Kelopääsky
| Kelopääsky | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Pääskyt Hirundinidae |
| Suku: | Viherpääskyt Tachycineta |
| Laji: | bicolor |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Tachycineta bicolor |
|
 Kelopääskyn levinneisyysalue. Keltaiset alueet ovat pesimisalueita, siniset talvehtimisalueita ja oransseilla alueilla lintua tavataan ympäri vuoden |
|
| Katso myös | |
Kelopääsky (Tachycineta bicolor) on Pohjois-Amerikassa pesivä pääskyihin kuuluva varpuslintu. Se on pienehkö ja pitkisiipinen pääsky, ja sen vartalon yläpuoli vihertävän sininen ja alapuoli valkoinen. Kelopääskyt ovat sosiaalisia lintuja, ne voivat kerääntyä suuriksi parviksi. Lajin ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kelopääsky on kooltaan noin 14 cm. Kelopääsky on pienehkö hyvin pitkäsiipinen pääsky. Selästään, päästään ja siivistään laji on väritykseltään kiiltävän vihertävän sininen. Kurkku, rinta ja vatsa ovat puhtaan valkoiset. Nuoret linnut ovat selästään ja päästään ruskehtavia ja valkoisessa rinnassa on myös harmaata.[2] Naaraiden höyhenpuku kehittyy hitaammin kuin koiraan.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kelopääsky pesii Pohjois-Amerikan pohjois- ja keskiosissa. Lajin levinneisyyden pohjoisraja noudattaa melko tarkasti puurajaa. Lajin talvehtimisalueet ovat Floridassa sekä Keski-Amerikassa Karibianmeren rannikolla. Lajin elinympäristöä ovat avoimet alueet lähellä vesialueita kuten pellot, suot, niityt, rannat ja majavalampien läheiset alueet.[2]
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kelopääskyjen ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä, joita laji pyydystää ilmasta avoimien maa-alueiden tai veden päältä. Laji syö erityisesti perhosia, kovakuoriaisia ja muurahaisia, mutta myös heinäsirkkoja, korentoja ja vesiperhosia.[2] Toisin kuin monet muut pääskyt kelopääskyt voivat elää pitkiäkin aikoja ilman hyönteisravintoa, jolloin ne syövät marjoja, erityisesti myrttien (Myrica) vahapintaisia marjoja.[3]
Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesimäkauden ulkopuolella kelopääskyt ovat hyvin sosiaalisia lintuja ja voivat kerääntyä hyvin suuriksi jopa satojen tuhansien yksilöiden parviksi yöpymispaikoilleen.[3] Pesimäkauden aikaan ne ovat kuitenkin hyvin tarkkoja reviireistään ja molemmat vanhemmat puolustavat aluetta, joka ulottuu noin 10–15 metrin säteelle pesäpaikasta.[2]
Kelopääskyjen pesimäkausi kestää toukokuulta syyskuulle. Pesä sijaitsee yleensä puunkolossa tai pesälaatikossa. Laji voi rakentaa pesän myös rakennuksiin tai siltarumpuihin. Naaras munii kahdesta kahdeksaan valkoista munaa, joita vain se hautoo kahdesta kolmeen viikkoon. Koiras osallistuu poikasten ruokintaan.[2]
Kelopääskyt muuttavat päiväsaikaan löyhinä parvina ja yöpyvät suurina ryhminä.[2]
Vain kelopääskykoiras laulaa. Linnut pitävät yhteyttä keskenään kutsuäänillä, joita on lajilla 14 erilaista. Lisäksi linnut käyttävät kehonkieltä esimerkiksi värisyttämällä siipiään tai kyyristymällä. Näillä tavoin lintu voi ilmaista aggressiotaan ja lintu käyttää näitä myös pariutuakseen.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Tachycineta bicolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Tachycineta bicolor Animal Diversity Web. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 17.1.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c R. J., B. J. Stutchbury & R. R. Cohen: Tree Swallow The Birds of North America Online. Viitattu 17.1.2010. (englanniksi)
| ||||||||||