Bruno Erat
| Bruno Erat | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. maaliskuuta 1939 Arbon, Sveitsi |
| Kansalaisuus | Sveitsiläinen |
| Ammatti | Arkkitehti |
Bruno Erat (s. 20. maaliskuuta 1939 Arbon, Sveitsi)[1] on sveitsiläinen arkkitehti, joka on toiminut ekorakentamisen edelläkävijänä Suomessa.
Erat valmistui arkkitehdiksi Sveitsissä 1962. Hän hakeutui 1965 Suomeen tavoitteenaan työskennellä suuresti ihailemansa Alvar Aallon toimistossa ja päästä tapaamaan hiihtäjä Veikko Hakulista. Aluksi Erat työskenteli Aarne Ervin arkkitehtitoimistossa 1965–1966 ja sitten Aallon toimistossa 1966–1968. Suomesta hän löysi vaimokseen suomalaisen sisustusarkkitehti Eva Eratin (o.s. Grann), jonka kanssa avioitui 1968. Bruno Erat suuntasi vierailevaksi professoriksi Yhdysvaltoihin Minnesotan yliopistoon, jossa suoritti myös master of architecture -tutkinnon 1970. Yhdysvalloissa vietetyt vuodet 1968–1970 saivat hänet kiinnostumaan maailman ekologisesta tilasta ja ympäristökysymyksistä.[1][2]
Suomeen palattuaan Erat työskenteli Olli Parviaisen arkkitehtitoimistossa osastopäällikkönä 1970–1974 ja Benito Casagranden yhtiökumppanina 1974–1975. Ekosolar Oy:n toimitusjohtajana Erat aloitti 1976 ja Erat Oy:n toimitusjohtajana hän työskenteli 1977–2002. Bruno Eratin jälkeen Erat Oy:tä on johtanut arkkitehti Sebastian Lönnqvist. Bruno Erat suoritti tekniikan lisensiaatin tutkinnon Teknillisessä korkeakoulussa 1995. Sivutoimenaan hän on ollut Jyväskylän yliopiston vieraileva professori, Teknillisen korkeakoulun luennoitsija 1979–2004 ja Tampereen teknillisen korkeakoulun luennoitsija 1979–2004. Erat on työskennellyt YK:n asiantuntijana Mongoliassa ja Bhutanissa.[1][2]
Suunnittelutöitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- EKO-Koetalot Solbranten, 1976–1977[1]
- Polar-Yhtymän pääkonttori Helsingin Lassilassa, 1990–1992[1]
- Marina Congress Center, Helsinki, 1991–1992[1]
- Ympäristön parannushankkeet Helsingin Jakomäessä, 1996–2002[1]
- Suomen EU-puheenjohtajakauden 1999 pääarkkitehti kaksi vuotta, suunnitteli kaiken kokoussalien somistuksista esitteiden ulkoasuun[3]
- Bromarvin ekokylä, 2001–2003[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Tekniikan akateemiset ja arkkitehdit 2011, osa 1, s. 150. Helsinki: Tekniikan Akateemisten Liitto, Tekniska Föreningen i Finland, Suomen Arkkitehtiliitto, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto, 2012. ISBN 978-952-5633-65-8.
- ↑ a b Erat arkkitehdit Erat Oy. Viitattu 18.11.2021.
- ↑ Salmela, Marja: Bruno Erat (Tilaajille) Helsingin Sanomat. 11.3.2005. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 18.11.2021.