Demonaks

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Demonaks
Δημώναξ
Henkilötiedot
Syntynyt100-luku
Kypros
Koulutus ja ura
Opettaja Epiktetos
Oppilaat Lukianos
Koulukunta kyyninen

Demonaks (m.kreik. Δημώναξ, Dēmōnaks, lat. Demonax; 100-luku) oli antiikin kreikkalainen hellenistinen filosofi, joka pyrki herättämään kyynisen koulun uudelleen henkiin. Hän oli kotoisin Kyprokselta.[1][2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demonaks eli todennäköisesti keisari Hadrianuksen aikana, mutta hänen tarkkaa synnyin- ja kuolinaikaansa ei tunneta. Hän siirtyi Kyprokselta Ateenaan ja liittyi siellä kyyniseen koulukuntaan ennen kaikkea kunnioittaakseen kyynikkofilosofi Diogenes Sinopelaisen muistoa, sillä hän piti tätä parhaana Sokrateen antaman esimerkin edustajana. Diogeneen lisäksi hän sai vaikutteita ystävältään, stoalaiseen koulukuntaan kuuluneelta Epiktetokselta. Filosofina Demonaks ei vaikuta olleen omaperäinen, vaan hän lainasi eklektisesti aiemmilta filosofeilta, kuten juuri Diogeneelta ja Epiktetokselta. Hänen oppilaistaan tunnetuin on Lukianos.[1][3]

Demonaks tunnetaan lähinnä pelkästään Lukianoksen kirjoittamasta elämäkerrasta Demonaksin elämä, joka esittää hänet ideaalissa valossa. Lukianos kuvaa Demonaksin lähes täydellisen viisaaksi ja hyväksi, ja antaa hänestä kuvan ystävällisenä, hyväntahtoisena ja onnellista elämää viettäneenä ihmisenä. Demonaks tuli Ateenassa niin suosituksi, että ihmiset kilpailivat siitä, kuka saa tarjota hänelle leipää, ja jopa pojat osoittivat kunnioitustaan antamalla hänelle omenoita. Hän kohtasi jonkin verran vastustusta tavasta, jolla puhui paheita vastaan, ja häntä syytettiin uhrien ja Eleusiin mysteereiden laiminlyömisestä. Tähän hän vastasi sanomalla, ettei hän uhrannut Athenelle, koska tämä ei voinut haluta hänen uhrejaan; ja että jos mysteerit olivat pahoja, ketään ei tulisi vihkiä niihin, ja jos ne olivat hyviä, ne tulisi paljastaa kaikille.[1][3]

Demonaks ei koskaan avioitunut, vaikka Epiktetos pyysi häntä tekemään niin. Demonaks vastasi pyytämällä vaimokseen Epiktetoksen tytärtä — Epikteos oli itse lapseton poikamies, ja näin Demonaks toi esille sen ristiriidan, että Epiktetos siitä huolimatta kehotti toisia tekemään lapsia. Demonaks kuoli elettyään lähes satavuotiaaksi. Hänet haudattiin suurin juhlallisuuksiin, vaikka hän oli itse sanonut, ettei välittänyt vaikka hänen ruumiinsa heitettäisiin koirille.[1][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Smith, William: ”Demonax”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio.
  2. Demonax Internet Encyclopedia of Philosophy. Arkistoitu 2.7.2007. Viitattu 9.5.2022.
  3. a b c Lukianos: Demonaksin elämä 1–67 (kreik.).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]