David A. Wiggins
David A. Wiggins on yhdysvaltalainen lintutieteilijä.
David Wiggins työskenteli jo lukiolaisena Oklahoman yliopiston museoavustajana. Hän valmistui samasta yliopistosta eläintieteilijäksi, Brockin yliopistosta maisteriksi kalatiiran poikasten hoitoa selvittelevällä tutkimuksella, ja kanadalaisesta Simon Fraser yliopistosta filosofian tohtoriksi kelopääskyä (Tachycineta bicolor) käsittelevällä tutkimuksella.[1] Väitöksensä jälkeen hän pääsi Kansallisen tiedesäätiön stipendiaattina Uppsalan yliopistoon Ruotsiin, missä hän tutki sepelsiepon (Ficedula albicollis] evoluutiota. Myöhemmin hän pääsi Fulbright-stipendiaattina tutkimaan tiaisten (Paridae) lisääntymisekologiaa Namibiaan ja Zimbabween.
Wiggins toimii Oklahoman Sam Noblen luonnonhistoriallisen mueson (Sam Noble Oklahoma Museum of Natural History) tutkijana. [2] Samanaikaisesti hän toimii konsultoivana ekologina Ruotsissa.
Wiggins on tutkinut myös mustakiitäjän lisääntymistä Pohjois-Amerikassa ja talitiaisen lisääntymisekologiaa Tanskassa.[3] Hän on tutkinut myös riikinkukkokehrääjiin (Saturniidae) kuuluvaa Imbrasia belinaa Namibiassa.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Väitöskirja (1989)
- ↑ SNOMNH (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ David A. Wiggins; Anders Pape Møller; Martin Fyhn Lykke Sørensen & L. Arriana Brand 1998: Island biogeography and the reproductive ecology of great tits Parus major (Oecologia (1998) 115:478-482)[vanhentunut linkki]
- ↑ Ann. Zool. Fennici 34:235–240