Dave Alexander
| Dave Alexander | |
|---|---|
Dave Alexander vuonna 1969 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 3. kesäkuuta 1947 Whitmore Lake, Michigan, Yhdysvallat |
| Kuollut | 10. helmikuuta 1975 (27 vuotta) Ann Arbor, Michigan, Yhdysvallat |
| Ammatti | Basisti, lauluntekijä |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1967–1970 |
| Tyylilajit | Punk rock, protopunk, hard rock |
| Soittimet | basso |
| Yhtyeet | The Stooges |
| Levy-yhtiöt | Elektra Records |
| Aiheesta muualla | |
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Dave Michael Alexander (3. kesäkuuta 1947 – 10. helmikuuta 1975) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hän tuli tunnetuksi garage rock ja protopunk-yhtyeen The Stoogesin alkuperäisenä basistina. Hän soitti bassoa yhtyeen kahdella ensimmäisellä albumilla The Stooges ja Fun House. Hän kuoli 27-vuotiaana. Kuolemaan vaikutti vakava alkoholismi.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Dave Alexander syntyi vuonna 1947 Whitmore Lakessa, Michiganissa. Ainoana lapsena hän muutti vanhempiensa kanssa teini-ikäisenä Ann Arborin länsipuolelle,[2] Dave tapasi siellä Ron ja Scott Ashetonin, joista tuli hänen hyviä ystäviään. Hänet tunnettiin lempinimellä "Zander". He kävivät samaa high schoolia, jonka Dave tosin keskeytti jo ensimmäisenä koulupäivänään.[1][3]
Esikuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ron Asheton myi moottoripyöränsä vuonna 1965, josta saaduilla rahoilla hän ja Dave Alexander matkustivat Englantiin katsomaan ihailemiensa The Whon sekä The Beatlesin konsertteja.[1][3] Dave Alexander innostui bassonsoitosta, tavattuaan Lontoossa Rolling Stonesin basistin Bill Wymanin.[2]
Katolilaisessa kodissa kasvanut Dave Alexander menetti teini-iässä kiinnostuksensa kristinuskoon, mutta löysi sen sijaan hengellisyyden ja kehitti ”terveen kunnioituksen” okkultismia kohtaan, lukien Aleister Crowleyta ja Madame Blavatskya. Hänen vanhempiensa talossa oli valtava kirjasto, ja Dave käytti suuren osan ajastaan lukemiseen – enimmäkseen filosofiaa ja metafysiikkaa. ”Dave oli todella syvällinen, aikaansa edellä”, kertoi Ron Asheton toimittaja Paul Trynkalle.*[1][2] Hänellä oli myös erinomainen levykokoelma. Hän kuunteli Rolling Stonesia, John Lee Hookeria, Arthur Leetä. Toisin kuin muut Stoogesin jäsenet, Dave rakasti myös Beatleseja – etenkin George Harrisonia.[2]
The Stooges
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alexander sekä Ashetonin veljekset tapasivat Iggy Popin ja perustivat yhdessä The Stooges-yhtyeen vuonna 1967. Dave Alexanderista tuli yhtyeen basisti. Hän ei ollut soittanut koskaan aikaisemmin, mutta oppi bassonsoiton nopeasti ja osallistui sen jälkeen myös yhtyeen kappaleiden sovittamiseen ja säveltämiseen. Hän soittaa Stoogesin kahdella ensimmäisellä albumilla The Stooges (1969)ja Fun House (1970). Dave sävelsi Iggy Popin ja Ron Ashetonin kanssa yhtyeen kappaleet "We Will Fall", "Little Doll", "Dirt".[1]

Dave Alexander tapasi elämänsä rakkauden, tyttöystävä Esther Korinskyn lennolla Detroitista Seattleen alkuvuodesta 1968. Esther muistelee ”The Stooges nousi koneeseen. Se oli ensimmäinen kerta, kun näin heidät, ja tiedäthän, he olivat resuisen näköisiä ja kaikkea, ja se oli vain todella siistiä. Se oli kuin Rolling Stones olisi kävellyt siihen koneeseen. Minulla ei ollut aavistustakaan keitä he olivat, mutta heti kun näin nahkatakit ja pitkät hiukset, päätin ottaa selvää! ”Olin 17- tai 18-vuotias”, Esther muisteli. ”Kävelin käytävää edestakaisin monta kertaa, koska he olivat koneen takaosassa. Sitten vain nojauduin heidän puoleensa ja aloin jutella, ja lopulta kysyin, missä bändissä he soittivat. He kaikki antoivat minulle puhelinnumeronsa, mutta lopulta soitin Dave’lle. Hän näytti aina hyvältä.”[2]
Dave Alexanderin ulkonäkö teki vaikutuksen kaikkiin, jotka hänet muistivat. Scott Asheton muisteli: ”Hän oli aivan innoissaan vaatteista, että piti olla oikea vaatekaappi, juuri se juttu, jolla luot itsellesi imagon.”[2] Monet, jotka tunsivat Dave Alexanderin sanovat hänen olleen täynnä ristiriitoja: upea nouseva muusikko, jolla oli mukava tyttöystävä ja nopea auto, mutta joka kamppaili myös mielenterveyden ongelmien kuten masennuksen kanssa. Useat kuvailivat Dave Alexanderia myös ”hiljaiseksi”, ”ujoiksi”, salaperäiseksi ja vetäytyväksi. Hänen tyttöystävä Esther muistaa hänet kuitenkin ”todella ystävälliseksi. Hän oli tavallaan ulospäinsuuntautunut, mutta jos hän ei halunnut ottaa kontaktia, hän saattoi vetäytyä täysin.” [1][2]
Päihdeongelma ja muusikon uran loppu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stoogesin roudari Bill Cheatham kuvasi Dave Alexanderia toimittaja Paul Trynkalle antamassaan haastattelussa: ”Dave oli hullu. Hän oli nuorisorikollinen, loistava tyyppi, sellainen kaveri, jonka luulit arvioivasi helposti, mutta myöhemmin huomasit, että hänellä oli niin monta eri puolta. Mutta hän oli sekopää, pohjimmiltaan vain hullu kakara. Hän oli aina ensimmäisenä kokeilemassa mitä tahansa, mitä eteen tuli. Hän oli se kaveri, joka sai viinaa käsiinsä ennen kuin pilveä.”*[1]
”Hän rakasti olutta, todella. Ja vieläpä halpaa olutta. Pabst Blue Ribbonia!” tyttöystävä Esther muisteli. ”Dave käytti myös oman osuutensa LSD:tä, Seconaleja ja muita pillereitä.”[2] Dave Alexander erotettiin yhtyeestä rankan alkoholismin ja huumausaineiden käytön takia elokuussa 1970, heti Goose Lake Festivalin jälkeen. Konsertissa The Stooges joutui esiintymään suuren yleisön edessä, Goose Lake Festivaalin valtava yleisömeri jännitti Dave Alexanderia liikaa. Jännitystä lievittääkseen hän nautti alkoholia, rauhoittavia lääkkeitä sekä poltti pilveä. Konsertin alkaessa hän oli sekaisin ja hän unohti osan yhtyeen kappaleista[1]
Iggy Pop ei voinut sietää tätä ja erotti Dave Alexanderin. Hän ei ollut koskaan erityisemmin pitänyt basististaan, jolla oli mielenterveysongelmia ja joka oli juonut alkoholia jo nuoresta alkaen.[3] Goose Lakesta ei tullut vain epäonnistunut keikka, vaan Iggy Popin ja Alexanderin ystävyyden katkeamispiste. Kaikkien kertomusten mukaan Dave Alexander otti eron raskaasti ja yhtyeestä erottaminen merkitsi hänen loppunsa alkua. Hänen päihteiden käyttönsä riistäytyi käsistä. Goose Laken jälkeen Esther muistelee, ”Ainoa mitä hänelle jäi, oli juominen. Se oli surullista.”[2] Alexander kuitenkin pysyi ystävänä Ashetonien kanssa. Erityisesti Ron Ashetonia harmitti Alexanderin erottaminen.
Kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tultuaan erotetuksi The Stoogesista Dave päätti uransa musiikkialalla ja muutti takaisin vanhempiensa luokse, missä hänen alkoholisminsa paheni. Hieman ennen kuolemaansa Dave Alexander sijoitti perimäänsä rahaa osakemarkkinoihin ja tienasi sen avulla. Rahat hän käytti päihteisiin.[3]
”Dave joi käytännössä koko elämänsä,” Scott Asheton muisteli toimittaja Paul Trynkalle. ”Hän aloitti, kun oli ehkä 10-vuotias, kuoli 27-vuotiaana. Nehän ovat kasvun vuosia – silloin ei pitäisi olla alkoholia kehossa, kun olet 10-vuotias.” [1][2]”Se oli surkea elämä,” Esther muisteli. ”Hänellä oli minuutin verran mainetta, tiedätkö, ja sitten kaikki vain romahti.”[2] Dave Alexander kuoli 27-vuotiaana keuhkoödeemaan 10. helmikuuta 1975. Hän oli joutunut sairaalaan haimatulehduksen vuoksi, jonka syyksi arvioitiin liiallinen alkoholin käyttö.[4][2]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]The Stooges
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- The Stooges (1969)
- Fun House (1970)
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Trynka, Paul: Iggy Pop, Open Up And Bleed. Sphere, 2007.
- ↑ a b c d e f g h i j k l Todd McGovern: THE LOST STOOGE: CHASING THE GHOST OF DAVE ALEXANDER PleaseKillMe. 9.11.2017. Viitattu 22.8.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d McNeil, Legs & McCain,Gillian: Please Kill Me: The Uncensored Oral History of Punk. Penguin Books, 1997.
- ↑ Eric Segalstad: The 27s: The Greatest Myth of Rock & Roll (Google Books)