richard Curtisin luoma brittiläinen tilannekomedia, joka kirjoitettiin päänäyttelijälleen Dawn Frenchille. Sarjaa esitettiin vuosina 1994–2007. Se sijoittuu pieneen fiktiiviseen oxfordshirelaiseen Dibleyn kylään, jonne nimitetään naispuolinen kirkkoherra Englannin kirkossa vuonna 1992 tapahtuneen naisten pappisvihkimyksen sallineen muutoksen seurauksena. Päähenkilö oli Richard Curtisin keksintöä, mutta hän ja Dawn French konsultoivat paljon Joy Carrollia, joka oli yksi ensimmäisistä Englannin kirkon naispapeista,[1] ja saivat tältä monia hahmonpiirteitä sekä paljon tietoa.

Maaliskuussa 2007 Curtis vastaanotti British Academy of Film and Television Artsin 'Academy Fellowship' -palkinnon humanitaarisista pyrkimyksistään sekä töistään, mukaan lukien Dibleyn kirkkoherra.[2] Katsojaluvuilla mitattuna ohjelma on yksi digitaalisen ajan menestyneimmistä, ja joulun ja uuden vuoden erikoisjaksot vuosina 1999, 2004, 2005, 2006 ja 2007 kaikki olivat vuoden katsotuimpien ohjelmien listalla kymmenen katsotuimman ohjelman joukossa.[3] Vuonna 2004 ohjelma tuli kolmanneksi Britain's Best Sitcom –äänestyksessä.[4]

Rooliluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näyttelijä Rooli Kesto
Dawn French Geraldine Granger 1994–2007
Gary Waldhorn Seurakuntaneuvoston pj. David Horton, MBE 1994–2007
Emma Chambers suntio Alice Horton (synt. Tinker) 1994–2007
James Fleet Hugo Horton 1994–2007
Roger Lloyd Pack Owen Newitt 1994–2007
Trevor Peacock Jim Trott 1994–2007
John Bluthal Frank Pickle 1994–2007
Liz Smith Letitia Cropley 1994–1996
Richard Armitage Harry Kennedy 2006–2007
Simon McBurney kuoronjohtaja Cecil 1994–2004
Patricia Kane Doris Trott 1994
Clive Mantle Simon Horton 1998–1999
Keeley Hawes Rosie Kennedy 2006–2007
Peter Capaldi Tristram Campbell 1994–1996
Edward Kelsey Mr. Harris 1994

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geraldine Granger[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geraldine Granger (s. 14. marraskuuta 1964) on kylän naispuolinen kirkkoherra, joka kuvailee itseään "pimuksi, jolla on polkkatukka ja erinomainen rintavarustus". Hän on bonne vivante ja isokokoinen itsenäinen nainen, joka ei pidä mistään muusta enempää kuin kunnon naurusta, David Hortonin tyrmistykseksi. Huolimatta hauskaa pitävästä ja joskus pöyristyttävästä käyttäytymisestään,hän on syvästi huolehtiva ja tekee parhaansa auttaakseen seurakuntalaisiaan parhaansa mukaan. Hän on hyvin tietoinen ylipainoisuudestaan, mutta tuntuu ottavan asian suhteellisen rennosti. Hän on myöntänyt olevansa suklaaholisti, ja menee usein dieetille vain rikkoakseen sen parissa minuutissa syömällä yhden lukemattomista suklaalevyistä, joita hän on piilottanut ympäri taloaan (jopa ontoksi koverrettuihin Raamattuihin). Kerran hän luopuu suklaasta suuren paaston ajaksi ja lähes tulee hulluksi. Hänen epätavallinen etunimensä Boadicea, joka huvittaa erityisesti David Hortonia, paljastetaan myöhemmin sarjassa, vaikkakin viimeisessä jaksossa hänen koko nimekseen annetaan (Boudicea) Geraldine Julie Andrews Dick Van Dyke Supercalifragilisticexpialidocious Chim Chiminey Chim Chiminey Chim Chim Cher-ee Granger, jälkimmäinen siksi, että hänen äitinsä lempikirja oli Maija Poppanen ja siitä tehty elokuva julkaistiin Geraldinen syntymävuonna. Vuonna 2006 kirjanpitäjä Harry Jasper Kennedy kosi Geraldinea, mihin tämä myöntyi juosten kylän ympäri samalla kirkuen. Sarjan viimeisessä jaksossa hän menee naimisiin Harryn kanssa melko omituisessa hääseremoniassa, jonka teema on otettu Geraldinen lempielokuvasta, Pelastakaa sotamies Ryan, mutta mukaan on otettu piirteitä Doctor Who -sarjasta – kuten esimerkiksi kaksi motorisoitua Dalekia. Osa kirkosta on koristeltu kasviksilla. Geraldine joutuu menemään naimisiin pyjamassaan, koska Owen Newitt sotki vahingossa tämän häämekon.

David Horton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtuutettu David Francis Matthew Horton MBE, MA (Cantab), seurakuntaneuvoston puheenjohtaja, herrasmiesfarmari, yhteiskunnan tukiranka, valtuuston jäsen Dibleyn and Whitworthin alueelta, ja naiskirkkoherran suurin vastustaja. Hän on jäykkä, vanhoillinen, toimelias, tunteeton ja säntillinen, mutta sarjan edetessä muuttuu rakastettavaksi ja hellyttäväksi. Hän ei ole koskaan ollut poissa valtuuston kokouksesta. Eräässä jaksossa Jim ja Owen muistelevat ajasta, jolloin Davidin vaimo oli synnyttämässä Hugoa ja David piti kokouksen synnytysosastolla veljensä Markin kanssa. Sarjan myöhemmissä jaksoissa Horton rakastuu kirkkoherraan ja jopa kosii tätä (kirkkoherra aluksi suostuu, mutta päättää myöhemmin perua suostumuksensa). Hän on aluksi konservatiivi, mutta vaihtaa Labour-puolueeseen vuonna 2000 osana yritystä saada Geraldine menemään naimisiin kanssaan. Ei tiedetä, vaihtoiko hän uudestaan puoluekantaansa kirkkoherran torjuttua hänet. Hänen rakkautensa kirkkoherraa kohtaan on kuitenkin järkkymätöntä ja aitoa. Myöhemmin hän kannatti Make Poverty History –kampanjaa. Hän on multimiljonääri.

Alice Springs Horton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alice Springs Horton (synt. Tinker) on kylän kirkon suntio. Blondi ja hieman hullu Alice on päähenkilöistä ainoa, joka ei ole seurakuntaneuvoston jäsen. Hän syntyi hullun äitinsä (jonka kahdessa viimeisessä jaksossa sanottiin olevan psyykkisessä hoitolassa) ja David Hortonin isän serkun, jonka nimi on myös David Horton, välisestä yhden yön suhteesta. Alice ja Hugo ovat kiintyneitä toisiinsa, ja kirkkoherra onnistuneesti esittää Amoria eräässä jaksossa. He lopulta menevät naimisiin ja saavat 10 lasta - Vanhin, Geraldine, syntyi 24. joulukuuta 1999 kesken kylän joulunäytelmän, jossa tämän vanhemmat esittivät Mariaa ja Joosefia. Useimpien jaksojen lopputekstien yhteydessä Geraldine ja Alice ovat juomassa teetä Geraldinen yrittäessä kertoa Alicelle vitsiä (joka yleensä on hieman mauton). Alice ei koskaan ymmärrä Geraldinen kertomia vitsejä ja yleensä pystyy ylianalysoimaan vitsin täysin huumorittomaksi — tämä jatkuu viimeiseen jaksoon saakka, jolloin Geraldinen uusi aviomies Harry Kennedy selittää vitsiin liittyvän kieliopin ja Alice ymmärtää sen. Alice uskoo pääsiäispupuun, joulupukkiin ja hammaskeijuun. Luettuaan Da Vinci -koodin hän uskoo olevansa Jeesuksen jälkeläinen. Hän on erittäin vähä-älyinen ja naiivi, mikä tulee esiin hänen monista väärinkäsityksistään kuten erehtyminen luulemaan Black Sabbathia gospelryhmäksi, ja puhumalla Albert Einsteinista Andrew Einsteinina.

Hugo Horton[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hugo Horton on Davidin jotakuinkin vähä-älyinen poika. Hän toimi isänsä kampanjapäällikkönä lokakuun 1994 aluevaaleissa, mutta päätyy kiertämään talosta taloon Davidin vastaehdokkaan kanssa, jakaen mainoksia ja puhuen tämän puolesta. Hugo ja Alice Tinker välillä näytetään jatkuvasti olevan tunteita, mutta he eivät ala seurustelemaan kunnes Geraldine esittää Amoria jaksossa "Engagement". David ei koskaan ollut Hugolle rakastava tai hellä isä, alistaen tätä ja estäen tätä saavuttamasta unelmiaan ja ambitioitaan. Eräässä jaksossa Geraldine mainitsee, että Jumala on isä vähän niin kuin Hugon oma isä, ja Hugo muistelee, mitä David teki tälle lapsena: huusi hänelle, loukkasi tätä ja läi häntä kepillä. Kun Geraldine korjaa Hugoa ja sanoo puhuneensa rakastavasta ja välittävästä isästä, Hugo uskoo, että hänellä on toinen isä. Huolimatta isänsä käyttäytymisestä Hugo silti rakastaa tätä erittäin paljon, mutta asettuu lopulta tätä vastaan puolustaakseen rakkauttaan Davidin inhoamaan Aliceen. Hugo kutsuu Geraldinea "rouva Jumalaksi".

Frank Pickle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Pickle (s. 12. elokuuta 1929) on seurakuntaneuvoston rakastettava, mutta tylsä ja pedantti sihteeri. Hän on niin tylsä, että kukaan ei tahdo kuunnella häntä — jopa silloin kun hän haluaa keskustella jostain (omasta mielestään) kiinnostavasta, kuten esimerkiksi ajasta kun hän kävi pubissa "ja heiltä oli perunalastut täysin loppuneet" tai "ajasta, jolloin maitomies oli 47 minuuttia myöhässä". Pitkän ja tylsän puheensa vuoksi viisi henkilöä, mukaan lukien hänen vanhempansa, ovat kuolleet hänen puhuessaan. Hän päätti tulla ulos kaapista, salailtuaan asiaa 40 vuoden ajan, koko kylälle esitetyssä radio-ohjelmassa, mutta hänen kanssaan ollutta Geraldinea lukuun ottamatta kukaan kyläläisistä ei kuunnellut lähetystä. Seuraavana päivänä hän päättää myöntää seksuaalisuutensa näkyvämmin pukeutumalla räikeän punaiseen pikkutakkiin seurakuntaneuvoston kokoukseen normaalin ruskean sijasta. Frank on myös myöntänyt olevansa ihastunut Margaret Beckettiin sekä Owen Newittiin ja David Hortoniin, mikä ilmeisesti pyrkii ilmaisemaan, että hän on biseksuaalinen. Hän on yhtä lailla Dibleyn seurakunnan Elävän taiteen ryhmän nakumallin vaivaama kun muut ja maalasi saman mallin ryhmän maisemamaalauksen tunnilla. Hän myös myönsi nukkuneensa Owenin serkun Sallyn kanssa ja vihjaillaan, että olisi tämän kolmesta lapsesta yhden isä (kahden muun isät olisivat Jim and Owen). Hän kuvailee ihannemiehensä 25-vuotiaaksi eteläamerikkalaiseksi, jota kiinnostaa Oxfordshiren valtuuston proseduurit.

Jim Trott[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jim Trott on seurakuntaneuvoston jäsen, jolla on idiosynkraattinen tapa sanoa "ei ei ei ei ei..." ennen melkein mitä tahansa sanomaansa, ennen kaikkea ennen sanaa "kyllä". Tämä änkyttely johti kerran siihen, että hän hävisi Deal or No Deal -ohjelmassa. Hänen vaimonsa Doris tekee päinvastoin, sanoen "kyllä kyllä kyllä kyllä kyllä...". Jim oli hyvä tanssija, joskin ikävystyttävä laulaja. Avioliitostaan huolimatta hän ei koe tunnontuskia liittyessään Owenin seuraan tämän flirttaillessa kirkkoherralle, ja kommentoi usein tämän "ihanasta pepusta". Hän on myös avoimesti irtosuhteita harrastava ja hänellä on mieltymys itämaisiin naisiin. Viimeisessä jaksossa hän kosi kirkkoherraa, vihjaten, että hän on joko eronnut vaimostaan, että tämä on kuollut ennen tätä tai että tämä suostuu moniavioisuuteen, vaikkakin eräässä jaksossa hän sanoo saaneensa selville, että hänen vaimollaan oli suhde tämän serkkuun Brendaan. Jimistä tuli kirkon urkuri Letitia Cropleyn kuoleman jälkeen.

Owen Newitt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Owen Newitt on paikallinen maanviljelijä ja seurakuntaneuvoston jäsen, jolla on erittäin maallinen tapa puhua. Hän on tunnettu erittäin huonosta henkilökohtaisesta hygieniasta ja kärsii jatkuvista vatsa- ja suolisto-ongelmista. Hän oli ensimmäinen, joka tuki uutta kirkkoherraa, sanoen, ettei naiskirkkoherra olisi mitenkään huono juttu, juuri kun David oli valmis vakuuttamaan muut seurakuntaneuvoston jäsenet vastustamaan Geraldinen nimittämistä. Hänen nimikkovitsinsä oli, että hän oli jatkuvasti myöhässä seurakuntaneuvoston kokouksista, esittäen humoristisia, jopa graafisia, oikeutuksia myöhästymisilleen. Hän kosi kirkkoherraa jaksossa "Engagement". Tämä kieltäytyi, mutta Owen ei ollut surullinen, koska oli saanut selville kirkkoherran olevan juoja. Tästä huolimatta hän usein tekee karkeita yrityksiä flirttailla tämän kanssa, mutta nämä kaikki ovat koomisesti virheellisiä. Owen vietti joka joulun yksin aina setänsä kuolemasta vuonna 1971 siihen saakka kun Geraldine tuli tämän luokse jouluaterialle vuonna 1996 (yksi monista kutsuista, joihin Geraldine suostui kyseisenä vuonna).

Letitia Cropley[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Letitia "Letty" Cropley on seurakuntaneuvoston jäsen ja Dibleyn kirkon urkuri. Häntä on kutsuttu "Cordon Bleurgh'n kuningattareksi"[5] ja "Dibleyn myrkyttäjäksi". Hän on sellaisten ällöttävien "herkkujen" kuin; "leipä- ja voivanukas" (resepti, jota varten hän kasvatti etanoita), Marmiittikakku (jota hän tarjoili Frankin syntymäpäivänä), sitruunakakkua Branston Pickle -kuorrutuksella (jota hän tarjosi kojussa Dibleyn kevätmarkkinoilla), suklaata ja turskanmätiä, palsternakkabrowniet ja suklaalevitevoileipiä (joissa oli "ripaus" taramosalataa). Letitia esiintyi ainoastaan ensimmäisellä kaudella ja erikoisjaksossa "The Easter Bunny", jossa hahmo kuoli. Hänen viimeinen pyyntönsä Geraldinelle oli, että tämä toimisi jatkossa pääsiäispupuna, vieden suklaamunia ympäri kylää joka pääsiäisenä. Myöhemmin saatiin selville, että Letitia oli esittänyt saman pyynnön jokaiselle seurakuntaneuvoston jäsenelle.

Harry Jasper Kennedy[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry Jasper Kennedy on kirjanpitäjä (kirkkoherra kuvaa häntä "kaupunkilaismulkuksi" ennen kuin tapaa hänet), joka kosi Geraldinea kahdessa tunnin pituisessa 2006/07 jouluerikoisjaksossa. Ennen muuttoaan Dibleyyn Harry asui Lontoossa, mutta päätti muuttaa, koska omin sanoin: "Asuin samalla kadulla Lontoossa 15 vuotta, eikä ovikello soinut kertaakaan". Ennen muuttoa yhteen Geraldinen kanssa hän asui "Sleepy Cottagessa". Harry pitää erityisen paljon kirjoista, erityisesti "perinteisemmästä materiaalista". Hänen siskonsa Rosie (jonka Geraldine luuli olevan Harryn naisystävä) tuli tapaamaan häntä Dibleyyn vähän Harryn muuton jälkeen. Nimettömässä erikoisjaksossa, joka tehtiin Comic Reliefin Red Nose Day -hyväntekeväisyystapahtumaa varten vuonna 2007, Sting muuttaa Geraldinen luokse ja Harry muuttaa asumaan Trudie Stylerin luokse.

Jaksot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dibleyn kirkkoherran ensimmäinen jakso esitettiin 10. marraskuuta 1994. 18 jakson ja kolmen lyhyen erikoisjakson jälkeen kuvattiin kaksi kuusikymmenminuuttista jaksoa syyskuussa 2006. Niissä esiteltiin uusi hahmo, Harry Kennedy, jonka kanssa Geraldine menee naimisiin. Ensimmäinen jakso, jossa Harry esiintyi, esitettiin joulupäivänä 2006, toinen uudenvuodenpäivänä 2007. Joulupäivän jaksoa katsoi 11,4 miljoonaa katsojaa, enemmän kuin mitään muuta ohjelmaa tuona päivänä[6], ja uudenvuodenpäivän jaksoa katsoi 12,3 miljoonaa katsojaa. Tätä mainostettiin viimeisenä esitettävänä jaksona[7], mutta pari päivää myöhemmin ilmoitettiin, että lyhyt erikoisjakso esitettäisiin Comic Reliefin hyväksi. Tämä kaikkien aikojen viimeinen jakso esitettiin 16. maaliskuuta 2007.[8]

Jokaisen jakson alkutekstejä seurasi jokin humoristinen tapahtuma, esimerkiksi nainen kutomassa suoraan lampaasta tai mies putoamassa katolta. Jokaisen jakson lopuksi, lopputekstien jälkeen, Geraldine kertoo Alicelle vitsin — suuren osan ajasta vitsi on melko mauton. Alice ei koskaan ymmärrä vitsiä, vaan yrittää tulkita sen kirjaimellisesti ja kertoa Geraldinelle, miksi premissi on mahdoton. Ensimmäisessä jaksossa Alice teeskentelee ymmärtävänsä vitsin ja nauraa, mutta nauraa liian pitkään ja häiritsee Geraldinea. Sarjan aikana on ollut kaksi kertaa, jolloin Alice ymmärtää vitsin. Jaksossa "Love and Marriage," vitsi kerrotaan Davidille, joka ymmärtää sen heti.Geraldine alkaa kuitenkin selittämään sitä hänelle, koska on niin tottunut selittämään vitsejä Alicelle. Vuoden 2005 jaksossa Happy New Year vitsi kerrotaan jakson alussa, koska jakson loppuosa keskittyi Make Poverty History -kampanjaan. Viimeisessä jaksossa Harry selittää vitsin Alicellle niin hanakalalla tavalla, ettei hahmon älykkyyden ajattelisi riittävän sen tajuamiseen. Hän kuitenkin ymmärtää vitsin, vasta toista kertaa sarjan aikana.

Kuvauspaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dibleyn kirkkoherra sijoittuu fiktiiviseen oxfordshirelaiseen Dibleyn kylään, mutta se kuvattiin Turvillen kylässä Buckinghamshiressä. St. Barnabus, sarjan kirkko, kuvattiin Turvillen kylän "St Mary the Virgin" –kirkossa.[9] Myös viimeisissä jaksoissa esiintynyt paikallinen pubi kuvattiin Turvillessä. Turvillen kylässä on kuvattu muitakin televisiosarjoja ja elokuvia, kuten esimerkiksi Midsomerin murhat, Willie itkupilli, Chitty Chitty Bang Bang ja Neiti Marple.

Tunnusmusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan tunnusmusiikin sävelsi Howard Goodall psalmin 23 pohjalta ja sen esitti Oxfordin tuomiokirkon kuoro George Humphriesin laulaessa soolon. Kuoronjohtajana toimi Stephen Darlington.[10] Tunnusmusiikki on julkaistu hyväntekeväisyyssinglenä, jonka tuotot menevät Comic Reliefille. Se myös esiintyy Goodallin Choral Works-CD:llä, joka myös sisältää hänen toista tilannekomediaa, Mr. Beaniä, varten tekemänsä tunnusmusiikin.

DVD–julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dibleyn kirkkoherra julkaistiin DVD:llä alueella 2 (UK) vuodesta 2001 alkaen. Vuonna 2002 julkaistiin The Best of The Vicar of Dibley–DVD, joka sisälsi 90–minuuttisen filmin, jossa Dawn French keskustelee tuottaja Jon Plowmanin kanssa, sekä pätkiä sarjasta. Dokumentti vuodelta 2002, jonka narratoi Jo Brand ja joka oli nimeltään The Real Vicars of Dibley, sisältyi myös DVD:lle. Vuonna 2005 julkaistiin "complete collection"-boksi. Siihen sisältyi kaikki siihen asti esitetyt jaksot ja minijaksot lukuun ottamatta vuoden 1997 Comic Reliefiä varten tehtyä BallyKissDibley– minijaksoa. Kaksi viimeistä jaksoa sekä kuuden levyn "ultimate" –boksi julkaistiin 26. marraskuuta 2007, mutta kumpikaan ei sisältänyt vuoden 2007 Comic Relief–minijaksoa tai BallyKissDibleya.

Melkein kaikki Dibleyn kirkkoherran jaksot on julkaistu Australiassa (alue 4). Vuonna 2005 julkaistiin The Vicar of Dibley: The Divine Collection–boksi. Se sisältää kaudet yksi, kaksi ja kolme, kaikki erikoisjaksot (pois lukien vuosien 2004/05/06/07 erikoisjaksot), ja dokumentin The REAL Vicars of Dibley. Kaikki kolme kautta on myös julkaistu erillisinä. Vuoden 2005 lopulla julkaistiin The Vicar of Dibley: The Specials. DVD sisältää vuosien 2004 ja 2005 joulun ja uudenvuodenaaton erikoisjaksot sekä vuoden 2005 Comic Reliefiä varten tehty Antiques Roadshow –erikoisjakson. Viimeiset kaksi varsinaista jaksoa odotellaan julkaistavan 16. tammikuuta 2008 A Wholly Holy Happy Ending –DVD:llä, joka tulee sisältämään vuodenvaihteen 2006–2007 joulun ja uudenvuoden erikoisjaksot sekä dokumentin The Vicar of Dibley Story.[11] Viimeinen, vuoden 2007 Comic Reliefin Dibley–sketsi (Dibley Wife Swap) siisältyy Comic Relief –DVD:lle "Now That's What I Call Comedy". Kuten monien muiden BBC:n releases Australia–julkaisujen kanssa, uusia julkaisuja on tehty, joissa jokainen kausi on jaettu uusien "Comedy Bites" –julkaisujen kanssa, viimeisimpänä "Series One: Episodes 1-3" 4. maaliskuuta 2010.

Yhdysvalloissa ja Kanadassa (alue 1) kaikki jaksot on julkaistu DVD:llä ennen 26. elokuuta 2007, lukuun ottamatta vuoden 2007 Comic Relief –minjaksoa.

DVD-julkaisupäivämäärät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:n nimi Levyt Vuosi Jaksojen määrä DVD–julkaisu Erikoisjaksot
Alue 1 Alue 2 Alue 4
Complete Series 1 1 1994 6 21. lokakuuta 2003 26. marraskuuta 2001 1. lokakuuta 2003 Vuoden 1996 jouluerikoisjakso (Alue 2)
Complete Series 2 1 1997 - 1998 6 21. lokakuuta 2003 8. huhtikuuta 2004 Vuoden 1996 pääsiäis– & jouluerikoisjaksot (Alueet 1 & 4)
Complete Series 3 1 1999 - 2000 4 21. lokakuuta 2003 2. maaliskuuta 2005 Vuosien 1997 & 1999 Comic Relief–erikoisjaksot (Alueet 1 & 4)
A Very Dibley Christmas 1 2004 - 2005 2 27. syyskuuta 2005 14. marraskuuta 2005 3. marraskuuta 2005 Vuosien 1999 & 2005 Comic Relief–erikoisjaksot (Kaikki alueet)
A Holy Wholly Happy Ending 1 2006 - 2007 2 9. lokakuuta 2007 26. marraskuuta 2007 16. tammikuuta 2008
Complete Series 1 & 2 2 1994 - 1998 10 7. toukokuuta 2007 Vuoden 1996 jouluerikoisjakso (Alue 2)
Complete Series 1 - 3 3 1994 - 2000 16 21. lokakuuta 2003
Complete Series 1 - 2005 Sp. 4 1994 - 2005 18 14. marraskuuta 2005 7. heinäkuuta 2005
Complete Series 1 - 2007 Sp. 6 1994 - 2007 20 9. lokakuuta 2007 26. marraskuuta 2007 3. huhtikuuta 2008 Kaikki Red Nose Day -erikoisjaksot ja muuta
The Best of... 1 - 25. marraskuuta 2002 Dawn French keskustelee tuottaja John Plowmanin kanssa

Yhdysvaltalainen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ajatus Dibleyn kirkkoherran yhdysvaltalaisesta versiosta ilmaantui, kun kaksi yhdysvaltalaisen tilannekomedia Frasierin näyttelijää, Jane Leeves ja Peri Gilpin perustivat Bristol Cities–tuotantoyhtiön ensimmäisenä projektinaan tehdä yhdysvaltalainen versio Dibleyn kirkkoherrasta. 6. helmikuuta 2007 Fox ilmoitti suunnitelmista tehdä Dibleyn kirkkoherrasta yhdysvaltalainen tilannekomedia nimeltä The Minister Of Divine. Sarjan päätähtenä nähtäisiin Kirstie Alley entisenä "kauhukakarana", joka palaa kotikaupunkiinsa sen ensimmäisenä naispuolisena pappina. Fox ei ottanut ohjelmaa ohjelmistoonsa kaudelle 2007–2008.[12]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Joy Carroll (syyskuu 2002). Beneath the Cassock: The Real-life Vicar of Dibley. HarperCollins. ISBN 0007122071. 
  2. British acad to honor Curtis - Scribe wrote 'Vicar of Dibley,' 'Girl in the Cafe' Variety.com. Viitattu 2007-05-21.
  3. Broadcasters' audience research board
  4. Britain's Best Sitcom BBC. Viitattu 9.6.2010. (englanniksi)
  5. [1]
  6. "Vicar of Dibley tops Christmas TV", BBC, 26 December 2006. Luettu 2006-12-06. 
  7. "Dibley's farewell is ratings hit", BBC, 2007-01-02. 
  8. "Vicar of Dibley to be resurrected", BBC, 2007-01-03. 
  9. The Real Dibley - Turville Dawn French Online. 21.5.2002. Viitattu 9.6.2010. (englanniksi)
  10. ABC Classic FM Music Details: Saturday 10 June 2000
  11. "The Vicar of Dibley - Holy Wholly Happy Ending", EzyDVD.com.au. Luettu 2007-12-26. 
  12. Pilots: FOX 'Minister' Role Up Kirstie's Alley Zap2it.com. Viitattu 2007-02-06.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma The Vicar of Dibley -sitaatteja. (englanniksi)