Tämä on lupaava artikkeli.

Blohm & Voss BV 138

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Blohm & Voss BV 138
BV 138 lennolla.
BV 138 lennolla.
Tyyppi meritiedustelukone
Alkuperämaa Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Saksa
Valmistaja Blohm & Voss
Ensilento 15. heinäkuuta 1937
Esitelty 1940
Pääkäyttäjät Luftwaffe
Valmistusmäärä 297[1]

Blohm & Voss BV 138 oli saksalainen kolmimoottorinen meritiedustelutehtäviin suunniteltu lentovene. Konetyypin kehityshistorian alku oli melko kivinen, ja se kävi läpi useita uudelleensuunnitteluvaiheita ennen lopullista, 227 kappaletta valmistettua sarjatuotantoversiota. BV 138 -koneet osallistuivat Saksan Luftwaffen kalustona toiseen maailmansotaan, missä ne lensivät muun muassa taisteluissa Norjasta ja Ranskasta sekä Pohjois-Atlantin laivasaattueita vastaan tehdyissä sotilasoperaatioissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prototyypeistä tuotantoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konetyypin toinen prototyyppi (rek. tunnus D-AMOR).

Koneen suunnittelu käynnistyi 1934,[2] kun Hamburger Flugzeugbau[3] alkoi kehittää tiedustelutehtäviin suunnteltua erittäin pitkän kantaman lentovenettä. HA 138V1 -mallitunnuksen saaneessa prototyypissä oli lokinsiipeä muistuttanut niksattu siipi, joka oli asennettu yläsiipikonfiguraatioon. Peräsin kiinnittyi koneeseen kahdella puomilla, ja voimalaitteina oli kolme Junkers Jumo 205C -mäntämoottoria. Prototyypin ensilento tehtiin 15. heinäkuuta 1937. Koneen suuntavakaus ja liikehtimisominaisuudet vedessä todettiin kehnoiksi. Seuraavaksi valmistui uudelleensuunniteltu V2-prototyyppi, jonka ensilento oli elokuussa 1937.[2] Kolmas prototyyppi (V3) romutettiin ennen valmistumistaan. Lentokuntoisiksi saadut prototyypit olivat Saksan siviililentokonerekisterissä tunnuksilla D-ARAK (V1) ja D-AMOR (V2).[4]

BV 138A-1 Hemnesfjordin vuonossa, Norjassa toukokuussa 1940.

HA 138 -mallitunnuksella tunnettu konetyyppi suunniteltiin merkittävin osin uudelleen Hamburger Flugzeugbaun toiminnan siirtyessä Blohm & Vossin nimen alle vuonna 1938.[3] Tunnuksen BV 138A-0 saaneessa esituotantoversiossa luovuttiin niksatusta siivestä, ja siinä oli prototyypeihin verrattuna selvästi suurempi runko.[2] A-0-esituotantoversiota valmistettiin kuusi konetta, ja sitä seurannutta A-1-tuotantoversiota 25 konetta. A-0 esituotantoversio teki ensilentonsa helmikuussa 1939[3] ja A-1-tuotantoversio kymmenen kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1940. Tuotantoversio ehti osallistumaan rajoitetusti taisteluun Norjasta, ja täyteen palveluskuntoon koneet saatiin Läntisen Ranskan valtaukseen mennessä.[2]

Jatkokehitetyt tuotantoversiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-0- ja A-1-sarjojen koneissa havaittiin merkittäviä rakenteellisia vahvistustarpeita, jotka toteutettiin joulukuusta 1940 alkaen toimitettuihin koneisiin. Mallitunnuksen BV 138B-1 saaneessa vahvistetussa versiossa oli tehokkaammat 656 kilowatin (880 hv) Jumo 205D -moottorit, ja siihen oli lisätty puolustusaseistusta, johon kuuluivat runkoon asennetut uudet MG 151 -tykillä varustetut etu- ja taka-ampumot. B-versioiden koneet osallistuivat aktiivisesti liittoutuneiden laivasaattueita vastaan käytyihin taisteluihin Norjassa sijainneista tukikohdista vuodesta 1941 alkaen.[2]

Hylätty BV 138C Tromssassa vuonna 1945.

Rakenteellisesti edelleen vahvistetun C-1-version toimitukset alkoivat maaliskuussa 1941. Siinä keskimmäinen moottori oli varustettu edellisistä poiketen nelilapaisella potkurilla,[2] ja koneen 7,9 millimetrin MG 15 -konekiväärit korvattu 13 millimetrin MG 131 -konekivääreillä.[4] C-1-versio pystyi kuljettamaan aiempia versioita raskaamman pommikuorman,[2] minkä lisäksi version koneissa oli mahdollisuus ylimääräisen MG 15 -konekiväärin[4] ja FuG 200 Hohentwiel -etsintätutkan asentamiseen. Version koneita valmistettiin yhteensä 227. C-1-koneita käyttäneistä yksiköistä menestynein oli Pohjois-Norjaan sijoitettu Küstenfliegergruppe 406, joka osallistui Pohjois-Atlantin laivasaattueiden paikantamiseen ja seurantaan.[2]

Muutamien BV 138C-1 -koneiden siipien alle asennettiin magneettimiinojen raivaamiseen suunniteltu rungon kiertävä, ympyrän muotoinen duralumiinirengas, joka voitiin magnetoida koneeseen asennetun generattorin avulla. Muuten aseistamattomasta miinanraivausversiosta käytettiin mallitunnusta BV 138MS.[4] Konetyypin kaikkiin versioihin voitiin asentaa lentoonlähtöavusteeksi kaksi 500 kilogramman RATO-rakettimoottoria.[2]

Säilyneet koneyksilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juutinraumaan upotettiin BV 138 -lentovene brittien järjestämässä lentonäytöksessä heinäkuussa 1945. Kone löydettiin uudelleen salmen ylittävän Juutinrauman sillan rakennustöiden yhteydessä ja nostettiin vuonna 2000. BV 138:n jäänteet ovat esillä Helsingørissa sijaitsevassa Tanskan teknillisessä museossa.[5]
  • Kaksi romanialaista sukeltajaa löysi vuonna 2012 Romanian Mamaiassa sijaistevaan Siutghioljärveen pudonneen BV 138:n.[6]
  • Norjan maanmittauslaitoksen alus löysi kesäkuussa 2013 Porsanginvuonon luotaamisen yhteydessä brittiläisten lentokoneiden elokuussa 1944 alas ampuman BV 138 -koneen, joka oli uponnut 35 metrin syvyyteen lähelle saksalaisten toisessa maailmansodassa käyttämää Indre Billefjordin vesilentoasemaa.[1]

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [4]

BV 138A-0
Kuusi konetta toimitettiin vuonna 1939, joista yksi muunnettiin myöhemmin B-0-versioon. Ensilento helmikuussa 1939.
BV 138A-1
25 konetta toimitettu vuosina 1939–1940, ensilento huhtikuussa 1940.
BV 138B-0
Suuremmalle 14 480 kilogramman lentomassalle suunniteltu versio. Kymmenen toimitettiin vuonna 1940.
BV 138B-1
Voimalaitteena Jumo 205D -moottorit, vahvempi puolustusaseistus. 21 konetta toimitettiin joulukuusta 1940 alkaen.
BV 138B-1/U1
Hyökkäysaseistusta lisätty.
BV 138C-1
Rakenteellisesti vahvitettu versio, nelilapainen potkuri, 7,9 millimetrin MG 15 -konekiväärit korvattu 13 mm MG 131:llä ja mahdollisuus ylimääräisen MG 15 -konekiväärin asentamiseen. Joihinkin koneisiin asennettiin myöhemmin FuG Hohentwiel -tutka ja noin 70 konetta varustettiin katapulttilaukaisua varten.
BV 138C-1/U1
Hyökkäysaseistusta lisätty.
BV 138MS
Muutamat miinanraivaustehtäviin vuosina 1942–1943 muunnetut BV 138C-1 -koneet, joissa ei ollut aseistusta. Koneet oli varustettu magneettimiinojen raivaamiseen tarkoitetulla duralumiinisella renkaalla, joka magnetoitiin koneeseen asennetulla generaattorilla.

Tekniset tiedot (BV 138C-1)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Blohm & Voss BV 138.svg

Lähde:[2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 5
  • Matkustajat: 10
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&019.085000019,85 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&026.094000026,94 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.09000005,90 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0112.&&&&00112,0 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&011780.&&&&0011 780 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&017670.&&&&0017 670 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&03.&&&&003 × Junkers Jumo 205D -12-sylinteristä rivimoottoria; &&&&&&&&&&&&0656.&&&&00656 kW (&&&&&&&&&&&&0800.&&&&00800 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0285.&&&&00285 km/h 3 000 metrissä
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&04300.&&&&004 300 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05000.&&&&005 000 m

Aseistus

  • 1 × 20 mm MG 151 -tykki etu- ja taka-ampumoissa
  • 1 × 13 mm MG 131 -konekivääri keskimoottorin takaisessa avoampumossa
  • 1 × 7,92 mm MG 15 -konekivääri rungon tyyrpuurin puoleisessa ampuma-aukossa
  • 4 × 150 kg syvyyspommia tai vastaava massa muita pommeja kuudessa kiinnityspisteessä

Avioniikka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bishop, Chris (toim.): The Encyclopedia of Weapons of World War II. New York: Barnes & Noble, Inc, 1998. ISBN 0-7607-1022-8. (englanniksi)
  • Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet. Suomentanut Kortesuo, Petri. Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5025-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Tomassen, Jan Harald; Strøm, Petter & Lieungh, Erik: Her filmes sjeldent fly i Finnmark nrk.no. 14.6.2013. Norsk rikskringkasting AS. Viitattu 24.2.2017. (norjaksi)
  2. a b c d e f g h i j Bishop 1998, s. 365
  3. a b c Chant 2008, s. 51
  4. a b c d e Blohm & Voss BV 138 feldgrau.com. FeldGrau.com. Viitattu 23.2.2017. (englanniksi)
  5. Berndt, Anders: German flying boat salvaged in Öresund Flyghistoria.se. Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)
  6. „Sabotul Zburător“ ascuns în mâlul lacului Siutghiol telegrafonline.ro. 5. joulukuuta 2012. S.C. Telegraf Advertising S.R.L.. Viitattu 24.2.2017. (romaniaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]