Deipnosofistai
| Deipnosofistai | |
|---|---|
| Δειπνοσοφισταί | |
 Kansilehti teoksen kreikan- ja latinankielisestä painoksesta vuodelta 1657. |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Athenaios |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | pidot |
| Julkaistu | n. 200–250 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Deipnosofistai (m.kreik. Δειπνοσοφισταί, lat. Deipnosophistae) on Athenaioksen kirjoittama teos. Sen nimi voidaan suomentaa ”Päivällisfilosofeiksi” tai ”Oppineiden pidoiksi”. Teos sijoittuu pitoihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on kirjallisuudesta ja kulttuurihistoriasta keskusteleminen. Teoksen päähenkilö on Ulpianus, pitojen isäntä. Henkilöhahmoihin kuuluu grammaatikkoja, leksikografeja, juristeja, muusikkoja ja muita paikallaolijoita.
Teos on arvokas siinä, että se antaa laajan kuvan hellenistisen maailman kirjallisesta elämästä, ja sen osana on säilynyt paljon katkelmia ja tietoa, jotka muuten olisivat kadonneet kokonaan. Kirja XIII on merkittävä antiikin kreikkalaisen seksuaalisuuden tutkimuksen kannalta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teos on kirjoitettu Roomassa 200-luvun alkupuolella kreikan kielellä. Teos käsitti alun perin viisitoista kirjaa. Se on säilynyt yhtenä käsikirjoituksena, josta kirjat I ja II sekä osia kirjoista III, XI ja XV on kadonnut kauan sitten. Muuten teos vaikuttaa säilyneen kokonaisuudessaan. Teoksesta kirjoitettiin keskiajalla lyhennelmä, joka on säilynyt kokonaisena. Sen avulla on puuttuvista osista on mahdollista saada hajanainen kuva.
Ensyklopedisti Thomas Browne kirjoitti Athenaioksesta lyhyen esseen,[1] joka osoittaa, kuinka kiinnostus ”Oppineiden pitoihin” lisääntyi tutkijoiden keskuudessa sen jälkeen, kun klassisen kirjallisuuden tutkija Isaac Casaubon julkaisi teoksen vuonna 1612. Runoilija James Russell Lowell luonnehti teosta ja sen kirjoittajaa vuonna 1867 sanoen, että siinä aika on muuttanut ikään kuin kiertelevän romukauppiaan keräämän kasan kullaksi.[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deipnosofistai esittää olevansa teoksen kirjoittajan ystävälleen Timokrateelle tekemä selonteko eräistä oppineen taiteidensuosijan Larensioksen (tai Larensiuksen) talossa pidetyistä pidoista. Näin kyseessä on dialogin sisällä oleva dialogi Platonin tyyliin. Käyty keskustelu on niin pitkä, että realistisesti ajateltuna pidot olisivat kestäneet useita päiviä.
Pitojen kahdenkymmenenyhdeksän vieraan joukkoon kuuluvat muun muassa Galenos, Ulpianus ja Plutarkhos, mutta kaikki ovat todennäköisesti fiktiivisiä hahmoja, eikä suurin osa ota osaa keskusteluun. Mikäli Ulpianus on sama henkilö kuin tunnettu juristi, teos on täydytty kirjoittaa hänen vuonna 223 tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Todellinen Ulpianus kuitenkin kuoli pretoriaanikaartin murhaamana, kun taas Athenaioksen Ulpianus kokee luonnollisen kuoleman.
Vieraita pyydetään tuomaan mukanaan katkelmia runoilijoilta, ja näitä luetaan ääneen ja niistä keskustellaan ruokapöydän ääressä. Kokonaisuudessaan teos on lähinnä melko kömpelö väline esitellä kirjoittajan laajaa ja monipuolista lukeneisuutta. Teoksen suurimmat arvot eivät olekaan taiteelliset, vaan siinä, että se antaa laajan kuvan hellenistisen maailman kirjallisesta elämästä. Teos on kokoelma sekalaista tietoa, pääasiassa liittyen ruokapöytään, mutta se sisältää huomioita myös muun muassa kielestä, kirjallisuudesta ja filologiasta, musiikista, lauluista, tansseista, peleistä, seksuaalietiikasta sekä kurtisaaneista. Teos on täynnä lainauksia kirjailijoilta, joiden teoksia ei ole säilynyt muuten. Ilman Athenaiosta monia kreikkalaisia kirjailijoita, kuten Arkhestratosta, ei tunnettaisi lainkaan. Athanaios lainaa lähes 1 250:tä kirjailijaa[3] ja 2 500:aa erillistä teosta, luettelee 1 000 näytelmän nimet ja siteeraa 10 000 runosäettä[3]. Teos välittää lisäksi tietoa monien taideteosten, kuten Venus Kallipygoksen, taustalla olevista kertomuksista.
Keittotaito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Deipnosofistai on merkittävä klassisen ajan Kreikan ruokaohjeiden lähde. Teos sisältää muun muassa erään Mithaikoksen kadonneen keittokirjan resepteistä kokonaisuudessaan. Kyseessä on vanhin kreikankielinen resepti ja vanhin millään kielellä tunnettu resepti, joka on peräisin nimeltä tunnetulta henkilöltä. Muita kirjailijoita, joiden reseptejä lainataan, ovat muun muassa Glaukos Lokrilainen, Dionysios, Epainetos, Hegesippos Tarentumilainen, Erasistratos, Diokles Karystoslainen, Timakhidas Rhodoslainen, Filistion Lokrilainen, Euthydemos Ateenaleinen, Krysippos Tyanalainen ja Paksamos.
Homoseksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääaiheidensa lisäksi teos tarjoaa harvinaisen selvän kuvan myöhäisen hellenistisen ajan homoseksuaalisuudesta erityisesti kirjoissa XII-XIII. Tunnetuiksi poikienrakastajiksi mainitaan Alkibiades, Kharmides, Autolykos, Pausanias ja Sofokles. Lisäksi mainitaan useita teoksia ja nykyisin kadonneita näytelmiä aiheesta, mukaan lukien näytelmäkirjailijat Difilos, Herakleides Pontoslainen, Kratinos, Aiskhylos ja Sofokles.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Browne, Thomas: From a reading of Athenaeus en.wikisource.org.
- ↑ Lowell, James Russell: Literary Essays, s. 293. BiblioBazaar, LLC, 2008. ISBN 0559866259. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b c Johansson, Warren: Athenaus of Naucratis docs.google.com. [vanhentunut linkki]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Athenaeus: The Deipnosophists. Ed. and tr. C. B. Gulick. 7 vols. Cambridge, Mass.: Harvard University Press, 1927-41.
- Athenaei Dipnosophistarum epitome. Ed. S. P. Peppink. Leiden: , 1937-9.
- Braund, David & Wilkins, John (toim.): Athenaeus and his world: reading Greek culture in the Roman Empire. Exeter: University of Exeter Press, 2000.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Athenaeus: Deipnosophistae libri xv (muinaiskreikaksi)
- Athenaeus: The Deipnosophists, or, Banquet of the Learned University of Wisconsin Digital Collections Center (englanniksi)
- Digital Athenaeus – A digital edition of the Deipnosophists of Athenaeus of Naucratis (englanniksi)
