Hovihankkija
.jpg)
Hovihankkija on eräissä monarkioissa hallitsijan tai tämän hovin antama arvonimi suosimalleen tavaran- tai palveluntoimittajalle.[1] Alun perin hovihankkijoiksi nimettiin käsityöläisiä ja kauppiaita,[2] nykyisin suuriakin yrityksiä. Tähän liittyy usein nimityksen saaneen yrityksen oikeus käyttää hallitsijan vaakunaa, sinettiä tai muuta tunnusta markkinointiviestinnässään varustettuna maininnalla hovihankkijuudesta.
Suomenkielinen termi on suora käännös muun muassa Ruotsissa käytössä olevasta termistä kungliga hovleverantör, kuninkaallinen hovihankkija. Britanniassa käytetään termiä Royal Warrant of Appointment, jota ilmentää yrityksen käyttämä viesti ”By appointment to…” lisättynä kuningashuoneen edustajan tittelillä ja nimellä. Royal Warrant -nimityksiä myöntävät Britanniassa nykyisin kuningas, Edinburghin herttua ja Walesin prinssi.
Tanskassa yritys voi tulla valituksi joko hallitsijan (tansk. Kongelig Hofleverandør) tai hovin (tansk. Leverandør til Det Kongelige Danske Hof) suosimaksi toimittajaksi.
Alankomaissa hovihankkijaksi (holl. hofleverancier) voidaan nimetä 25 vuodeksi kerrallaan pieni tai keskisuuri hyvämaineinen yritys, joka on toiminut vähintään sata vuotta, ilman että sen tarvitsisi toimittaa tuotteitaan juuri kuningashuoneelle. Tällaisia yrityksiä on nyt nelisensataa. Suuryritykset voivat saada pysyväksi osaksi nimeään sanan ”kuninkaallinen” (holl. koninklijke) tai sen käännöksen, kuten ovat saaneet KLM-lentoyhtiö (virallisesti Koninklijke Luchtvaart Maatschappij N.V.), Royal Dutch Shell ja Royal Philips Electronics.
Belgiassa kuninkaalliset hovihankkijat (holl. Gebrevetteerd Hofleverancier van België, ransk. Fournisseur breveté de la Cour de Belgique) valitsee kuningas, joka päivittää listaa tarpeen vaatiessa vuosittain.
Jonkinlainen hovihankkijajärjestelmä on nykyisin käytössä myös ainakin Monacon ruhtinashuoneessa, Japanin keisarin hovissa ja Thaimaan kuningashuoneessa. Entisistä kuningaskunnista hovihankkijanimityksiä ovat käyttäneet Itävalta-Unkari, Baijeri, Brasilia, Ranska, Italia, Portugali, Preussi, Romania, Venäjä ja Jugoslavia.
Kielikuvana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hovihankkija-termiä käytetään leikillisenä kielikuvana myös muun kuin hallitsijahuoneen suosimasta vakiotoimittajasta. Kielteisessä mielessä se voi tarkoittaa yritystä, jolle esimerkiksi julkishallinnon virkamiehet antavat toistuvasti tilauksia ilman kunnon kilpailutusta.[3]
Englannin kuningashuoneen hovihankkijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aston Martin
- Bollinger
- Burberry
- Fiskars: Royal Doulton, Wedgwood[4]
- Fortnum & Mason
- Jaguar
- John Lewis
- Kent Brushes
- Laphroaig
- Lyle & Scott
- Procter & Gamble
- Samsung
- Schweppes
- Selfridges
- Swarovski Optik
- Twinings
- Volkswagen
Ruotsin kuningashuoneen hovihankkijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arla
- Bukowskis
- Carlsberg / Ramlösa
- Cloetta / Läkerol
- Fiskars / Rörstrand
- Gustavsbergin posliinitehdas
- Henkel
- Hästens
- Ikea
- Kosta Boda
- Mora
- Orkla Foods: Abba, Ekströms, Frödinge, Önos
- Operakällaren
- Orrefors
- Pågen
- Svenskt Tenn
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hovihankkija, Kielitoimiston sanakirja. Viitattu 12.1.2016.
- ↑ Hovihankkija, Pieni Tietosanakirja 1925–1928, s. 1267.
- ↑ Toikka, Tuomas: Virkakoneisto suosii hovihankkijoita hämärin perustein, It-viikko 6.11.2003. Viitattu 12.1.2016.
- ↑ Fiskarsista tulee Englannin kuningattaren hovihankkija (Arkistoitu – Internet Archive), MTV Uutiset 11.5.2015. Viitattu 12.1.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Heald, Tim: By Appointment: 150 Years of the Royal Warrant, 1989.
