Carl Bror Emil Aejmelaeus-Äimä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Carl Bror Emil "Kalle" Aejmelaeus-Äimä (20. toukokuuta 1882 Porvoo13. heinäkuuta 1935 Kiel, Saksa) oli suomalainen eversti.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aejmelaeuksen sukuun kuulunut Aejmelaeus-Äimä kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1901. Hänen vanhempansa olivat Paltamossa syntynyt Weilin+Göösin konttoripäällikkö Edvin Aejmelaeus sekä porvoolainen Johanna Simolin. Aejmelaeus-Äimä sai sotilaskuoulutusta Pietarissa Keisari Nikolain ratsuväkiopistossa vuosina 1906–1908 sekä Miekkailu- ja Voimistelukoulussa 1914. Samana vuonna hän suoritti myös Keisarillisen arkeologisen instituutin loppututkinnon. Aejmelaeus-Äimä toimi Nikolain ratsukoulun urheilun ja voimistelun opettajana vuodesta 1912 alkaen.[1]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Aejmelaeus-Äimä tuli Suomen armeijan palvelukseen vuonna 1918. Vuosina 1919–1925 Aejmelaeus-Äimä toimi presidentti K. J. Ståhlbergin sota-asiain kanslian päällikkönä sekä hänen 1. adjutanttinaan. Hänet ylennettiin everstiksi 1925 ja hän toimi sitten Suomen sotilasasiamiehenä Lontoossa 1929–1931 ja Moskovassa 1926–1928. Viimeksi Aejmelaeus-Äimä oli Viipurin komendanttina vuodesta 1933 alkaen.[1]

Aejmelaeus-Äimä oli innokas urheilumies, joka harrasti erityisesti miekkailua. Hän edusti Venäjää vuoden 1912 Tukholman olympialaisten nykyaikaisessa viisiottelussa keskeyttäen kilpailun kahden lajin jälkeen.[2] Vuonna 1923 Aejmelaeus oli mukana perustamassa Helsingin Miekkailijoita ja myöhemmin hän toimi Suomen Olympiakomitean jäsenenä.[3]

Vapaamuurareihin kuulunut Aejmelaeus-Äimä avioitui Astrid Hagströmin kanssa Tampereella heinäkuussa 1933 ja kuoli kaksi vuotta myöhemmin Kielissä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viipurin Komendantinviraston laatima ansioluettelo
  • Tasavallan Presidentin sotilaskäsky No: 38/19

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]