Coco Chanel

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Coco Chanel
Henkilötiedot
Koko nimi Gabrielle Bonheur Chanel (Chasnel)
Syntynyt19. elokuuta 1883
Saumur, Maine-et-Loire, Ranskan kolmas tasavalta
Kuollut10. tammikuuta 1971 (87 vuotta)
Pariisi, Ranska
Aiheesta muualla
chanel.com

Gabrielle Bonheur ”Coco” Chanel (19. elokuuta 1883 Saumur, Maine-et-Loire, Ranskan kolmas tasavalta – 10. tammikuuta 1971 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen muotialan uranuurtaja ja 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia ihmisiä muotialalla.[1] Hän perusti vuonna 1910 Chanelin muotitalon, joka on vielä nykyäänkin maailman johtavia yrityksiä alallaan.

Gabriellesta Cocoksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gabrielle Bonheur (ransk. ’Onni’) Chanel syntyi köyhään pienyrittäjäsukuun nunnien pitämässä köyhäinsairaalassa Saumurissa vuonna 1883. Hänet kastettiin yhden nunnista kaimaksi.[2] Hänen sukunimensä kirjoitettiin syntymätodistukseen väärin, Chasnel. Hänen Nîmesistä kotoisin oleva isänsä Henri-Albert Chanel (noin 1857–?) oli kiertelevä vaatekauppias kuten muukin sukunsa ja äiti Courpière’stä Puy-de-Dômesta kotoisin oleva Eugénie Jeanne Devolle (noin 1862/1864–1895) oli pyykkäri ja ompelija. Vanhemmat menivät naimisiin vuonna 1884. Gabrielle vietti lapsuutensa kulkien markkinoilta markkinoille vanhempiensa mukana. Gabriellella oli kolme nuorempaa veljeä: Alphonse (1885–1953), Lucien (1889–1941) ja Augustin (s. 1891), joka kuoli puolivuotiaana, sekä kaksi sisarta, Julie-Berthe (1882–1912) ja Antoinette (1887–1920). Julie oli syntynyt Jeannen aiemmasta suhteesta.

Äiti Jeanne kärsi vakavista hengitystiesairauksista, mikä vaikeutti köyhän perheen elämää entisestään. Isä Albert oli puolestaan tunnettu lukuisista naisseikkailuistaan ja runsaasta alkoholinkäytöstään. Kun Gabrielle oli 12-vuotias,[3] hänen äitinsä menehtyi 31-vuotiaana keuhkokuumeeseen tai tuberkuloosiin.[3][2] Äidin kuoleman jälkeen isä pakkasi Gabriellen ja tämän sisarukset vaunuihin ja vei heidät Aubazineen Correzèn departementtiin, Uuteen-Akvitaniaan ja jätti alle 10-vuotiaat poikansa viranomaisten käsiin, jotka sijoittivat nämä talonpoikaisperheisiin maatyöläisiksi.[2] Kaupungissa toimi sistersiläisnunnien pitämä lastenkoti, jonne isä jätti tyttärensä.[2] Gabrielle ei nähnyt isäänsä enää koskaan tämän jälkeen. Ankaraa kuria ja askeettista elämäntapaa noudattavassa lastenkodissa hän sai ensimmäistä kertaa kouluopetusta ja oppi ompelemaan.[4]

Vuodet lastenkodissa olivat Gabrielle Chanelille raskaita, ja hän tunsi suurta katkeruutta isäänsä ja muuta Chanelin sukua kohtaan, koska nämä olivat hylänneet hänet. Coco Chanel ei koskaan myöhemmässä elämässään puhunut vuosistaan lastenkodissa, eikä hän myöskään antanut isälleen anteeksi tämän tekoja. Hänen väärinkirjoitettua sukunimeään ei koskaan nähtävästi korjattu, koska tällöin olisi käynyt ilmi että hän oli syntynyt köyhäinsairaalassa. Chanel esitti myöhemmin lapsuudestaan kaunisteltua versiota, jossa isä olikin viinikauppias, joka oli lähtenyt tekemään omaisuuden Amerikkaan, josta lähetteli tyttärelleen hienoja lahjoja ja tyttö olisikin kasvanut tätiensä luona.[5] 18-vuotiaana Gabrielle jätti orpokodin ja muutti asumaan isänpuoleisen tätinsä Louise Costierin luokse. Hän alkoi opiskella katolisessa tyttökoulussa Moulinsissa, jossa hän oppi lisää ompelemisesta. Gabriellen nuori täti Adrienne kävi samaa koulua.[4][2]

"Mademoiselle Coco, haluaisin kauniin hatun sunnuntaiksi." 1919

Koulun johtajatar löysi Adriennelle ja Gabriellelle töitä myyjinä ja ompelijoina liikkeessä, jossa tehtiin kapioita, suruvaatteita ja vauvanvaatteita. Tytöt jakoivat ullakkohuoneen liikkeen yläpuolella ja työskentelivät myös viikonloppuisin räätälin palveluksessa vaihtaen ratsuväen upseerien ratsastushousujen nahkapaikkoja. Upseerijoukko huomasi Gabriellen ja Adriennen ja alkoi viedä heitä puistossa sijaitsevaan paviljonkiin, jossa pidettiin konsertteja varuskunnan väelle.[2]

Ennen muotiuraansa Gabrielle Chanel kokeili kykyjään laulajana. Gabrielle esiintyi yhdessä nuoren tätinsä Adriennen kanssa ravintolan kabareessa. Hänen ohjelmistossaan oli vain kaksi kappaletta: "Ko Ko Ri Ko", jonka kertosäe tarkoitti ranskaksi "kukko-kiekuu" ja "Qui qu'a vu Coco?", viisu tytöstä, joka oli kadottanut koiransa. Pian yleisö tervehti häntä kukkopojan huudoilla ja kastoi hänet kadonneen koiran nimiseksi. Näin Gabriellesta tuli Coco.[2] Gabrielle lopetti laulajanuransa tavattuaan entisen ratsuväenupseeri Étienne Balsanin, joka oli rikas perijä.[3]

Gabrielle Chanel tutustui rakastajiensa Étienne Balsanin, tämän ystävän Arthur Boy Chapelin ja Westminsterin herttua Hugh Grosvenorin kautta yläluokan elämäntapaan ja pukeutumistyyliin. Coco oppi ratsastamaan, matkusteli paljon ja käytti englantilaistyylisiä urheiluvaatteita. Rakastajiltaan saamillaan varoilla hän pystyi aloittamaan itsenäisen muotisuunnittelijan uransa. Balsan ja Westminsterin herttua lahjoittelivat hänelle avokätisesti muun muassa jalokiviä ja koruja sekä jälkimmäinen myös tontin Ranskan Rivieralla.[6]

Muotitalon synty ja kasvu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gabrielle Chanel merimieshenkisessä vapaa-ajanasussa 1928

Coco Chanel aloitti muotiuransa suunnittelemalla hattuja.[2] Ensimmäisen liikkeensä rue Cambon 21:ssä, nimeltä Chanel Modes Mademoiselle Chanel avasi vuonna 1910. Étienne Balsan maksoi juoksevat kulut ja Boy Capel kiinteistömenot.[2] Cocon koulutyttömäiset olkihatut nousivat nopeasti muodikkaiksi tunnettujen ranskalaisten näyttelijättärien keskuudessa. Tämän suosion saattelemana Chanel lanseerasi vuonna 1913 naisten urheiluvaatemalliston uudessa liikkeessään rantalomakaupunki Deauvillessä. Merimieshenkinen mallisto sai loistavan vastaanoton. Uudenlaiseen vaatemallistoon oli lainattu vaikutteita miesten vaatteista sekä miehisistä kuoseista ja materiaaleista. Seuraava liike avattiin vuonna 1915 ylelliseen rantalomakaupunki Biarritziin houkuttelemaan varakkaita ensimmäistä maailmansotaa paenneita espanjalaisia turisteja.[7]

Vuoteen 1916 mennessä liiketoiminta oli tuottanut niin hyvin voittoa, että Chanel pystyi maksamaan Capelille tämän sijoittamat varat takaisin. Vuoteen 1919 mennessä Chanel oli rekisteröity couturièreksi eli muotitaiteilijaksi ja perusti maison de couturensa eli muotitalonsa osoitteeseen rue Cambon 31,[8] jonka hän oli ostanut vuonna 1918. Muotitalo sijaitsee nykyisinkin samassa osoitteessa. Vuoteen 1927 mennessä Chanel omisti rue Cambonilta kiinteistöt numero 23–31.[9]

Mallistollaan Chanel loi pukeutumistavan, jossa ylellisyyden tuntu on tärkeämpää kuin päälle liimattu koreus. Chanelin tyylin lähtökohta oli arkinen. Kun rahat eivät riittäneet sen ajan muodin vaatimuksiin, hän pukeutui päättäväisesti omalla tavallaan. Chanel halveksui aikansa monimutkaisia hattuja: ”Miten aivot voivat toimia tuollaisten tekeleiden alla?”[2]

1920-luku - Parfumerie Chanel

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chanel No. 5 -parfyymi.
Chanelin pikkumustien erilaisia versioita näyttelyssä.

Vuonna 1921 julkistettiin Chanelin ensimmäinen parfyymi, Chanel No. 5. Parfyymi saavutti heti suuren suosion, ja se on edelleen maailman eniten myytyjä hajuvesiä. Chanel No. 5:n kerrotaan olleen viides tuoksuvaihtoehto, jonka parfyymisuunnittelija Ernest Beaux Cocolle esitteli, ja juuri sen tuoksu miellytti Chanelia eniten. Se julkistettiin 5. toukokuuta 1921.[10] Numero viisi oli myös Coco Chanelin onnennumero.

Parfyymi Chanel No. 22 -kukkaistuoksu lanseerattiin vuonna 1922. Tuottelias 1920-luku toi myös ensimmäisen kosmetiikkasarjan vuonna 1924, siihen sisältyivät muun muassa huulipunat ja puuterit.[11] Samana vuonna Coco Chanelin liikekumppani, hevoskasvattaja ja Ranskan suurimman Bourjois kosmetiikkaimperiumin perijä[12] Pierre Wertheimer (1888–1965) perusti Societe Des Parfums Chanel'in, joka erikoistui hajuvesiin ja kauneustuotteisiin. Se osoittautui Chanel S.A. -yhtiön kannattavimmaksi liiketoimintaosastoksi.[13]

Vuonna 1927 Chanel julkaisi ensimmäiset ihonhoitotuotteet. Ajatus perustui siihen, että luksus alkaa hyvästä ihosta. Ensimmäinen 15-osainen ihonhoitosarja tuotiin markkinoille.[11] Pierre Wertheimer sai 70 prosentin osuuden yrityksestä rahoittamalla Chanel No. 5:n tuotannon, markkinoinnin ja jakelun. Théophile Bader, joka myi Chanel No. 5:tä Galeries Lafayette tavaratalossaan, sai 20 prosentin osuuden. Coco Chanel itse sai loput 10%, lisensioidessaan nimensä Parfumerie Chanelille.[14][15]

Matkalla Skotlantiin vuonna 1924 Gabrielle Chanel tutustui siihen asti maskuliinisina pidettyihin tweedkankaisiin, josta inspiroituneena hän loi ikoniset naisten jakkupuvut. Vuonna 1926 sai syntynsä myös naisten coctailpuku eli pikkumusta. Amerikan Vogue nimesi asun "Chanel 'Ford' dress" -klassikoksi, johon koko maailma voi pukeutua, viitaten Henry Fordin kehittämään 'jokamiehen' autoon T-Fordiin, joka oli myös aina musta.[16] Cocon pikkumusta, jonka Vogue nimesi ”modernin naisen univormuksi”[17] ja klassinen tweed-jakkupuku olivat tulleet jäädäkseen osaksi naisten pukeutumista.[18]

Vuodet 1935–1957

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Chanelin kaksiläppäinen 2.55 -käsiaukku.
Chanel-jakkupuku, 1965.

Vuonna 1935 Coco Chanel oli suosionsa huipulla. Muotitalon toiminta oli voitollista ja Chanel työllisti jopa 4 000 työntekijää.[19] Coco Chanelin omistuksessa oli myös useita kiinteistöjä ympäri Ranskaa.

Toisen maailmansodan alkaessa vuonna 1939 Chanel sulki muotitalonsa pääosin ja yhtä liikettä pidettiin auki. Sieltä oli saatavilla kovassa kysynnässä olevia hajuvesiä ja asusteita. Hän muutti asumaan Hotelli Ritziin, joka oli myös saksalaisten päämaja. Chanel palasi näytöslavoille vuonna 1945, ollessaan 62-vuotias. Vuonna 1955 yleisölle esiteltiin kuuluisaksi tullut, tikattu nahkainen käsilaukku (2.55 -laukku), jossa oli metalliketju kantohihnana. Laukusta tuli niin suosittu, ettei sitä voitu valmistaa niin paljon kuin sen menekki olisi ollut.

Vuonna 1957 Chanel voitti Dallasin muotimessuilla muotimaailman Oscarin uudella kevätkokoelmallaan.[20]

Chanelin rakastaja toisen maailmansodan aikana oli natsiupseeri, Saksan suurlähetystön lehdistöattasea, paroni Hans Günther von Dincklage, jota elämäkerturi Hal Vaughan luonnehti vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Sleeping with the Enemy: Coco Chanel’s Secret War ”natsien mestarivakoojaksi”. Vaughan väittää Chanelin vakoilleen sota-aikana natsi-Saksan hyväksi.[21] Nämä väitteet on todistettu vuonna 2014 paikkansapitäviksi, kun Ranskan tiedustelupalvelun asiaa koskevat arkistotiedot avattiin ja julkaistiin.[22]

Chanel muutti Sveitsiin vuonna 1945 pakoon natsimainettaan yhdessä paroni Hans Günther von Dincklagen kanssa, mutta palasi vuonna 1949 Ranskaan.[21]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Coco Chanel ei koskaan mennyt naimisiin eikä hänellä ollut lapsia. Hän kuitenkin huolehti vanhimman sisarpuolensa Julie Palassen vuonna 1912 orvoksi jääneestä 6-vuotiaasta André-pojasta (1906–1981) kuten omasta lapsestaan.[23]

Hänellä oli suhde seurapiireihin kuuluvaan rikkaaseen tekstiiliteollisuusperijä Étienne Balsaniin (1878–1954), jonka hevosjalostukselle ja laukkakilpailuille omistetussa linnassa Royallieu'ssa Compiègnessä Chanel asui vuosina 1905–1908. He pysyivät ystävinä Balsanin kuolemaan asti. Edellisen ystävän, hiilikaivosperijä ja pooloharrastaja Arthur Boy Chapelin (1881–1919) kanssa hänellä oli suhde vuosina 1908–1918,[4] vuosina 1920–1924 suhde suuriruhtinas Dmitri Pavlovitš Romanovin kanssa,[24][25] joka esitteli Chanelin Westminsterin herttua Hugh Grosvenorinlle (1879–1953), kanssa hänellä oli suhde vuosina 1923–1933. He pysyivät ystävinä koko elämänsä ajan.[4]

Vuosina 1926–1929 Chanelilla oli suhde runoilija Pierre Reverdyyn, he pysyivät läheisinä Reverdyn kuolemaan asti ja vuosina 1930–1935 kuvittaja ja muotoilija Paul Iribeen,[4] jonka kanssa hän kihlautui marraskuussa 1933. Iribe kuoli sydänkohtaukseen La Pausa huvilalla.[26] Toisen maailmansodan aikana vuosina 1939–1944 hänellä oli suhde natsiupseeri, Saksan suurlähetystön lehdistöattasea, paroni Hans Günther von Dincklageen.[4][6]

Chanel on itse sanonut suhteensa Boy Chapelin olleen hänen elämänsä merkittävin, tämä kuoli auto-onnettomuudessa vuonna 1919.[6][27]

Viimeiset vuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elämänsä loppupuolella Coco Chanel asui Hotelli Ritzissä. Hän oli kuitenkin väsynyt työhönsä muotisuunnittelijana ja hyvin yksinäinen muutamaa läheistä ystävää lukuunottamatta. Hän kärsi myös nukkumisvaikeuksista ja käveli usein unissaan. Hän muutti Ranskan Rivieralle vuoteen 1953 asti omistamaasa La Pausa-huvilaan Roquebrune-Cap-Martin'iin, jonka tontin hän oli saanut 1930-luvulla rakastajaltaan Westminsterin herttua Hugh Grosvenorilta[4] ja sieltä Lausanneen Sveitsiin. Gabrielle Bonheur "Coco" Chanel kuoli omassa huoneistossaan Hotelli Ritzissä Pariisissa tammikuussa 1971. Hän oli tuolloin 87-vuotias.[28]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautajaiset pidettiin Pariisissa La Madeleine -kirkossa, jossa Chanelin muotitalon mallit istuivat ensimmäisillä riveillä. Arkku oli peitetty valkoisilla kukilla – kamelioilla, gardenioilla, orkideoilla, atsaleoilla ja muutamalla punaisella ruusulla. Taidemaalari Salvador Dalí, entinen Ballets russes tanssija Serge Lifar, läheinen ystävä tanssija Jacques Chazot, muotisuunnittelja Yves Saint-Laurent ja seurapiirivaikuttaja Marie-Hélène de Rothschild osallistuivat hautajaisiin. Coco Chanel on haudattu Bois-de-Vaux'n hautausmaalle Lausannessa, Sveitsissä.[29]

Suurimman osan Gabrielle Bonheur "Coco" Chanelin (Chasnel) 10 miljoonan Sveitsin frangin suuruisesta rahaomaisuudesta ​​sekä taidekokoelmasta perivät Sveitsissä asuva sisarpuolen poika André Palasse ja tämän kaksi Pariisissa asuvaa tytärtä.[30]

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Chanelin 1912 suunnittelema hattu.
    Chanelin 1912 suunnittelema hattu.
  • Coco Chanel ja Hugh Grosvenor Grand National -laukkakilpailuissa 1925.
    Coco Chanel ja Hugh Grosvenor Grand National -laukkakilpailuissa 1925.
  • Coco Chanel ja Winston Churchill, 1920-luku.
    Coco Chanel ja Winston Churchill, 1920-luku.
  • Gabrielle Chanelin hauta.
    Gabrielle Chanelin hauta.
  • Chanel-myymälä.
    Chanel-myymälä.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Coco Chanel Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j The secret life of Coco Chanel part 1 Telegraph. Viitattu 9.5.2013. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Chaney, Lisa: ”2”, Chanel. An Intimate Life. Penguin Books, 2012. 978-0143122128 Google Books (viitattu 20.5.2015). (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Vaughan, Hal: Sleeping with the Enemy. Coco Chanel’s Secret War, s. 160–164. New York: Knopf, 2011. ISBN 978-0-30759263-7.
  5. ↑ Picardie, Justine: The Secret Life of Coco Chanel. The Telegraph 5.9.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Nast, Condé: Coco Chanel's other life Tatler. 22.5.2017. Viitattu 19.9.2023. (englanti)
  7. ↑ Tatler: Coco Chanel's other life Tatler. 22.5.2017. Viitattu 19.5.2024. (englanti)
  8. ↑ Mackrell, Alice: Art and Fashion, s. 133. Sterling Publishing, 2005. ISBN 978-0-7134-8873-9. (englanniksi)
  9. ↑ Chanel 31 rue Cambon. The History Behind The Facade", Le Grand Mag, lokakuu 2012.
  10. ↑ Chanel No. 5 Fragrantica. Viitattu 9.5.2013.
  11. ↑ a b 1920's Chanel. The history. About us. Chanel.com
  12. ↑ Meet the Wertheimers, the owners of Chanel | The Archive thevintagebar.com. Viitattu 26.5.2024. (englanniksi)
  13. ↑ HOW CHANEL LOST HER MOST PRECIOUS ASSET Australian Financial Review. 21.4.1989. Viitattu 26.5.2024. (englanniksi)
  14. ↑ Hels: ART and ARCHITECTURE, mainly: Brilliant business family Wertheimers and Coco Chanel ART and ARCHITECTURE, mainly. 5.3.2024. Viitattu 26.5.2024.
  15. ↑ Meet the Wertheimers, the owners of Chanel | The Archive thevintagebar.com. Viitattu 26.5.2024. (englanniksi)
  16. ↑ Chanel: Inside Chanel inside.chanel.com. Arkistoitu 15.9.2018.
  17. ↑ The Little Black Dress What Women Want. Arkistoitu 25.1.2014. Viitattu 9.5.2013.
  18. ↑ The Chanel Jacket 2003. TIME. Arkistoitu 8.5.2013. Viitattu 9.5.2013.
  19. ↑ 1. Chanel Haute Couture (founded in 1915) Elegant Lifestyle. Arkistoitu 2.4.2013. Viitattu 9.5.2013.
  20. ↑ Chanel biography Style Sequel. Viitattu 9.5.2013.
  21. ↑ a b Kirja: Muotisuunnittelija Coco Chanel oli natsien vakooja, Yle.fi/Uutiset viitattu 16.8.2011.
  22. ↑ Font, Lourdes: "Chanel, Coco", Oxford Art Online, Oxford University Press, 2.7.2009 doi:10.1093/gao/9781884446054.article.t2081197, ISBN 9781884446054
  23. ↑ Vanessa Thorpe: How Coco Chanel embroidered her contradictory life story The Observer. 10.9.2023. Viitattu 19.5.2024. (englanti)
  24. ↑ Gabrielle Chanel: everything you never knew about the legendary designer Harper's BAZAAR. 9.9.2023. Viitattu 20.5.2024. (englanti)
  25. ↑ Tatler: Coco Chanel's other life Tatler. 22.5.2017. Viitattu 20.5.2024. (englanti)
  26. ↑ Iribe Paul | Werkstätten | ERNST FÄRBER ernstfaerber.com. Viitattu 19.5.2024. (englanniksi)
  27. ↑ Tatler: Coco Chanel's other life Tatler. 22.5.2017. Viitattu 19.5.2024. (englanti)
  28. ↑ Hotels where famous people have died Lonely Planet. Viitattu 9.5.2013.
  29. ↑ "Cimetière du Bois-de-Vaux". Fodor's Travel Intelligence. Arkistoitu 28.9.2013.
  30. ↑ "Sweet Smell of Perfume". The Lincoln Star. Lincoln, Nebraska. 28.2.1971. s. 72 Newspapers.com. 28.2.1971. Viitattu 19.9.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Coco_Chanel&oldid=22711360”