Carl-Johan Boman

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Carl-Johan Boman (11. marraskuuta 1883 Turku13. toukokuuta 1969 Helsinki)[1] oli suomalainen huonekalutehtailija ja yksi Suomen ensimmäisistä sisustusarkkitehdeista.

Carl-Johan Boman opiskeli sisustusarkkitehtuuria Berliinin kuninkaallisessa taideteollisuusopistossa [2] ja toimi sitten vuodesta 1906 isänsä, puuseppämestari ja tehtailija Nikolai Bomanin (1845–1924)[3] perustaman Bomanin huonekalutehtaan palveluksessa, ensin taiteellisena johtajana ja vuodesta 1919 toimitusjohtajana.[4]

Vuonna 1871 Turkuun perustettu N. Bomanin Höyrypuusepäntehdas oli 1800-ja 1900-lukujen vaihteen johtava laatuhuonekalujen valmistaja Suomessa. Yritys oli suosittu yläluokan ja porvariston kotien sisustaja Suomessa ja myös Venäjällä erityisesti 1910-luvulla.[4]

Carl-Johanin isän Nikolai Bomanin kuoltua poika pyrki uudistamaan tehtaan tuotevalikoimaa kertaustyylisistä porvarishuonekaluista kohti funktionalismia. Vuonna 1927 nimellä Oy N. Boman Ab tunnetulle yritykselle myönnettiin Ruotsin kuninkaallisen hovihankkijan arvonimi. Bomanin huonekalut saivat palkintoja kansainvälisissä näyttelyissä jo 1800-luvulta alkaen, ja vielä 1950-luvulla ne osallistuivat Milanon triennaaliin 1951 ja 1954 sekä skandinaavisen taideteollisuuden Pohjois-Amerikan näyttelykiertueeseen Design in Scandinavia 1954–1957.[4]

Myös Carl-Johan Bomanin veljet työskentelivät perheyrityksen johdossa: Frithjof (1878–1924), Sigurd (1879–1929)[4] ja Carl-Johanin tavoin Berliinissä huonekalualaa opiskellut[5] Paul Boman (1885–1952), jonka 1936 perustama oma yritys Oy Paul Boman Ab toimi Kuopiossa ja Helsingissä.[4]

Carl-Johan Boman muutti perheineen Turusta Helsinkiin vuonna 1937, mutta jatkoi edelleen Turun tehtaan toimitusjohtajana. Hän suunnitteli huonekaluja ja sisustuksia Helsingin Kalevankatu 4:ssä sijainneesta näyttelytilasta käsin. Tässä vaiheessa yrityksen nimi oli Oy Boman Ab.[4]

Vuonna 1955 yrityksen omistajaksi tuli Wärtsilä ja se erikoistui laivasisustuksiin. Sotakorvausalusten rakentamista varten Wärtsilä oli tuolloin jo pitkään houkutellut Bomanin taitavia työntekijöitä siirtymään palvelukseensa.[6] Yritys poistettiin kaupparekisteristä 1967 sen fuusioiduttua emoyhtiöön.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sarantola-Weiss, Minna: Kalusteita kaikille. Suomalaisen puusepänteollisuuden historia. Puusepänteollisuuden liitto ry, 1995. ISBN 952-90-6138-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuolleita (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat 24.5.1969, HS Aikakone. Viitattu 10.3.2018.
  2. Sarantola-Weiss 1995 s. 97.
  3. Amberg, Anna-Lisa: ”Boman, Nikolai (1845 - 1923)”, Suomen kansallisbiografia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. ISBN 951-746-441-X.
  4. a b c d e f g Mäkikalli, Maija: Carl-Johan Bomanin arkisto Turun maakunta-arkistoon, Näkökulmia arkistosta -blogi, Arkistolaitos 7.12.2012, viitattu 6.8.2014.
  5. Sarantola-Weiss 1995 s. 69.
  6. Sarantola-Weiss 1995 s. 123.