Corey Crawford

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Corey Crawford
Henkilötiedot
Syntynyt31. joulukuuta 1984 (ikä 39)
Montreal, Quebec, Kanada
Kansalaisuus  Kanada
Jääkiekkoilija
Lempinimi Crawf, Craw, Crow,[1] Craw(e)some[2]
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 188 cm
Paino 98 kg
Pelinumero 50
Pelaajaura
Pääsarjaura 2006–2020
Seurat Chicago Blackhawks
NHL-varaus 52. varaus, 2003
Chicago Blackhawks

Corey Crawford (s. 31. joulukuuta 1984 Montreal, Quebec, Kanada) on uransa päättänyt kanadalainen jääkiekkomaalivahti. Chicago Blackhawks varasi hänet toisella kierroksella 52. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2003. Crawfordin vahvuudet ovat raameissa ja peittävyydessä.[3]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stanley Cup
Chicago Blackhawks 2013
Chicago Blackhawks 2015
Mitalit
Maa:  Kanada
Miesten jääkiekko
Maailmancup
Kultaa Kultaa World Cup 2016 jääkiekko

Junioriura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Crawford pelasi vuodet 2001–2005 QMJHL-juniorisarjaa Moncton Wildcatsissa. Toisen kautensa päätteeksi Chicago Blackhawks varasi hänet NHL:ään toisella kierroksella 57. pelaajana. Crawford pelasi Wildcatsissa jokaisena kautenaan suurimman osan ykkösmaalivahtina. Kaudella 2003–2004 hän vei Wildcatsin aina QMJHL:n finaaleihin saakka, joka vei kuitenkin Gatineau Olympiques otteluvoitoin 4–1.

Crawford teki Wildcatsissa pelatessaan useita seuraennätyksiä; paras päästettyjen maalien keskiarvo (2,47) kaudella 2004–2005 ja eniten voittoja (35) kaudella 2003–2004. Kaudella 2004–2005 Crawford torjui kuusi nollapeliä, joilla hän jakaa Simon Lajeunessen kanssa Wildcatsin seuraennätyksen. Crawford valittiin QMJHL:n toiseen tähdistökentälliseen kausina 2003–2004 ja 2004–2005.[4]

Ammattilaisura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2005–2006 Crawford siirtyi Chicago Blackhawksin organisaatioon. Hän pelasi suurimman osan kaudestaan AHL-joukkue Norfolk Admiralsissa, jossa Crawford kantoi suurimman osan runkosarjan torjuntavastuusta. Hän pelasi kauden aikana myös kaksi NHL-ottelua. Crawford teki NHL-debyyttinsä 22. tammikuuta 2006 ottelussa Minnesota Wildia vastaan, jossa hänet vaihdettiin kolmannessa erässä Adam Munron tilalle Blackhawksin maalille eikä päästänyt yhtään maalia. Ensimmäisen NHL-ottelunsa aloittavana maalivahtina Crawford pelasi 2. helmikuuta 2006 St. Louis Bluesia vastaan. Blackhawks hävisi ottelun 6–5 jatkoajalla. Crawford torjui ottelussa 29 kertaa.

Toisen Blackhawks-vuotensa 2006–2007 Crawford pelasi kokonaan farmissa ja kaudella 2007–2008 hän pelasi viisi NHL-ottelua. Crawford torjui NHL-uransa ensimmäisen voittonsa ja nollapelinsä 5. maaliskuuta 2008 ottelussa Anaheim Ducksia vastaan, joka päättyi Blackhawksin 3–0-voittoon.[5] Hän teki heinäkuussa 2008 vuoden mittaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[6] Crawford pelasi kaudella 2008–2009 playoff-ottelun toisen erän ajan NHL:ssä välierissä Detroit Red Wingsiä vastaan. Kaudella 2009–2010 hän pelasi NHL:ssä yhden runkosarjaottelun.

Crawford sai kaudella 2010–2011 erinomaisen näytönpaikan Blackhawksin NHL-joukkueeseen, sillä hallinneen Stanley Cup -mestarin ykkösmaalivahti Antti Niemi kaupattiin San Jose Sharksiin ja Cristobal Huet lainattiin Sveitsiin. Blackhawks hankki ykkösmaalivahdikseen Marty Turcon, jonka Crawford ohitti ja hän pelasi onnistuneen tulokaskauden. 57 runkosarjaottelua torjunut Crawford valittiin kauden päätteeksi tulokkaiden tähdistökentälliseen.[3] 7.15. tammikuuta välisenä aikana vuonna 2011 hän pelasi yhteensä 176.09 minuuttia päästämättä maaliakaan. Blackhawksissa kukaan ei ole pitänyt nollaa yhtä kauan Tony Espositon jälkeen, joka onnistui tekemään ennätyksensä 16.30. tammikuuta välisenä aikana vuonna 1972. 20. helmikuuta5. maaliskuuta 2011 välisenä aikana Crawford torjui kahdeksan peräkkäistä voittoa, joilla hän oli Blackhawksin eniten peräkkäisiä voittaja torjunut tulokasmaalivahti.[7][8][9] Crawford oli vain yhden voiton päässä koko seurahistorian eniten peräkkäisiä voittoja torjuneesta Glenn Hallista. Hänet valittiin helmikuussa 2011 NHL:n viikon (20.27. helmikuuta) pelaajaksi.

Toukokuussa 2011 Crawford teki kolmivuotisen ja kahdeksan miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen Blackhawksin kanssa.[10][11]

Crawford voitti Stanley Cupin kaudella 2012–2013 Chicago Blackhawksin maalivahtina.[12]

Lokakuussa 2020 Crawford teki vapaana agenttina New Jersey Devilsin kanssa kaksivuotisen ja yhteensä 7,8 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. DeDoncker, Mike: Wild finish to IceHogs’ victory at MetroCentre 25.12.2007. rrstar.com. Arkistoitu 8.9.2012. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  2. Blackhawks player nicknames hockeybroadtumblr.com. HockeyBroad.com. Viitattu 6.11.2017. (englanniksi)
  3. a b EliteProspects
  4. Legends of Hockey
  5. Blackhawks rookie Crawford gets first NHL shutout in first start of season 6.5.2008. Associated Press (Yahoo! Sports). Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  6. Blackhawks re-sign goaltender Crawford 21.7.2008. rrstar.com. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  7. Crawford named to 2011 NHL All-Rookie Team 22.6.2011. Chicago Blackhawks. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  8. Blackhawks make it 8 straight 5.3.2011. DailyHerald.com. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  9. Adams, Cheryl: Making the case for Corey Crawford for the Calder 30.3.2011. The Hockey Writers. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  10. Blackhawks agree to terms with Corey Crawford 19.5.2011. Chicago Blackhawks. Viitattu 18.12.2011. (englanniksi)
  11. Chicago oppi Antti Niemen kanssa tekemästään virheestä 21.5.2011. MTV3. Viitattu 18.12.2011.
  12. http://www.iltasanomat.fi/nhl/art-1288577094886.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. https://www.tsn.ca/new-jersey-devils-corey-crawford-agree-on-two-year-deal-1.1537126

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Brian Elliott & Jaroslav Halák

Jonathan Quick
William M. Jennings Trophyn voittaja
2013
(yhdessä Ray Emeryn kanssa)
2015
(yhdessä Carey Pricen kanssa)
Seuraaja:
Jonathan Quick

Frederik Andersen & John Gibson