Juomingit
| Juomingit eli Lapithit | |
|---|---|
| Συμπόσιον ἢ Λαπίθαι | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Lukianos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | satiiri |
| Julkaistu | 100-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kaarle Hirvonen |
| Kustantaja | Littera |
| Julkaistu | 1983 |
| ISBN | 951-9356-01-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Juomingit eli Lapithit (m.kreik. Συμπόσιον ἢ Λαπίθαι, Symposion ē Lapithai; lat. Symposium) on Lukianoksen kirjoittama satiiri, joka on parodia pidot-lajityypin (symposion) kirjallisista teoksista, ja pilkkaa samalla filosofeja ja eri koulukuntien välisiä kiistoja.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukianoksen teos on muodoltaan dialogi, jossa keskustelevat Filon ja Lykinos. Filon oli kuullut juttuja pidoista, joissa Lykinoskin oli ollut mukana, ja halusi kuulla tämän omakohtaisen kertomuksen siitä, mitä pidoissa oikein tapahtui. Suurin osa dialogista on Lykinoksen kertomusta; sen keskeyttävät vain muutamat Filonin tekemät kysymykset tai huomautukset.
Pidot olivat hääjuhla: ne järjestettiin Aristainetoksen kotona sen kunniaksi, että tämän tytär Kleanthis naitettiin Khaireaalle, Eukritoksen pojalle.[1] Pitoihin oli kutsuttu joukko filosofeja ja muita viisaita. Läsnä olivat stoalaiset Zenothemis ja Difilos ”Labyrintti”; peripateetikko Kleodemos; epikurolainen Hermon, joka toimi myös Kastorin ja Polydeukeen pappina; grammaatikko Histiaios; puhuja Dionysodoros; sekä platonilainen Ion.[2] Myöhemmin paikalle saapui kutsumattomana vieraana kyynikko Alkidamas.[3] Myös lääkäri Dionikos saapui paikalle myöhemmin.[4] Paikalla olivat myös hääpari itse sekä Aristainetoksen poika Zenon.
Filosofien kiistely alkaa heti vieraiden asetuttua lepovuoteille. Ensin Zenothemis pilkkaa Hermonia: hänen mukaansa tämän epikurolaisuuden ja pappeuden yhdistelmä on naurettava.[5] Seurueen juodessa enemmän meno kiihtyy. Paikalle ilmestynyt Alkidamas aiheuttaa hämminkiä ja naurua muun muassa tappelemalla vieraita viihdyttäneen ilveilijän kanssa.[6]
Kesken juhlien paikalle saapuu stoalaisen Hetoimokleen orja, jolla on mukanaan kirje isännältään. Hetoimokles oli suuttunut siitä, ettei ollut saanut kutsua juhliin, vaikka hänet tunnettiinkin siitä, ettei hän koskaan osallistu juhliin. Samalla hän panettelee kirjeessä muutamia läsnäolijoita. Vieraat sekä nauravat että häpeävät Hetoimokleen matalamielisyyttä.[7] Kleodemos käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja esittää stoalaisia kohtaan erilaisia syytöksiä. Hermon liittyy mukaan. Stoalaiset vastaavat syyttelemällä Kleodemosta ja Hermonia. Sanasota muuttuu tappeluksi.[8] Lykinos kertoo:
»Osat olivat nyt vaihtuneet: opillista sivistystä saamattomat käyttäytyivät pidoissa hyvin säädyllisesti eivätkä näyttäneet juoneen liikaa eivätkä mitenkään häpäisseet itseään. He vain nauroivat ja luullakseni ylenkatsoivat niitä, joita olivat ihailleet heidän ylevän hahmonsa perusteella luullen heidän olevan jotenkin erikoisia. Oppineet sen sijaan olivat hillittömiä, herjasivat toisiaan, mässäilivät, metelöivät ja kävivät käsiksi toisiinsa. Tuo ihmeellinen Alkidamas jopa heitti vetensä keskellä lattiaa häpeämättä edes naisia.[9]»
Jossain vaiheessa rauha näyttää hetkeksi palaavan muiden tullessa väliin. Vieraat alkavat puhua filosofiasta. Ion puhuu Platonin ideaopista ja muista opeista: hän sanoo, että olisi parasta, jos avioliittoa ei tarvittaisi lainkaan, vaan voitaisiin pitäytyä poikalemmikeissä; mutta jos naisia on naitava, naisten tulisi olla kaikille yhteisiä, jotta vältyttäisiin kateudelta. Muut pitivät tällaista täysin sopimattomana hääjuhlassa sanotuksi.[10]
Lopullinen tappelu saa alkunsa ruoasta. Zenothemis nappaa Hermonin edestä tälle sattumalta annetun lihavamman kanan. Miehet käyvät toistensa kimppuun, ja muut asettuvat toinen Zenothemiin, toinen Hermonin puolelle. Sulhanen saa päähänsä haavan heitetystä maljasta. Hermonilta murskataan leukaluu. Zenothemikseltä puhkaistaan silmä ja purraan poikki nenä. Alkidamas lyö erotuksetta kaikkia ja yrittää lamppujen kaaduttua raiskata pimeässä huilunsoittajattaren, Dionysodoros puolestaan varastaa maljan. Viimeisen sanan saa Hermon, joka muistuttaa Zenothemistä siitä, että stoalaisena tämän tulisi pitää tuskaa yhdentekevänä asiana.[11]
»Sen minä siitä kuitenkin opin, ettei rauhaa rakastavan miehen ole turvallista juhlia noin viisaiden miesten kanssa.[12]»
Teoksen toinen nimi Lapithit viittaa kreikkalaisen mytologian lapiiteihin, jotka joutuivat Peirithooksen häissä taisteluun kentaurien kanssa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lukianos: Juomingit 5, 7.
- ↑ Lukianos: Juomingit 6–7.
- ↑ Lukianos: Juomingit 12.
- ↑ Lukianos: Juomingit 20.
- ↑ Lukianos: Juomingit 9.
- ↑ Lukianos: Juomingit 18–19.
- ↑ Lukianos: Juomingit 21–29.
- ↑ Lukianos: Juomingit 30–34.
- ↑ Lukianos: Juomingit 35.
- ↑ Lukianos: Juomingit 36–40.
- ↑ Lukianos: Juomingit 42–47.
- ↑ Lukianos: Juomingit 48.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lukianos: Juomingit eli Lapithit. Teoksessa Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja. Suomennos ja selitykset Kaarle Hirvonen. Espoo: Littera, 1983. ISBN 951-9356-01-0.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lucian: A Feast of Lapithae (englanniksi)