Pidot

Antiikin aikaiset pidot. Fresko noin vuodelta 475 eaa.

Pidot (m.kreik. συμπόσιον, symposion) on kirjallisuuden käsitteenä peräisin antiikin ajalta. Kuuluisaksi sen on tehnyt kreikkalaisen filosofin Platonin samanniminen dialogi Pidot, jossa kuvataan filosofista keskustelutilaisuutta eli symposionia: vapaat miehet kokoontuivat iltaisin syömään, juomaan ja pitämään puheita filosofisista aiheista. Dialogissa Platon esittää käsityksensä rakkaudesta. Pidot ovat aiheena myös monissa muissa antiikin kreikkalaisissa teoksissa.

Roomalaisessa kirjallisuudessa pidot esiintyvät muun muassa Petronius Arbiterin vain katkelmina säilyneen romaanin Satyricon laajassa säilyneessä kohtauksessa nimeltä Trimalchion pidot.

Katso myös

• Viini antiikin Kreikassa

Pidot-lajityypin teoksia

• Aristoteles: Pidot
• Athenaios: Deipnosofistai (Oppineiden pidot)
• Epikuros: Pidot
• Ksenofon: Pidot
• Lukianos: Juomingit eli Lapithit, parodia filosofien pidoista kertovista teoksista
• Petronius Arbiter: Trimalchion pidot
• Platon: Pidot
• Plutarkhos: Pitopuheita ja Seitsemän viisaan pidot

Aiheesta muualla

• Fieser, James & Dowden, Bradley (toim.): Symposium The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)