Tämä on lupaava artikkeli.

Blohm & Voss BV 138

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Blohm & Voss BV 138
BV 138 lennolla.
BV 138 lennolla.
Tyyppi meritiedustelukone
Alkuperämaa  Saksa
Valmistaja Blohm & Voss
Ensilento 15. heinäkuuta 1937
Esitelty 1940
Pääkäyttäjät Luftwaffe
Valmistusmäärä 297[1]

Blohm & Voss BV 138 oli saksalainen kolmimoottorinen meritiedustelutehtäviin suunniteltu lentovene. Konetyypin kehityshistorian alku oli melko kivinen, ja se kävi läpi useita uudelleensuunnitteluvaiheita ennen lopullista, 227 kappaletta valmistettua sarjatuotantoversiota. BV 138 -koneet osallistuivat Saksan Luftwaffen kalustona toiseen maailmansotaan, missä ne lensivät muun muassa taisteluissa Norjasta ja Ranskasta sekä Pohjois-Atlantin laivasaattueita vastaan tehdyissä sotilasoperaatioissa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prototyypeistä tuotantoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konetyypin toinen prototyyppi (rek. tunnus D-AMOR).

Koneen suunnittelu käynnistyi 1934,[2] kun Hamburger Flugzeugbau[3] alkoi kehittää tiedustelutehtäviin suunnteltua erittäin pitkän kantaman lentovenettä. HA 138V1 -mallitunnuksen saaneessa prototyypissä oli lokinsiipeä muistuttanut niksattu siipi, joka oli asennettu yläsiipikonfiguraatioon. Peräsin kiinnittyi koneeseen kahdella puomilla, ja voimalaitteina oli kolme Junkers Jumo 205C -mäntämoottoria. Prototyypin ensilento tehtiin 15. heinäkuuta 1937. Koneen suuntavakaus ja liikehtimisominaisuudet vedessä todettiin kehnoiksi. Seuraavaksi valmistui uudelleensuunniteltu V2-prototyyppi, jonka ensilento oli elokuussa 1937.[2] Kolmas prototyyppi (V3) romutettiin ennen valmistumistaan. Lentokuntoisiksi saadut prototyypit olivat Saksan siviililentokonerekisterissä tunnuksilla D-ARAK (V1) ja D-AMOR (V2).[4]

BV 138A-1 Hemnesfjordin vuonossa, Norjassa toukokuussa 1940.

HA 138 -mallitunnuksella tunnettu konetyyppi suunniteltiin merkittävin osin uudelleen Hamburger Flugzeugbaun toiminnan siirtyessä Blohm & Vossin nimen alle vuonna 1938.[3] Tunnuksen BV 138A-0 saaneessa esituotantoversiossa luovuttiin niksatusta siivestä, ja siinä oli prototyypeihin verrattuna selvästi suurempi runko.[2] A-0-esituotantoversiota valmistettiin kuusi konetta, ja sitä seurannutta A-1-tuotantoversiota 25 konetta. A-0 esituotantoversio teki ensilentonsa helmikuussa 1939[3] ja A-1-tuotantoversio kymmenen kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1940. Tuotantoversio ehti osallistumaan rajoitetusti taisteluun Norjasta, ja täyteen palveluskuntoon koneet saatiin Läntisen Ranskan valtaukseen mennessä.[2]

Jatkokehitetyt tuotantoversiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-0- ja A-1-sarjojen koneissa havaittiin merkittäviä rakenteellisia vahvistustarpeita, jotka toteutettiin joulukuusta 1940 alkaen toimitettuihin koneisiin. Mallitunnuksen BV 138B-1 saaneessa vahvistetussa versiossa oli tehokkaammat 656 kilowatin (880 hv) Jumo 205D -moottorit, ja siihen oli lisätty puolustusaseistusta, johon kuuluivat runkoon asennetut uudet MG 151 -tykillä varustetut etu- ja taka-ampumot. B-versioiden koneet osallistuivat aktiivisesti liittoutuneiden laivasaattueita vastaan käytyihin taisteluihin Norjassa sijainneista tukikohdista vuodesta 1941 alkaen.[2]

Hylätty BV 138C Tromssassa vuonna 1945.

Rakenteellisesti edelleen vahvistetun C-1-version toimitukset alkoivat maaliskuussa 1941. Siinä keskimmäinen moottori oli varustettu edellisistä poiketen nelilapaisella potkurilla,[2] ja koneen 7,9 millimetrin MG 15 -konekiväärit korvattu 13 millimetrin MG 131 -konekivääreillä.[4] C-1-versio pystyi kuljettamaan aiempia versioita raskaamman pommikuorman,[2] minkä lisäksi version koneissa oli mahdollisuus ylimääräisen MG 15 -konekiväärin[4] ja FuG 200 Hohentwiel -etsintätutkan asentamiseen. Version koneita valmistettiin yhteensä 227. C-1-koneita käyttäneistä yksiköistä menestynein oli Pohjois-Norjaan sijoitettu Küstenfliegergruppe 406, joka osallistui Pohjois-Atlantin laivasaattueiden paikantamiseen ja seurantaan.[2]

Muutamien BV 138C-1 -koneiden siipien alle asennettiin magneettimiinojen raivaamiseen suunniteltu rungon kiertävä, ympyrän muotoinen duralumiinirengas, joka voitiin magnetoida koneeseen asennetun generattorin avulla. Muuten aseistamattomasta miinanraivausversiosta käytettiin mallitunnusta BV 138MS.[4] Konetyypin kaikkiin versioihin voitiin asentaa lentoonlähtöavusteeksi kaksi 500 kilogramman RATO-rakettimoottoria.[2]

Säilyneet koneyksilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juutinraumaan upotettiin BV 138 -lentovene brittien järjestämässä lentonäytöksessä heinäkuussa 1945. Kone löydettiin uudelleen salmen ylittävän Juutinrauman sillan rakennustöiden yhteydessä ja nostettiin vuonna 2000. BV 138:n jäänteet ovat esillä Helsingørissa sijaitsevassa Tanskan teknillisessä museossa.[5]
  • Kaksi romanialaista sukeltajaa löysi vuonna 2012 Romanian Mamaiassa sijaistevaan Siutghioljärveen pudonneen BV 138:n.[6]
  • Norjan maanmittauslaitoksen alus löysi kesäkuussa 2013 Porsanginvuonon luotaamisen yhteydessä brittiläisten lentokoneiden elokuussa 1944 alas ampuman BV 138 -koneen, joka oli uponnut 35 metrin syvyyteen lähelle saksalaisten toisessa maailmansodassa käyttämää Indre Billefjordin vesilentoasemaa.[1]

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [4]

BV 138A-0
Kuusi konetta toimitettiin vuonna 1939, joista yksi muunnettiin myöhemmin B-0-versioon. Ensilento helmikuussa 1939.
BV 138A-1
25 konetta toimitettu vuosina 1939–1940, ensilento huhtikuussa 1940.
BV 138B-0
Suuremmalle 14 480 kilogramman lentomassalle suunniteltu versio. Kymmenen toimitettiin vuonna 1940.
BV 138B-1
Voimalaitteena Jumo 205D -moottorit, vahvempi puolustusaseistus. 21 konetta toimitettiin joulukuusta 1940 alkaen.
BV 138B-1/U1
Hyökkäysaseistusta lisätty.
BV 138C-1
Rakenteellisesti vahvitettu versio, nelilapainen potkuri, 7,9 millimetrin MG 15 -konekiväärit korvattu 13 mm MG 131:llä ja mahdollisuus ylimääräisen MG 15 -konekiväärin asentamiseen. Joihinkin koneisiin asennettiin myöhemmin FuG Hohentwiel -tutka ja noin 70 konetta varustettiin katapulttilaukaisua varten.
BV 138C-1/U1
Hyökkäysaseistusta lisätty.
BV 138MS
Muutamat miinanraivaustehtäviin vuosina 1942–1943 muunnetut BV 138C-1 -koneet, joissa ei ollut aseistusta. Koneet oli varustettu magneettimiinojen raivaamiseen tarkoitetulla duralumiinisella renkaalla, joka magnetoitiin koneeseen asennetulla generaattorilla.

Tekniset tiedot (BV 138C-1)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde: [2]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 5
  • Matkustajat: 10
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&019.085000019,85 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&026.094000026,94 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&05.09000005,90 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&0112.&&&&00112,0 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&011780.&&&&0011 780 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&017670.&&&&0017 670 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&03.&&&&003 × Junkers Jumo 205D -12-sylinteristä rivimoottoria; &&&&&&&&&&&&0656.&&&&00656 kW (&&&&&&&&&&&&0800.&&&&00800 hv) per moottori

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0285.&&&&00285 km/h 3 000 metrissä
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&04300.&&&&004 300 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&05000.&&&&005 000 m

Aseistus

  • 1 × 20 mm MG 151 -tykki etu- ja taka-ampumoissa
  • 1 × 13 mm MG 131 -konekivääri keskimoottorin takaisessa avoampumossa
  • 1 × 7,92 mm MG 15 -konekivääri rungon tyyrpuurin puoleisessa ampuma-aukossa
  • 4 × 150 kg syvyyspommia tai vastaava massa muita pommeja kuudessa kiinnityspisteessä

Avioniikka

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bishop, Chris (toim.): The Encyclopedia of Weapons of World War II. New York: Barnes & Noble, Inc, 1998. ISBN 0-7607-1022-8. (englanniksi)
  • Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet. Suomentanut Kortesuo, Petri. Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5025-4.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Tomassen, Jan Harald; Strøm, Petter & Lieungh, Erik: Her filmes sjeldent fly i Finnmark nrk.no. 14.6.2013. Norsk rikskringkasting AS. Viitattu 24.2.2017. (norjaksi)
  2. ↑ a b c d e f g h i j Bishop 1998, s. 365
  3. ↑ a b c Chant 2008, s. 51
  4. ↑ a b c d e Blohm & Voss BV 138 feldgrau.com. FeldGrau.com. Viitattu 23.2.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Berndt, Anders: German flying boat salvaged in Öresund Flyghistoria.se. Viitattu 24.2.2017. (englanniksi)
  6. ↑ „Sabotul Zburător“ ascuns în mâlul lacului Siutghiol telegrafonline.ro. 5. joulukuuta 2012. S.C. Telegraf Advertising S.R.L.. Viitattu 24.2.2017. (romaniaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Blohm_%26_Voss_BV_138&oldid=19806563”