Debbie Harry

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Deborah Harry)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Deborah Harry
Debbie Harry vuonna 2008.
Debbie Harry vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt1. heinäkuuta 1945 (ikä 78)
Miami, Yhdysvallat
Muusikko
Taiteilijanimi Debbie Harry
Laulukielet englanti
Aktiivisena 1968
Tyylilajit punk rock, new wave, rock, pop, disko, reggae, dance
Yhtyeet Blondie, The Jazz Passengers, sooloura
Levy-yhtiöt Chrysalis Records ja Private Stock RecordsView and modify data on Wikidata
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.blondie.net

Deborah Ann ”Debbie” Harry (alkuperäinen nimi: Angela Trimble[1]) (s. 1. heinäkuuta 1945 Miami, Florida, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen rockmuusikko ja näyttelijä. Hän on uuden aallon musiikin menestyneimpiin kuuluneen Blondie-yhtyeen keulahahmo. Harry nousi yhdeksi aikansa ihannoiduimmista vaihtoehtoisen rockmusiikin esittäjistä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harry syntyi Miamissa Floridassa. Hänet adoptoivat lahjakaupanomistajat Catherine Harry ja Richard Smith. Hän kävi Hawthorne High Schoolia, josta hän valmistui vuonna 1963. Vuonna 1965 hän valmistui New Jerseyssä sijaitsevasta Centenary Collegesta pääaineenaan taiteet. Ennen musiikkiuraansa Harry muutti New Yorkiin ja työskenteli vuoden BBC:ssä sihteerinä. Tämän jälkeen hän työskenteli Max's Kansas Cityssä tarjoilijana, sitten tanssijana ja Playboy-pupuna.

Muusikon ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Debbie Harry vuonna 2006.

Muusikon uransa Harry aloitti vaisusti menestyneessä folk-yhtyeessä The Wind in the Willows. Vuonna 1974 hän oli mukana The Stilettos -yhtyeessä, jonka jäsenenä oli myös myöhemmin Blondiessa soittanut Chris Stein. Harry ja Stein erosivat yhtyeestä ja perustivat yhtyeen Angel and the Snake. Pian tämän jälkeen he kokosivat Blondien, jonka he nimesivät Harrylle osoitettujen huuteluiden mukaan. Yhtye tuli pian vakioesiintyjäksi baareissa Max's Kansas City ja CBGB's. Vuonna 1976 debyyttialbumin julkaisun jälkeen yhtyeen menestys kasvoi 1980-luvun alkuun asti, ensin Australiassa ja Euroopassa ja sitten Yhdysvalloissa.

Blondien johtohahmoina ollessaan Harry ja Stein aloittivat pitkän parisuhteen, mutta eivät menneet naimisiin. Harrylla ei ole lapsia. 1980-luvun puolivälissä Harry piti vapaata hoitaakseen vakavasta taudista parantunutta Steiniä. Pariskunta erosi 1990-luvulla mutta jatkoi yhteistyötä. Vuonna 1999 Debbie Harry valittiin sijalle 12. rockmusiikin merkittävämpien naisten listalla, ja vuonna 2002 hän oli 18. kaikkien aikojen seksikkäimpien artistien listalla.

Harryn vahva lavasäteily ja katumuodin mukainen pukeutuminen tekivät Blondiesta yhden 1970–1980-lukujen taitteen suosituimmista popyhtyeistä. Heidän tunnetuimpia hittejään olivat ”Call Me”, ”Heart of Glass”, ”Rapture” ja ”Atomic”. Vaikka Blondien kaikki jäsenet olivat taitavia soittajia, valovoimainen laulaja jätti usein muut jäsenet varjoonsa.

1980- ja 1990-luvuilla Harry julkaisi joitakin sooloalbumeita ja näytteli elokuvissa. H. R. Giger on suunnitteli Harryn ensimmäisen sooloalbumin Koo Koon kannen, ja Giger myös ohjasi siltä kaksi Debbie Harryn musiikkivideota vuonna 1981.[2] Blondie teki paluun vuonna 1999 ja esiintyy edelleen.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Deborah Harry uskoo olleensa 1970-luvun alussa vähällä joutua autokyytiä tarjonneen sarjamurhaaja Ted Bundyn uhriksi. Hän vakuuttui asiasta luettuaan Bundyn sähkötuoliteloituksen jälkeen 1989 kuvauksen miehestä ja tämän toimintatavoista. Asian paikkansapitävyyttä ei ole varmistettu.[3]

Harry on ajoittain maininnut haastatteluissa pitävänsä itseään biseksuaalisena. Hänet adoptoitiin nuorella iällä, eikä hän tunne biologisia vanhempiaan. Deborah on kertonut, että heidän etsimisensä olisi "loukkaus Harryja kohtaan" ja että tärkeintä on, että hän itse tietää kuka on.

Sooloalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koo Koo  (1981)
  • Rockbird  (1986)
  • Def, Dumb and Blonde  (1989)
  • Debravation  (1993)
  • Necessary Evil  (2007)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • H. R. Giger et al: H. R. Giger - Art,Design, Film. Näyttelyjulkaisu. Tampere: Tampereen Taidemuseo, 2010. ISBN 978-951-609-445-1.
  • Dick Porter, Kris Needs: Blondie: mustaa valkoisella. Minerva Kustannus Oy, 2018. ISBN 978-952-312-602-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dick Porter, Kris Needs: Blondie: mustaa valkoisella, s. 13. Suomentanut Jere Saarainen. Minerva Kustannus Oy, 2018. ISBN 978-952-312-602-2.
  2. H. R. Giger, Art, design, Film. 2010. Sivut 52–55
  3. Debbie Harry. snopes.com

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sylvie Simmons: Face it, 2019 (elämäkerta). ISBN 9780008229429.
  • Porter, Dick ja Needs, Kris: Blondie — Mustaa valkoisella. Suomentanut J. Sarainen. Minerva, 2018. ISBN 9523126024. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]